RIPITETTY

Japaniin lähtiessämme laitoimme kolmosen Helsingissä bussiin. Seuraavat kaksi viikkoa hän vietti Karkussa rippileirillä. Kummit kävivät leirin puolivälissä vierailupäivänä poikaa leirillä tervehtimässä, kun itse olimme estyneet paikalle pääsystä. Me näimme rippilapsemme ensimmäisen kerran kirkon portailla, kun albat päällä valmistautuivat juhlaansa. Kolmas konfirmaatio meidän perheessä, mutta aina se on yhtä liikuttava hetki. Konfirmaatio on minun mielessäni lapsuuden loppu. Otetaan askel kohti aikuisuutta.

Karkkuun on meiltä niin paljon matkaa, että rippijuhlia on mahdoton järjestää samana päivänä. Näin ollen kävimme konfirmaation jälkeen syömässä sillä porukalla, joka pääsi paikalle. Eilen sitten vietettiin rippijuhlia täällä meillä kotona ystävien ja sukulaisten kanssa. Olin palannut töihin, joten valmistelut jäivät pitkälti edelliseen päivään, jonka olin ottanut vapaaksi. Mies siivosi ja minä juoksin kaupassa ja kokkasin. Paljon ehtii päivässäkin, kun ei istahdan liian pitkäksi aikaa miettimään tekemisiään. Yöllä tosin olisi pitänyt vähän miettiä. Viimeinen kakku meni aivan mönkään, aamulla uusilla aivoilla tajusin jättäneeni siitä pois puolet jauhoista.

Aamulla keräsin kukkia kotirannasta maljakoihin. Ilmaiset ilot.

Sen verran monet juhlat on tullut jo järjestettyä, että pakostakin sitä viisastuu matkan varrella. Käytän suosiolla kertakäyttöastioita. Tiskaajat kiittää. Paitsi kahvikupeista en tingi, sillä kahvi ei maistu hyvälle pahvista juotuna. Meillä on yleensä juhlissa sen verran paljon vieraita, että tällä kertaa porrastettiin juhlat kahteen kattaukseen. Puolet vieraista tuli klo. 13 ja puolet klo. 16. Se oli viisas teko. Ei tullut paniikkia missään vaiheessa ja kaikille riitti paikka, johon istua syömään. Taivaan Isäkin auttoi asiaa, sillä iltapäivällä paistoi aurinko ja ulkonakin saattoi syödä.

Mummon tuomat kauniit kukat. Ja kakut.

Minulta jäi kuvaaminen hyvin vähälle. Mummo sen sijaan uskollisesti kuvasi sankarin ja vieraat pitkin päivää. Tässä on kuva tulossa meidän pojista ja serkustaan. Olin myös teettänyt valmiiksi kolmosesta kiitoskortit, jotka oli kätevä antaa vieraille mukaan heti juhlista pois lähtiessään. Kuvan sankarista kiitoskorttiin otti miehen veli. Kiitos.

Ylimmäisestä tuli kiitoskortti, koska poika piti siitä eniten. 

Alin oli oma suosikkini. Hieno poika molemmissa kuvissa:).

Nyt sitten päivä huilitaan ja huomenna takaisin töihin. Kiitollinen on mieli aina näin juhlan jälkeen. Meillä on ympärillä hienoja ihmisiä. Ja lapset tietysti juhlansa ansainneet. Onko teillä paljon juhlia tälle kesälle? Meillä olisi vielä neljät rippijuhlat ja yhdet valmistujaiset. Mutta onkin eri asia mennä muiden juhliin, kun valmistaa omat:).

ON IHMISIÄ, JOISTA ILOITA

Viime viikonloppu oli kyllä varsinainen kesä-karnevaali. Kuin koko tyhjäkäynnillä käyty alkukesä olisi pitänyt ahnehtia yhdessä viikonlopussa. Mökkireissun lisäksi ehdittiin siis juhlia yhdet synttärit täällä meillä. Ihanat terassimme tosin joutuivat vieläkin odottamaan kunnon käyttöä, sillä torstaina ei vielä tarjennut ulkona syödä. Grillattiin nyt kuitenkin. Juhlaa oli myös nähdä pitkästä aikaa miehen siskon perhettä, joka lomaili lähes koko kesäkuun Filippiineillä. Sen vuoksi juhlittiin yksillä juhlilla koko kesäinen syntymäpäivänelikkomme.

Terassilla majailee jostakin syystä nykyään myös se kolmosen Jopo. 

Perjantaina siis mökkeiltiin ja mökkeilyä seuraavana päivänä lähdettiin hengellisille kesäpäiville. Tähän syynä oli Bulgariasta saapuneet vieraamme, jotka oli kutsuttu päiville puhujavieraaksi. Oli muuten kelit kohdillaan ja päivillä hauska kesäinen tunnelma. Syötiin lettuja, jäätelöä ja makkaraperunoita. Nähtiin monta tuttua elämän eri vaiheista. Hyvä ilma oli tuonut runsaasti väkeä paikalle. 

Sunnuntaina juhlittiin rippijuhlia. Mutta ei perinteisesti juhlavasti juhlavaatteissa, vaan rennosti juhlakalun isovanhempien vapaa-ajanasunnolla melkein metsässä. Tarjolla oli hernesoppaa ja hapankaalikeittoa. Lämmin sää ja tunnelma. Paljon paarmoja. Jälkkäriksi kakkukahvit ja lapsille mm. Melodypop-tikkarit, joilla oli lupa soittaa vaikka Lapin kesää.  Lappiin olivat suunnistamassa juhlakalu perheineen, kunhan juhlista selviävät.

Serkukset, joiden melodypopit soi, mutta jotakin muuta kuin sitä Lapin kesää.

Normaalisti olisin fiilistellyt tällaista viikonloppua vaikka kuinka pitkään. Muistellut ihmisiä, joita näin. Paikkoja, joista pidin. Ruokia, jotka maistuivat. Nyt sen sijaan heti rippijuhlan jälkeen alkoi rakkaiden yövieraiden paraati, joka on menossa edelleen. Ensin rippijuhlien jälkeen saapui ne Bulgarian vieraat, joista osa oli kanssamme myös viime kesänä. Palasivat tänään kotiinsa.  Hetki sitten saapui rakas vertaisryhmä Istanbulista synnyinmaahansa kesää viettämään. Lähtivät heti Kotkan meripäiviä ihmettelemään, joten kirjoitan tässä välissä äkkiä ennen ruokahuoltoon ryhtymistä. Kun käy samalla töissä, on aika täyteläinen olo. Ihanan täyteläinen. Niin kiitollinen, kun on ihmisiä, joista iloita:).

Ja se sää: Aamulla on vettä tullut kun... Nyt on pilvistä, mutta poutaa. Koska sai viettää putkeen melkein viikon auringonpaisteessa ja lämmössä, ei pilvinen sää paina yhtään. Huomenna vielä töihin ja sitten taas viikonloppu vapaata. Yhdet kuvat on vielä laittamatta ystävien kanssa vietetystä päivästä. Ehkä on pakko myöskin käydä vähän Meripäiviä ja etenkin niitä purjelaivoja kuvaamassa vapaiden aikana? Tämä tuntuu ihan kesälle, hyvin hyvälle sellaiselle.

TÄSSÄ KODISSA ASUU ONNI

Konfirmaatiokirkko oli edellisenä sunnuntaina 2.8. Matkaan piti lähteä kello kuusi. Kerätä matkalta kyytiin mummo ja pappa ja huristella aamuteitä Sastamalaan. Pitkä matka karsi lähes kaikki vieraat, mutta onneksi yksi kummeista pääsi paikalle poikaa siunaamaan. Oli hyvä kirkko, jonka jälkeen saatiin leiriläisemme mukaamme. Leirillä oli myös kakkosemme lapsuuden ystävä Istanbulin ajoilta, jonka juhlat pidettiin Tampereen lähistöllä konfirmaation jälkeen. Kävimme siellä ottamassa vähän esimakua juhlaan ennen kotiin ja pihatöihin paluuta.

Yksi iloinen vieras ja kuvan taustahahmo oli saapunut Istanbulista asti:D.

Toinen juhla oli vuorossa loppurutistuksen päätteeksi 8.8. Säätiedotus ei paljoja luvannut, mutta siitäkin huolimatta sää suosi meitä ja muita juhlijoita. Piha pääsi heti tosi toimiin ja osoittautui vaivansa väärtiksi. Soma kulissi, joka kätki sisäänsä sen todella arvokkaan: nämä meille monesta eri syystä rakkaaksi tulleet ihmiset. Meidän juhlamme kohteen. Tässä kodissa asuu onni.

Kaksi vuotta sitten vietimme esikoisen rippijuhlia näihin samoihin aikoihin. Niihin juhliin liittyi myös tämä talo ja piha. Sinä kesänähän päätimme extemporena ostaa meille kodin. Mietteitä niistä ajoista löytyy täältä, täältä ja täältä. Miten hyvin meitä johdatettiinkaan oikeaan pihaan. Pihaan jossa tänä vuonna nähtiin paljon vaivaa, jotta täällä vielä voitaisiin juhlia monet juhlat. Kutsua kokoon mahdollisimman usein nämä ja muutkin ihmiset!

Juhlan pienin oli kerrassaan ihana.

Miehen veli, kakkosen kummisetä, on aivan loistava kuvaaja ja kävi kuvaamassa juhlan sankarin kotirannassa. Pikkukakkosestani on tullut niin komea ja hieno nuorimies.  Onnea sinulle elämäsi tiellä. Kiitos paljon kuvista, A! Näissä on nyt Paluumuuttajattaren leimat, että sain kuvat oikean kokoiseksi.

Yllä pojan lempikuva ja alla äidin. Alimpana poika ja hänen äitinsä:).

Poikani,

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa." San.3:5-6

Kuljettaa sinut näiltä pihoilta omiin pihoihin. Mutta ei onneksi vielä! 

KUMMITYTÖLLENI

19-vuotiaana minusta tuli täti. Veljeni perheeseen syntyi tytär ja maailmaani alkoi kuulua pieniä ihmisiä. Sinut sai hakea tätilään kyläilemään jo vauvana, uudet vanhemmat olivat luottavaisia henkilöitä. Sitten muutettiin eri kaupunkeihin ja tapaamiset harvenivat. Muutto Istanbuliin teki minusta etäkummitädin. Kyseltiin kuulumisia, nähtiin Suomessa käydessä, rukoiltiin iltarukouksessa sinulle kaikkea hyvää. Olin farkkutäti, sillä jostakin syystä ostin sinulle aina farkkuja tuomisiksi. Kunnes olit jo niin iso, etten uskaltanut enää ostaa sokkona. Ne viimeiset farkut haettiinkin sitten kaupasta yhdessä.

Rippikoulusi lähestyessä käytiin kirjeenvaihtoa. Et halunnut leirille joka mullisti aikanaan kummitätisi elämän ja maailmankatsomuksen. Pidit pääsi, eikä tullut silloin niitä juhlia juhlittua. Pyysin silti ottamaan asioista selvää, sillä oman kokemukseni mukaan niistä taivaallisista tukihenkilöistä ei ole tässä elämässä ollut ainakaan itselleni haittaa. Sinä lupasit pitää asian mielessä ja kaikenlaista on tainnut vuosien varrella mielessä käydäkin:). Ihana sinä!

Viimeisenä Istanbulin syksynämme saavuit kummilaan kylään. Täysi-ikäiseksi varttuneella oli syvät mietteet ja niitä saatiin yhdessä ihmetellä olohuoneen lattialla. Jatkaa Kotkan olohuoneessa Suomeen palattuamme. Kasvattelit vatsassasi kummilasta esikoisellemme ja sekin toi mukanaan monenlaista mietettä. Haluatko tämän lapsen kastaa, mennä kirkossa vihille, tulla itse joskus kummitädiksi? Mitä jos sittenkin lähtisit rippikouluun?

Saimme tänään istua rippijuhlissasi. Olla kummeina siunaamassa sinua. Pyytää sinulle ja koko perheellesi huolenpitoa. Ajattelin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Korttiin kirjoitin: Anna tiesi Herran haltuun, turvaa Häneen. Hän pitää sinusta huolen! Ps. 37:5. Se on kai parasta mitä osaisin sinulle antaa: laittaa sinut varmempiin käsiin.

Kahveilla tutustuttiin alla olevaan karvahäntään. Häneen, josta sinä päätit pitää huolen. Kissa raasun ensimmäiset vuodet olivat kuluneet huonolla huolenpidolla, mutta nyt se pääsi sinun hoiviisi. Toivotaan, että yhteiselo myös vauvan kanssa sujuu.

Ensimmäinen ohje oli: Juhlin Hollolan kirkossa klo. 12. Olimme siis hyvissä ajoin paikalla Hollolan keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Olipa komea kirkko, joka on tunnettu erityisesti hyvin säilyneistä Uuden testamentin henkilöitä ja pyhimyksiä esittävistä puuvestoksista. Siinä kuvaamisen ohessa onneksi tarkistin kirkossa häärivältä naiselta, että "onhan täällä konfirmaatio klo. 12". Ei ollut. Onneksi ehdittiin vielä sinne oikeaankin Hollolan kirkkoon, eli Sovituksen kirkon Andreaksen kappeliin. Se olikin sitten perin moderni kirkko, valmistunut vain viisi vuotta sitten. 

ONNEA SINULLE JA KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ<3!