REMPPAKUULUMISET

Syyskuu on pitkällä ja antaa totisesti parastaan. Meidän mittarissa, joka on varjossa, asteita on juuri nyt 22. Mikä loistava päivä pitää vapaata ja odottaa tätiään kyläilemään. Tässä odotellessa ajattelin laittaa muistiin tämän loppukesän remppakuulumiset.

Heinäkuun 8. meidän talosta lähti jo toinen lapsista omille teilleen. Kakkonen aloitti armeijan ja sai tietää saaneensa opiskelupaikan Tampereelta. Näin ollen hän ei tule jäämään enää meille,vaan jatkaa armeijan jälkeen matkaansa. Oli siis aika suorittaa rituaali nimeltä "lapsen huoneen valloitus".

 

Talon alkuperäinen ratkaisu: Puoli metriä seinää suoraan oven edessä. 

Moottorisaha käyntiin ja johan lähti.

 

Kuten aina, ajattelen remontin pienemmäksi kun se lopulta tulee olemaan. Kakkosen huoneessa oli turhan seinän lisäksi ruma puolipaneeli, josta halusin eroon. Kun se oli irroitettu, huomattiin sen alta puuttuvan levyt ja niinpä seinän alapuoli jouduttiin levyttämään uusiksi ennen kuin pääsin sitä tapetoimaan. Samalla maalasin myös katon ja huoneen ovet.

 

Huomatkaa maalarin pikku apulainen. Aamu.

 

Seinän kohdalle laitettiin paikka.

 

Kodissamme on yläkerran kahdessa huoneessa alkuperäinen kaunis lautalattia, mutta kahteen huoneeseen oli ensin vaihdettu ruma muovimatto ja sen jälkeen ankea laminaatti, joka oli jo kulunutkin. Niinpä sitten maalattiin lattia. Ensin se oli tietenkin paikattava sen seinän mittaiselta matkalta. Pesin ensin lattian. Sitten maalasin sen kertaalleet tartuntapohjamaalilla ja lopuksi Betoluxia pintaan kahteen kertaan.  Hyvä tuli!

 

Eilen mies on saanut listat paikalleen. Puuttuu enää pieni maalisipaisu listojen päältä. Loppuviikolla toivottavasti kannetaan jo kalustetta sisään, vaihdetaan lamppu ja ripustellaan verhoja ikkunoihin. 

Tämän huoneen yhteydessä on talon vanha sähkösauna. Sauna on ihan ok, mutta emme käytä sitä, koska alakerrassa on miljoonakertaa ihanampi puusauna. Yläkerran kylpyhuoneelle sen sijaan on käyttöä, mutta se vain on susiruma. Kun itse huone kaunistui, kylpyhuoneen ankeus korostui kyllä vielä entisestään. Nyt sitten mietin, että saisinkohan itsestäni voimia puristettua siihen, että maalaisin kylppärin kaakelimaalilla? Kokemuksia?

TJ 3

Kesäkuun alusta alkaa meidän perheen juhlaputki. Kaikki perheemme neljä lasta ovat kesällä syntyneitä ja kuopuksen syntymä sijoittui kesäkuun 1. päivään. Tänä vuonna samalle päivälle sattui koulun päättäjäiset, joten yhden päivän sisälle pakkasi nyt monta juhlan aihetta. Aloitettiin päivä laulamalla onnittelulaulu syntymäpäiväsankarille ja sitten jakauduttiin kolmelle taholle. Kolmonen päättämään peruskoulua, mies jakamaan omalle luokalleen todistukset ja sitten juhlimaan meidän uutta ylioppilasta Kotkan kirkkoon.

 

Sään puolesta oli vähän jännitetty, mutta Ilmojen Herra oli tällä kertaa myötämielinen. Ensimmäisen kattauksen väki pääsi ulos syömään. Jälkimmäinen kattaus meni harmaammissa merkeissä, mutta se ei onneksi enää niin haitannut. Oli jo väljemmin väkeä. Juhlan jälkeen huokaistiin syvään. Nukuttiin seuraavana päivänä päiväunet ennen "jälkivieraiden tuloa".

 

 

Matka lähenee. Minulla on kasa "TO DO-listoja" sekä töissä, että kotona. Töissä pitäisi kirjoittaa muutama kuntoutussuunnitelma ja kaksi opiskelija-arviointia, sekä päivittää lääkehoitosuunnitelma. Kotona juhlia vielä tänään ylioppilasta yövieraiden kanssa, järjestää kuopuksen ja kolmosen sukusynttärit, järjestää kodinturvajoukoille selvät sävelet meidän matkan ajaksi. Pakata.

TJ 3. Jaksaa, jaksaa.

ET VOI TIETÄÄ

Syyskuu on jo pitkällä, vaikka useimpina päivinä tuntuu vielä kovin kesäiselle. Siirrän kesävaatteiden poislaittoa viikosta toiseen. Kesäkengät lojuvat edelleen etuoven vieressä. Takkia on tarvinnut hyvin harvoin. Villasukkia kudon tasaiseen tahtiin, mutta käyttöön niitä ei ole tarvinnut ottaa. Lämmitystä ei tarvita. Takkatultakaan ei ole viritelty kuin muutamaan kertaan tunnelman tähden. Ihanaa talvea, kevättä ja kesää on seurannut suurenmoinen syksy.

Olen tehnyt töitä. Sain heti muutamaksi päiväksi sijaisuuden ja niin sitten työputki venyi melkein parin viikon mittaiseksi ennen ensimmäistä vapaapäivää. Sitä makeammalta on tuntunut tämä takana oleva vapaa viikonloppu. Ja tämä kolmas vapaani, jota parasta aikaa viettelen. Tarkoitus olisi kyllä ollut, että tänään olisin taas ollut sijaisena, mutta soittoa ei ole kuulunut. Ehkä sitten ensi maanantaina?

Töiden lisäksi olemme saaneet tehdä makumatkoja. Mieheni sisko työskentelee maahanmuuttajien parissa ja sitä kautta tutustuimme Irakin turkmeeneihin. Pitkän ja vaikean tien kuljettuaan tämä nuori perhe saapui Kotkaan, jossa ovat odottaneet nyt jo useamman vuoden päätöstä siitä, että saavatko turvapaikan vai joutuvatko palaamaan takaisin turvattomaan elämäänsä Irakissa. Melkein yhteisen kielen ja yhteisten makumuistojen ääreen olemme nyt kokoontuneet vuoroin vieraissa periaatteella. Nämä kuvat ovat viime kerralta meiltä, kun perheen rouva opetti minua tekemään Turkin herkkuani eli İçli köfteä.

Mitä useampi kokki sen monimuotoisemmat köftet:). Mukana opettelemassa oli siis anoppi ja kälykin.

Nyt kun pakkopalautukset ovat olleet tapetilla ja kautta linjan tunteet maahanmuuttokeskustelun äärellä vellovat  edelleen puolin ja toisin, on ollut hyvä kuulla niitä oikeita tarinoita. Mitä konkreettisesti tarkoittaa se, kun olet täysin toisten armoilla. Kävelet 18 tuntia tauotta metsässä niin, että jokainen varpaankyntesi irtoaa. Kannattelet vettä ylittäessäsi selässä kahta lasta ja vielä matkasta väsynyttä vaimoa. Tietämättä, että pääsetkö koskaan perille. Mikä sinua edessä odottaa. Ja kaiken sen maksetun rahan, vaivan, pelon, väsymyksen ja muun jälkeen et voi vuosien jälkeenkään tietää, että pääsitkö turvaan. Miten sinun käy.

Tiedostamme, että tulevasta emme tiedä, meillä on vain tämä hetki. Siitä kannattaa siis nauttia ja iloita. Syödä hyvin.

RIPITETTY

Japaniin lähtiessämme laitoimme kolmosen Helsingissä bussiin. Seuraavat kaksi viikkoa hän vietti Karkussa rippileirillä. Kummit kävivät leirin puolivälissä vierailupäivänä poikaa leirillä tervehtimässä, kun itse olimme estyneet paikalle pääsystä. Me näimme rippilapsemme ensimmäisen kerran kirkon portailla, kun albat päällä valmistautuivat juhlaansa. Kolmas konfirmaatio meidän perheessä, mutta aina se on yhtä liikuttava hetki. Konfirmaatio on minun mielessäni lapsuuden loppu. Otetaan askel kohti aikuisuutta.

Karkkuun on meiltä niin paljon matkaa, että rippijuhlia on mahdoton järjestää samana päivänä. Näin ollen kävimme konfirmaation jälkeen syömässä sillä porukalla, joka pääsi paikalle. Eilen sitten vietettiin rippijuhlia täällä meillä kotona ystävien ja sukulaisten kanssa. Olin palannut töihin, joten valmistelut jäivät pitkälti edelliseen päivään, jonka olin ottanut vapaaksi. Mies siivosi ja minä juoksin kaupassa ja kokkasin. Paljon ehtii päivässäkin, kun ei istahdan liian pitkäksi aikaa miettimään tekemisiään. Yöllä tosin olisi pitänyt vähän miettiä. Viimeinen kakku meni aivan mönkään, aamulla uusilla aivoilla tajusin jättäneeni siitä pois puolet jauhoista.

Aamulla keräsin kukkia kotirannasta maljakoihin. Ilmaiset ilot.

Sen verran monet juhlat on tullut jo järjestettyä, että pakostakin sitä viisastuu matkan varrella. Käytän suosiolla kertakäyttöastioita. Tiskaajat kiittää. Paitsi kahvikupeista en tingi, sillä kahvi ei maistu hyvälle pahvista juotuna. Meillä on yleensä juhlissa sen verran paljon vieraita, että tällä kertaa porrastettiin juhlat kahteen kattaukseen. Puolet vieraista tuli klo. 13 ja puolet klo. 16. Se oli viisas teko. Ei tullut paniikkia missään vaiheessa ja kaikille riitti paikka, johon istua syömään. Taivaan Isäkin auttoi asiaa, sillä iltapäivällä paistoi aurinko ja ulkonakin saattoi syödä.

Mummon tuomat kauniit kukat. Ja kakut.

Minulta jäi kuvaaminen hyvin vähälle. Mummo sen sijaan uskollisesti kuvasi sankarin ja vieraat pitkin päivää. Tässä on kuva tulossa meidän pojista ja serkustaan. Olin myös teettänyt valmiiksi kolmosesta kiitoskortit, jotka oli kätevä antaa vieraille mukaan heti juhlista pois lähtiessään. Kuvan sankarista kiitoskorttiin otti miehen veli. Kiitos.

Ylimmäisestä tuli kiitoskortti, koska poika piti siitä eniten. 

Alin oli oma suosikkini. Hieno poika molemmissa kuvissa:).

Nyt sitten päivä huilitaan ja huomenna takaisin töihin. Kiitollinen on mieli aina näin juhlan jälkeen. Meillä on ympärillä hienoja ihmisiä. Ja lapset tietysti juhlansa ansainneet. Onko teillä paljon juhlia tälle kesälle? Meillä olisi vielä neljät rippijuhlat ja yhdet valmistujaiset. Mutta onkin eri asia mennä muiden juhliin, kun valmistaa omat:).

PUUTARHUROINTIA & PARTUROINTIA

Olemme tässä toukokuussa olleet enemmän pihalla, kun kahtena viime kesänä yhteensä. Ihan ansaitusti. Lähinnä tekisi mieli nautiskella. Katsella, kun kukkaa pukkaa. Istahtaa syömään terassille auringon lämpöön tai juoda kahvit jossakin terassin rapun kulmalla. Koska kauneudesta pitävä silmäni vaatii pihalle jotakin kukkivaa ja kasvavaa, on ollut pakko myös tehdä jotakin. Kasvilaatikot on nyt yhtä laatikkoa vaille valmiit. Puutarhapäivää odotellaan, jotta saadaan myös kukkalaatikoihin täytettä.

Omenapuut on juuri aloittamassa. Näillä hetkillä kauneus ryöstäytyy esiin.

Tänään istutin porkkanan, salaatin ja tillin. Mummo toi tomaatin- ja kesäkurpitsan taimet.

Sekä lehtikaalia.

Viikonloppu on mennyt töissä, mutta tänään päivä jo loppui yhdeltä. Sen jälkeen ehti vielä vaikka mitä. Kuten testaamaan uuden riippukeinun. Kyllä siinä pystyi kahvia juomaan, kun treenasi samalla tasapainoa. Sitten oli pakko kaivaa letku esiin ja antaa istutuksille vettä. Perjantaina täällä satoi, mutta se vesi katosi janoiseen luontoon alta aikayksikön. 

Sitten se parturointi-osasto. En siis osaa ollenkaan leikata hiuksia. Kun pojat oli pieniä huristelin heille kesän aluksi kesätukat. Koneella vaan millin siili. Se onnistui jopa minulta. Joskus leikkelin omia hiuksia ja mies sitten paikkasi pahimmat vahingot. No, eilen lapseni kolmonen sai tarpeeksi pitkästä takatukastaan ja halusi heti parturiin. Mikä lie älynväläys meille tuli, kun rupesin itse "alustavasti leikkaamaan". Nyt hiukset ovat niin epätasaiset, että on vaikea viedä poikaa parturiin, kun joutuu tunnustamaan, että "itse leikkasin".  Täytynee siis tänään hieman tasoitella, että kehtaa päästää pojan huomenna kouluun. Onneksi uhri otti asian ihan tyynesti, vaikka näytin hänelle tänään tämän kuvan:

No, tekevälle sattuu. Ja hiukset kasvaa. 

Tuleva viikko lukuina: Kaksi aamuherätystä. Yksi iltavuoro. Kaksi arkivapaata ja viikonloppuvapaasta alkaa KESÄLOMANI. Ensimmäinen täysimittainen palkallinen kesälomani siten kesän 2014. Ja tällaiset kelit. Voi mikä onni. 

ps. Olen toistaiseksi vielä tervekin.

AURINGONLASKUT

Olenko muistanut jo kertoa, että Kotkan kauneimmat auringonlaskut näet meidän rannasta? Tämä ei ole vain oma mielipiteeni, vaan useasta suusta todettu totuus. Tiistaisen lenkkini jälkeen satuin vilkaisemaan oikeaan aikaan ulos ikkunasta ja tajusin heti, että kannattaa kipaista taas tien yli ja käydä nappaamassa muutama kuva. Päivän väri oli keltainen. 

Viime vuoden auringonlaskut näet näistä linkeistä:

sinipunainen

kellertävästä violetin kautta siniseen

kulta

sininen

ja sitä aiemmilta vuosilta tämä

punainen.

Kaunista viikonloppua!