sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

LOMANI LOPUKSI

Kävimme lomani lopuksi viettämässä perinteisen juhannuksen Pohjois-Karjalassa. Jos muuta Suomea ei sää niin ehkä suosinutkaan, meitä suosi. Saimme pienoista tihkusadetta, auringonpaistetta ja hyvää tuulta. Kaikkea juuri sopivasti. Elämä on opettanut, että sää on pukeutumiskysymys, mutta ennen kaikkea myös mielentila. Onnellinen se, joka ottaa vastaan tarjotun ja elää sen mukaan. Tänä kesänä olen onnistunut ja sää ei ole harmittanut kertaakaan.

Aattona käytiin M-tädin ja mieheni veljen kanssa kävelemässä Tohmajärven Ukonhattulehdossa. Tämä olikin minulle ihan uusi kohde ja erittäin hauska lenkki. Suosittelen. Siinä nähtiin niin kaunis koivikko, että rupesi välittömästi soimaan päässä "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...". Lisäksi oli pitkospuut ja Ukonhatut, joten mikään ei voinut mennä kierroksessa vikaan.




Kiitos A:lle kuvasta.




Lenkin päälle juotiin kahvit Tohmajärven 160-vuotiaassa pitäjätuvassa. Vieressä oli vielä 100-vuotta vanhempi kirkko ja myytävänä oleva pappila. Tien vierustan lehmät ja alhaalla siintävä järvi tekivät paikasta täydellisen maalaisidyllin. Rupesi jo pää raksuttamaan, että millaista elämää sitä viettäisi Tohmajärven vanhassa pappilassa? Varmaan ainakin nykyistä hitaampaa ja leppoisampaa?




Paluumatkalla uhmattiin liikennettä ja napattiin kuva näistä palleroista, joita lampaiksikin kutsutaan.



Mökillä kuuluu tietysti onkia laiturin päässä. Soutaa veneellä. Lämmittää savusauna. Käydä uimassa. Kerätä kukat ja metsämansikat pellon laidasta. Makoilla sängyssä ja lukea. Kutoa sukkaa. Iso osa ajasta menee myös ruoan miettimiseen; milloinkas sitä syödään. Mitä syödään sen jälkeen. Voisi myös keittää kahvit.


Serkukset.




Veljekset.


M-täti.



Ja anoppi.


Tultiin mökille tällä kertaa porrastetusti. Aloitimme juhannuksen vieton jo aatonaattona. Miehen siskon perhettä odotettiin seuraksi sitten aattona. Tässä alkaa ilta hiipiä ja juuri sopivasti letunpaistohetkenä saapui odotetut juhlijat. Niin alkoi sitten kunnon juhannusjuhlat. Ensin makkaraa ja lettua, savusauna tekeytyi ja sitten tuikattiin kokko tuleen.



Kokko olikin sitten melkoinen roihu, jonka tuuli sai heittämään kipinöitä ympäristöön. Onneksi oli satanut ja luonto tai mökki eivät syttyneet tuleen. Minun saunakassiini sen sijaan kipinät lenteli sillä seurauksella, että tuli reikä kassiin ja sadetakkiin. Suli alushousujen pesulappu. Niin kiire oli sammuttaa kekäleitä, että ei kerennyt kameraa esiin kaivamaan. Onneksi oli kuvaaja paikalla ja ikuisti alla olevan kokon. Kiitos.



Juhannuspäivänä ehdittiin vielä yhdessä nauttia juhannuksen herttaisuudesta. Filippiinien lahja taikoi ruoan muiden avustuksella. Viimeiset soutelut tuli soudeltua. Kirjoitettua terveisiä mökkikirjaan. Juotua lähtökahvit ja purettua teltat. Sanottua näkemiit siiheksi, kun taas tavataan.






Tänään laulettiin esikoiselle. Hän on elänyt nyt 20-vuotta. Vietiin aamulla bussille ja lähti viettämään synttäreitään kaverinsa kanssa Helsinkiin. Kohta lähtee kolmosen bussi Poriin. Hän on ollut rippileirin jälkeen jatkuvasti menossa. Kaverit kutsuu ja emme näe syytä estellä menojaan. Sämpylätaikina on tulolla. Valmistaudun huomiseen ja töihin paluuseen. Joko siellä on loma ollut vai vasta tulolla?

tiistai 19. kesäkuuta 2018

JAPANIN PLUSSAT JA MIINUKSET

Muutama päivä Japanin jälkeen me vielä harjoittelemme täkäläistä rytmiä. Herään todella aikaisin. Illalla uni vie nopeasti. Kolmosen konfirmaatiojuhlat sunnuntaina saivat ajatukset rytinällä toisenlaisiin asioihin. Kiinnitti taas tähän perheen pariin. Toisaalta hetki sitten kuvia valitessani huomaan, että pääsen vielä helposti Japanin tunnelmiin. Kirjoitan siis vielä koosteen ja alan sitten orientoitumaan alkavaan työhön ja kesän suomalaisiin menoihin.

Minulla ei ollut Japanista isompia ennakkokäsityksiä. En itse ollut kokenut tarvetta päästä sinne käymään, ennen kuin Kakkonen valitsi kohteekseen Japanin. Vuoden ajan syvennyin tulevaan matkakohteeseen lukemalla matkaoppaita ja Japania käsitteleviä kirjoja. Into kasvoi kirja kirjalta. Sovimme yhdessä tulevista kohteista kakkosen kanssa. Eniten mietitytti ruoka. Mielsin Japaniin lähes vain sushin ja raa'an kalan eri muodoissaan, eikä kumpikaan kuulu suosikkeihini. Onneksi Japani tarjosi monenlaista muutakin suuhun pantavaa. Ja kaikkea muutakin ihmeteltävää.






JAPANIN MIINUKSET:

-Tiesimmekin jo etukäteen, että Japani ei ole edullinen maa matkustaa. Suurin yllätys matkabudjetin pettämiseen oli kuitenkin auton vuokraaminen. Kalliiden junalippujen rinnalla auton vuokraaminen tuntui alkuun yllättävän edulliselta. Emme vain olleet osanneet ottaa huomioon erittäin kalliita tiemaksuja sekä sitä, että Kiotossa (eikä varmaan Tokiossakaan) ei ollut ilmaisia parkkipaikkoja, vaan jokaisesta pysähdyksissä olleesta parkkitunnista piti maksaa öin ja päivin. Paljon tai vielä enemmän. Tuntui, kuin olisimme viskoneet säännöllisin väliajoin rahaa ulos auton ikkunasta. Auton vuokrahinta siis vähintäänkin tuplaantui näiden maksujen myötä.
-Onneksi ei ollut perheen shoppausta rakastava porukka mukana. Hinnat eivät olleet sellaiset, että se olisi kanustanut ostosten tekoon. Kakkosen kengät hajosivat kesken matkaa joten hänelle ostettiin matkalta uudet. Ne olivat Suomen hinnoissa. Tuliaiset jäivät köyhiksi. 
-Ahtaus. Suurkaupunki on suurkaupunki. Siellä on paljon ihmisiä, joten väljyyttä rakastavan ei kannata vaivautua. Metrot välillä ruuhkautuvat. Kadulla täytyy väistellä kanssakulkioita. Autoillessa yllätti vääränpuoleisen liikenteen lisäksi erittäin kapeat kadut. Minä olen mielestäni hyvä kuski, mutta en uskaltanut Japanissa rattiin kertaakaan. Niin paljon ahdisti se repsikan paikalla olokin, kun tuntui, että kylki ottaa ihan justiinsa kiinni vieressä ajavaan. Kadut olivat kapeat myös maalla. Pahimmissa paikoissa oli kaistalla vielä lyhtypylväätkin ja jokainen vastaantuleva auto tuntui tulevan päälle ihan justiinsa.
-Englanninkielinen navigaattori oli vain mainos. Oli melkoisen haastavaa löytää navigaattorilla mihinkään, koska sen asentaminen onnistui vain japaniksi. Jos oli käytössä puhelinnumero menossa oltavaan paikkaan, onnistui navigointi itsekseen. Muuten oli usein pyydettävä joku paikallinen laittamaan kohde navigaattoriin. Jos olisimme tämän tienneet, olisimme ottaneet oman navigaattorin Suomesta mukaan ja asentaneet siihen Japanin kartat. 
-Olisi myös kannattanut ottaa kännykkään paikallinen liittymä, sillä ilman internettiä puhelimessa, meni myös Tokiossa paikkojen etsimiseen paljon aikaa. Onneksi siellä ja tällä oli ilmaisia WiFi-pisteitä, jossa yritettiin sitten navigointia harrastaa.





PLUSSAT:

-Parasta Japanissa oli japanilaiset. Tuli monta kertaa erittäin hyvä mieli siitä miten kärsivällisiä, ystävällisiä ja kohteliaita kaikki olivat. Istuivat kiltisi autoon asentamaan sitä navigaattoria. Neuvoivat ja opastivat aina kun kysyi. Joskus vaikka ei kysynytkään. Ja se turvallisuus, kun ei tullut edes mieleen, että joku vie sinulta kassin tai rahat. Ei tuuppimista ruuhkassakaan, vaan selvät jonot ja jokainen vuorollaan.
-Maan kauneus ja monipuolisuus. Onneksi ei tullut edes puheeksi, että olisimme viettäneet koko ajan Tokiossa. Olisin väsynyt siihen. Miten hyvin olimmekaan reissun suunnitelleet, kun oli kaupunki, maaseutu, kaupunki ja maaseutu-kombinaatio.  
-Ruoka. Vaikka muu oli kallista, oli ulkona syöminen kohtuullisen hintaista. Hyödynsimme ravintoloita, huoltoasemia ja kauppojen ruokabokseja. Ruokaa löytyi kaikenlaista. Oli amerikkalaiset ketjut hampurilaisineen, pizzaa ja sitten hyvin monipuolisesti erilaista japanilaista ruokaa. Vain kahdesti ruoka oli ei niin hyvää. Muuten pistelimme kaikki hyvällä ruokahalulla. Sushi jäi minulta ja kakkoselta maistamatta, vaikka aikeissa kyllä oli se maistella.




-Automaatit. Niitä oli kaikkialla ja olivat halpoja. Hyödynsimme niitä tiheästi. Sai kylmää juotavaa, jäätelöä, pieniä herkkuja ja mikä ihaninta: hyvää kahvia. Miten helppoa kun ei tarvinnut kantaa juomisia mukana hellepäivinä, sillä automaatti tuli aivan varmasti aina vastaan.


LEMPIKOHTEET: 

Kakkosen ehdottomat lempikohteet oli Arashiyaman Apinapuisto sekä Naran peurapuisto. Tokiossa hän piti eniten Shibujasta. Varmaankin mieleen jäi myös huvipuiston hullut vuoristoradat. Kissakahvila oli myös mieluinen kokemus. Unohduksiin ei tule myöskään jäämään kohtaaminen käärmeen kanssa Tsumago-Magome vaelluksella.

Minun lempikohteeni tällä matkalla oli ehdottomasti Magome ja Tsumago-Magome vaellus. Kiotosta pidin paljon enemmän kuin Tokiosta. Fushima-Inari-Taisha oli UPEA. Kauniit oli myöskin temppeleiden puutarhat. Kimonojen loisto. Myös minä pidin paljon Naran peuroista ja Arashiyaman apinoista.  Tokiossa pidin eniten meidän hotellin kattoterassista ja Harajukun kissakahvilasta.

Kyllä kannatti!

torstai 14. kesäkuuta 2018

KOLME YUKATAA

Aamulla jätämme Kioton. Joka puolella kohoavat vuoret. Leveät joet. Siniseltä taivaalta paistava aurinko. Huoltoasemat, joista jaksan ilahtua joka kerta. Ruoka tilataan automaatista ja sitten odotellaan, kun oma numero tulee taululle. Tällä kertaa ryppyinen vanha nainen saapuu pöytämme ääreen ja selittää kauan ja hartaasti kakkoselle asiaa, jota emme meinaa ymmärtää. Lopulta keksimme, että hän haluaa tietää syömmekö täällä vai otammeko ruoan matkaan. Ruokaa syödessämme hän saapuu miehen ja minun luo ja ojentaa meille haarukat. Niin säälittävältäkö se näyttää se meidän puikoilla syömisemme? Kakkonen on selvästi läpäissyt testin ja pistelee annostaan puikoilla itseensä tyytyväisen näköisenä.




Ruokanimme MagomeChaya oli yksin meidän.



Bussissakin oli väljää. Vain yksi muu matkustaja. Kumma kyllä, nyt ei ollut Magomen sesonki, joten saimme omia kaiken ihan itsellemme.





Magome on soma kuin postikortti. Tätä pientä kylää suojellaan nykypäivän hapatuksilta ja niin se on saanut säilyttää ainutlaatuisen ulkonäkönsä. Mukulakivikatua reunustavat vanhat talot, joissa on myymälöitä, majataloja (ryokan) ja ruokapaikkoja. Meidän ryokanissamme meitä odottaa eteiseen jätetty lappu, joka kehottaa asettumaan taloksi käytävän perältä löytyvään huoneeseen. Muistuttaa hankkimaan jotain ruokaa, koska koko kylä sulkeutuu klo. 17 ja sen jälkeen mistään ei saa enää mitään. Keittiö on kuitenkin käytössämme, kuten kuumalla kylpyvedellä täytetty amme. Huoneen pöydällä meitä odottaa kolme yukataa, joihin aiomme pukeutua kunhan saamme Tsumago-Magome vaelluksemme tehtyä. Kaapista löytyy futonit ja peitot. Ei kun taloksi.






Jossakin pienessä kylässä välillä Tsumago-Magome asusteli tällainen ihana koira. Selvästi jo ikääntynyt. Kulki niin rauhalliseen tahtiin ja kävi hakemassa meiltä molemmilta paijaukset.



Haettuamme ruoat jääkaappiin odottamaan, astumme Tsumagoon vievään bussiin. Kuljemme läpi toisen huikean vanhan kylän ja sitten on aika astua vanhalle postireitille. Kahdeksan kilometriä kuljemme entisöityä postireittiä. Ohitamme vesiputouksia, riisiviljelmiä, metsää ja pikkuisia kuvauksellisia kyliä. Säännöllisin väliajoin on kelloja, joita kehoitetaan soittamaan, jotta karhut pysyvät loitolla. Emme ota asiaa vakavasti, kunnes matkan loppupäästä yllätämme ilmeisesti lähellä oleskelevan karhun. Ihan vierestä kuuluu kumea murina, sitten ääni oksien katkeillessa raskaan eläimen alla. Mitään näköhavaintoa emme saa, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että karhu se oli. Edessämme kulkeva kakkonen ei ole törmännyt karhuun, mutta polulla häntä vastaan oli luikerrellut käärme. Kertoi pinkoneensa pitkän matkan pakoon. Meille hän oli kulkiessaan jättänyt viestejä. Maasta löytyy silloin tällöin pojan nimikirjaimet.


Kiikku keskellä matkaa. 
Ja tällaista oli kuivamassa.




Tässä kohden mies poikkeuksellisesti soitti kelloa ja vain muutama metri edempänä pinkaisi joku muriseva juoksuun. 


Kahden tunnin päästä saavumme kiinni menneeseen Magomeen. Hiljaiset kadut ja typötyhjä ryokan. Käymme pesulla ja pukeudumme yukataan. Vaellamme tyhjässä talossa ja hämärtyvillä kaduilla. On täysi hiljaisuus, jonka rikkoo veden solina pihalla ja miehen kitaransoitto kadulla majatalomme edessä. Illan pimettyä taivaalle syttyvät tähdet. Kävelemme läpi pimeän kylän ja haemme kahviautomaatilta kahvit. Tiesittekö, että automaatti jauhaa pavut ja keittää sitten niistä kahvin? Ilmankos on aina niin hirmuisen hyvää.





Matkan paras päivä, jos minulta kysytään. 

Ps. Ryoakanissa oli kahdeksan nettiä, mutta yksikään niistä ei toiminut niin hyvin, että olisin pystynyt laittamaan postauksen tulemaan. Se tulee siis vasta nyt.

ps.2 Tänään ajoimme takaisin Tokioon. Kävimme palauttamassa auton. Olemme nyt täällä lentokenttähotellissa. Suunnitelmissa käydä syömässä hyvin ja painua ajoissa maate, sillä meidän on lähdettävä lentokentälle klo. 4:00. Tämän päivän kuvasaldo taisi olla kaksi kuvaa, molemmat huoltsikan vessasta. Ette ehkä kaipaa nähdä niitä. Tässä oli meidän Japanimme. Palaan ehkä asiaan vielä koosteen muodossa, plussat ja miinukset tai jotain. Sitten kun olemme saaneet asettauduttua kotiin. Olen saanut itselleni jotenkin toimivan tietokoneen. Ja lapsi on konfirmoitu.

KIITOS MATKASEURASTANNE<3.