torstai 28. toukokuuta 2020

MITTA TÄYNNÄ

Vaikka aiemmin kerroinkin, että olen tässä koronan keskellä saanut elää melko normaalia elämää, on mittani silti aivan täynnä. Huomaan kapinoivani. Miksi täytyy pitää kasvosuojuksia koko työvuoron ajan, vaikka Kymenlaaksossa ei päiväkausiin ole ollut yhtään uutta tartuntaa? Miksi asukkaiden omaiset eivät saa vierailla tai parturi tulla taloon? Täytyykö asukkaiden pysytellä koko kesä poissa torilta tai kahviloista vain varmuuden vakuudeksi? Missä menee liioittelun raja? Onneksi lehdestä voi lukea, että koronaraivo kuuluu asiaan. Enkä totisesti tahtoisi olla johdon housuissa, joka joutuu kantamaan omaisten ja lehdistön vihan, jos se typerä virus nyt jostakin pääsisi taloon luikahtamaan. Kiinnitän siis kiltisti suojukseni. "Toivottavasti jo pian," vastaan asukkaille kerta toisensa jälkeen erinäisiin kysymyksiin.



Olen siis loman tarpeessa. Ja lomahan minulla häämöttää jo viikon päässä. Matkakuume on korkealla, vaikka työvuorojen alussa mitattu lämpö onkin pysytellyt alhaalla. Tulostin jo netistä jotakin tulevaa varten vinkkejä Georgian kiertomatkaan. Intia kiehtoo. Meksikossakin olisi ihanaa päästä vielä käymään. Ja joskus vielä kierrämme sen Irlannin toisen puoliskon. Mutta tänä kesänä me otamme Suomesta mittaa.


Olen siis varannut meille majoitukset. Ymmärtänyt sen miksi Suomen matkailu ei ole kiehtonut. Sen lisäksi ettei ole mitään takuita säästä ja matkan joutuu jakamaan pohjoisessa miljoonan hyttysen kanssa, on hinnat myös suolaiset. Tällä reissulla sattui kuitenkin niin hyvin, että matkalle sattuu monta rakasta ihmistä menneisyydestä ja myös tulevaisuudesta, joten melkein puolet yöpymisistä saadaan tehdä toisten nurkissa ihan ilmaiseksi.  Mökkimajoituksissa ruoat tehdään  itse ja metsissä ja vaelluksilla ei ole kalliita houkutuksia tarjollakaan. 

Sen sijaan nähtävää näyttää rakkaassa kotimaassakin olevan riittävästi ja ylikin. Olen lukenut vinkkejä, löytänyt kartan, jossa on merkattu lukuisia mielenkiintoisia paikkoja, joihin emme tule kaikkiin mitenkään ehtimään. Lähdön hyrinä on käynnistynyt sisässä. Parin viikon päästä hyrähtää sitten autokin. 



Suomi on epäilemättä kaunis helmasta käsivarteen. Kauneutta on tarjolla kaiken päivää ihan tässä kotirannassakin.

Mitäs teille kuuluu?