Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korona. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korona. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. toukokuuta 2020

MITTA TÄYNNÄ

Vaikka aiemmin kerroinkin, että olen tässä koronan keskellä saanut elää melko normaalia elämää, on mittani silti aivan täynnä. Huomaan kapinoivani. Miksi täytyy pitää kasvosuojuksia koko työvuoron ajan, vaikka Kymenlaaksossa ei päiväkausiin ole ollut yhtään uutta tartuntaa? Miksi asukkaiden omaiset eivät saa vierailla tai parturi tulla taloon? Täytyykö asukkaiden pysytellä koko kesä poissa torilta tai kahviloista vain varmuuden vakuudeksi? Missä menee liioittelun raja? Onneksi lehdestä voi lukea, että koronaraivo kuuluu asiaan. Enkä totisesti tahtoisi olla johdon housuissa, joka joutuu kantamaan omaisten ja lehdistön vihan, jos se typerä virus nyt jostakin pääsisi taloon luikahtamaan. Kiinnitän siis kiltisti suojukseni. "Toivottavasti jo pian," vastaan asukkaille kerta toisensa jälkeen erinäisiin kysymyksiin.



Olen siis loman tarpeessa. Ja lomahan minulla häämöttää jo viikon päässä. Matkakuume on korkealla, vaikka työvuorojen alussa mitattu lämpö onkin pysytellyt alhaalla. Tulostin jo netistä jotakin tulevaa varten vinkkejä Georgian kiertomatkaan. Intia kiehtoo. Meksikossakin olisi ihanaa päästä vielä käymään. Ja joskus vielä kierrämme sen Irlannin toisen puoliskon. Mutta tänä kesänä me otamme Suomesta mittaa.


Olen siis varannut meille majoitukset. Ymmärtänyt sen miksi Suomen matkailu ei ole kiehtonut. Sen lisäksi ettei ole mitään takuita säästä ja matkan joutuu jakamaan pohjoisessa miljoonan hyttysen kanssa, on hinnat myös suolaiset. Tällä reissulla sattui kuitenkin niin hyvin, että matkalle sattuu monta rakasta ihmistä menneisyydestä ja myös tulevaisuudesta, joten melkein puolet yöpymisistä saadaan tehdä toisten nurkissa ihan ilmaiseksi.  Mökkimajoituksissa ruoat tehdään  itse ja metsissä ja vaelluksilla ei ole kalliita houkutuksia tarjollakaan. 

Sen sijaan nähtävää näyttää rakkaassa kotimaassakin olevan riittävästi ja ylikin. Olen lukenut vinkkejä, löytänyt kartan, jossa on merkattu lukuisia mielenkiintoisia paikkoja, joihin emme tule kaikkiin mitenkään ehtimään. Lähdön hyrinä on käynnistynyt sisässä. Parin viikon päästä hyrähtää sitten autokin. 



Suomi on epäilemättä kaunis helmasta käsivarteen. Kauneutta on tarjolla kaiken päivää ihan tässä kotirannassakin.

Mitäs teille kuuluu?

perjantai 17. huhtikuuta 2020

IHAN NE SAMAT

Oikeasti elämäni ei ole muuttunut tämän koronan takia paljon mitenkään. Käyn ihan normaalisti töissä. Arkiset puuhat kotona on ihan ne samat. Pyykinpesua, siivoamista ja rutkasti enemmän ruoanlaittoa. Kaupassa käyntiä pitäisi vähentää, mutta totuus on, että siellä täytyy käydä useammin. Ruokalaskut on melkein kaksinkertaistunut normaalista. Koko muu perhe on kotona ja jatkuvasti nälkäisiä. Esikoinen saapui kotiin kirjoittamaan graduaan. Sotilas viettää kotona pidempiä lomia, mutta on vastaavasti pidempään armeijassa sinne palattuaan. Vierailut on jäissä, mutta eihän sitä arkena nyt muutenkaan mitään vierasvirtaa ehtinyt syntyä.


Kesälomamatkasta luovuttiin viikko sitten. Ei oltu onneksi mitään varattu tai lentolippuja ostettu. Meidän oli tarkoitus hankkia uusi Venäjän viisumi ja ajaa Vienan Karjalaan ja Solovetskin saarelle. Tuskin onnistuu, tuumasi venäläinen työkaverini. Pistin Venäjän Lonely Planetin kiltisti kirjahyllyyn. Matkan perumisen myötä on nyt sitten ihan se ja sama, että pystyykö koko kesälomaa pitämään vain eikö pysty. Olen meidän työpaikan korona-työryhmässä, joten jos virus taloon napsahtaa, taitaa elämä sen jälkeen olla aika lailla taudin sanelussa.





Marraskuu. Joulu. Irlannin reissu. Jatkuva ruoanlaitto. Pääsiäinen. Lisääntyneestä ruoan menekistä ei voi syyttää vain muuta perhettä. Vatsa kasvaa kohisten. Vinkkasin miehelle, että älykello voisi olla hyvä äitienpäivälahja. Samantien se olikin minulla jo kädessä. Ei mitään vihjailuja. Ei tekosyitä. Meillä on täällä Suomessa täysi mahdollisuus liikkua pois jääkaapin läheisyydestä. Olen aikeissa siis tehdä jotakin tälle tilanteelle.


En normaalisti käy liiemmin ravintoloissa, istu kahviloissa tai terasseilla. En notku kauppakeskuksissa. Mutta mikä siinä sitten onkin, että kun tietää jonkun olevan kiellettyä, alkaa tuntumaan, että juuri sellainen piristäisi. Juuri sitä minä nyt tarvitsisin.

Pysytään kuitenkin kotona, ellei olla ruokakaupassa, kävelyllä tai töissä.