PAHALAMPI

Elokuu alkaa lähestyä loppuaan. On havaittavissa sykyinen pohjavire, mutta edelleen meitä hellitään lämmöllä. Esikoinen on palannut Tampereelle opintojensa pariin. Kolmonen lähti kesää kaatamaan rippileirinsä kanssa. Kakkonen pakkasi reppunsa ja lähti kavereille pelaamaan. Meitä jäi vain kolme tänne kotiin. Ja pupu.

Eilen illalla teimme kuopuksen ja miehen kanssa retken lapsuutemme maisemiin. Tässä lähistöllä on pieni kirkasvetinen lampi nimeltä Pahalampi, jonne pyöräiltiin kavereiden kanssa uimaan tai vaan kalliolle istumaan. Sellainen keidas keskellä ei mitään. Vain pienen kävelyn päästä lammesta aukeaa kallioiden takana meri. Ihana paikka, jossa voi kuunnella kuin haapa havisee tai ei kuulu mitään.

Eväät, tottakai.

Talvisin tästä meni hiihtoladut, joilla sekä mies että minä perheinemme hiihdeltiin lapsuuden talvina monen muun kotkalaisen tavoin. Oli eväät repussa, kun laskettiin Pahalammen takana olevalta kalliolta merelle ja jatkettiin Räskiin makkaroita paistamaan. Silloin jää kantoi aina. Nyt kun yritimme käydä kalliota kuopukselle esittelemässä, törmäsimme vain kieltoihin ja yksityisalueisiin. Mökki mökiltä ovat valloittaneet lampemme, yksityistäneet tiet ja alueet. Jopa alla olevan laiturin viereen oli tullut kyltti: YKSITYISRANTA. Kaikki kirkumassa: emme halua tänne ketään, tämä on meidän. Vieneet monen ihmisen lapsuuden alueet ja mahdollisuuden niistä muistella.

Tämän lähemmäs hiihtokalliota ei ole menemistä. Vai pääsisikö jotenkin kiertämällä toista kautta?

Kuivasta kesästä huolimatta pihalla alkaa sato kypsyä. Omenoita ja luumuja tulee runsaasti. Omilla perunoilla ollaan oltu pitkään. Viikolla keräsin kelpo sipulisadon. Viinimarjoja olisi, mutta ne ei meillä oikein tee kauppaansa. Toistaiseksi ei linnuillekaan.

Kolmen päivän vapaani aluksi marssin eilen lähellä oleviin hoitokoteihin sijaisuuksia kysymään. Sain paikan heti. Näiden vapaiden jälkeen minulla ei sitten olekaan vapaata seuraavaan pariin viikkoon. Keikkaa tekemällä meinasin kerätä ensi kesälle reissurahat. Niin pitkälle, kun keikkatilin saldo myöten antaa. Meillä on siis miehen kanssa silloin 25-vuotishääpäivä, joten se reissu tehdään sitten kahdestaan. Jotenkin se nostaa arjen yläpuolelle, kun tietää, että on reissu odottamassa. Ja olemassa joku keino, jolla saada se mahdollistettua.

VUOSIEN TAKAA

Kotkan naapurissa Pyhtäällä on tänä viikonloppuna taas juhlittu Saaristolaismarkkinoita. Kelit olivat kohdallaan näissäkin kekkereissä. Työkavereiden kanssa juhlistettiin ensimmäistä päivää ensin työkaverin pihalla ja hipsittiin sieltä markkinahumuun viimevuotiseen tapaan. Tänään taas käytiin perheen kanssa markkinoilta ostamassa metrilakut ja tapaamassa ystäviä vuosien takaa.

Murat ja Sari myyvät turkkilaisia Bursan pyyhkeitä ja muutakin Turkki-kamaa niin markkinoilla kun netissäkin. Omat suosikkini ovat ehdottomasti nuo alla olevassa kuvassa olevat Hamam-pyyhkeet. Olen itse puolittanut kyseisiä pyyhkeitä ja tehnyt niistä meille laudeliinoja saunaan. Ovat myös eri käteviä matkoilla, sillä menevät pieneen tilaan. Tämä ei ollut maksettu mainos. Toivotan tsemppiä ja menestystä näille rohkeille yrittäjille. 

Hayırlı İşler!

Tällainen karvakaveri tavattiin myös.

Toinen ystävä taas oli alueella olevassa ravintolassa tarjoilemassa. Käytiin siis sanomassa heipat sinnekin ja syömässä jäätelöt elokuun helteisen päivän iloksi. Muuten oli halpa kierros ja tyydyttiin vaan ihastelemaan alueen takaanta pilkottavaa merta. 

Muuten viikonloppu on sisältänyt lainalapsia ja kummipojan syntymäpäiväjuhlat. Varsinaista juhlapäivää ja sen myötä seuraavaa mopokorttia täytyy pojan vielä hetki odotella, mutta tänään oli mitä parahin hetki juhlia pojan syntymää perheen parissa grillijuhlien merkeissä. 

Illalla käveltiin saunasta uimaan. Itse en enää veteen uskalla, mutta miten lämmin onkaan kotirannan kallio. Mikä siinä on istuessa ja katsellessa uimareiden uskaliaita hyppyjä. Ehkä tässä kuitenkin vielä on kesää jäljellä?

IRTI ARJESTA

Kesä päättyy mielestäni koulujen alkuun. Sen jälkeen siirrytään syksyyn. Tässä perheessä esikoinen palailee tulevana sunnuntaina Tampereelle odottamaan omia opintojaan ja muu perhe omaan kouluarkeensa maanantaina. Vikonloppuna vietetään kesän päättäjäisiä oman perheen kesken Tallinnassa. Olin varannut meille erittäin kauniin huoneiston täältä vanhan kaupungin laitamilta Luise-kadulta. Ilmastointia ehkä voisi kaivata vielä, mutta muuten asunto on toiminut kuin unelma. Autolle on parkkipaikka porttien takana ja perhettä hellitään kauniilla asunnolla ja lämpimällä Tallinnalla.

Onhan me Tallinnassa käyty minun mielestäni jo aika monta kertaa, mutta aina vaan löytyy uusia kulmia käveltäväksi. Nyt kun asunto sattui sijaitsemaan vanhankaupungin toisella puolella, tuli löydettyä ihan uudet kulmat kiipeiltäväksi. Ensimmäiseksi oli tietysti lähdettävä etsimään ruokaa nälkäiselle pesueelle. Hinnat eivät ole halvat, mutta ei tule myöskään riistetty olo. Vatsat täyttyvät ja asunnolle palailee tyytyväinen porukka iltaherkut kassissa.

Lauantaina ajetaan Viimsiin. Meri on perheen aikuisten mielestä aina hyvä idea. Yllätymme joka kerran, kun huomaamme, että jälkikasvulle se ei ole kovinkaan ihmeellinen asia. Kaikki nousevat kyllä autosta kiertämään nopeasti Viimsin maalaismarkkinat, mutta rannan löydettyämme siellä ei ole kuin minä, mies ja kuopus. Aallot nostavat kuohuja. Uimaan ei tee mieli, mutta sielu täällä rauhoittuu ja tyyntyy merta katsellessa. Niin kaunista.

Viimsin ulkoilmamuseo.

Asustamme Luise-kadulla vanhassa kivitalossa. Asunnon remppa on tehty viimeisen päälle. Rappukäytävässä jo rapistuu. Aika on tehnyt tehtävänsä myös kadun muihin rakennuksiin. Tänään jäin kuvaamaan kadun kauniita puutaloja ostoskeskus-kierroksen päätteeksi. Oli kulunutta kauneutta tarjolla yllinkyllin. Juuri sopivasti rosoa minulle. Toivottavasti kukaan ei keksi purkaa näitä ja rakentaa tilalle rumia laatikoita.

Miten hyvä on pienikin irtiotto omasta arjesta. 85 kilometrin päässä jo voi odottaa toisenlainen maisema ja toisenlaiset tavat. Hetki irti arjesta. Ei pyykkäämistä eikä ruokahuoltoa normaalissa muodossaan. Kävely vain kauppaan tai ravintolaan. Likapyykki pussiin. Suuhun kaikkea sitä mitä mieli tekee. Kauneutta silmille. Lepoa keholle. Huoneiston lämpötila on ehkä himpun tarvittavaa korkeampi, mutta siitä ei viitsii valittaa. Kylmään suihkuun vaan ja viilentymään. Takki kaupasta tulevia kylmiä hillitsemään.

Joko olet siirtynyt syksyyn, vai väitätkö kuumeisesti, että kesää on vielä jäljellä?

PUOLITEHOLLA

Helle ei osoita laantumisen merkkejä. Kotkakin olisi kaivannut osansa ukkosesta ja etenkin siitä sateesta, mutta meidät kierretään. Aivot toimivat enää puoliteholla ja se aiheuttaa omat haasteensa etenkin työmaalla. Nukkumaan mennessä tulee mieleen, että annoinkohan aamulla sen yhden asukkaan lääkkeet vai enkö antanut? Päivän aikana pitää oikein miettiä, että mitä olinkaan tekemässä. En ole kuitenkaan huolissani. Istanbulin syksyn saapuessa sai aina yllättyä itsestään; minähän olenkin ihan tekevä ja osaava ihminen. Todennäköisesti sama löytö tulee tapahtumaan Suomen syksyssä. Jos ei, niin lupaan mennä muistitestiin.

Kuvien ja muistinkin perusteella kesä on kulunut meren ääressä. Olen lopultakin heittänyt neljä vuotta ylläni pysyneen talviturkin. Ei vesi lämmintä ole, mutta siedettävää. On käyty iltauinnilla ja saunasta vilvoittautumassa. Useimmiten edelleenkin vilvoitukseksi riittää ihan vain veden äärelle pääseminen. Siinä on kätevä vaikka kutoa villaista tulevan syksyn ja talven varalle.

Oli meillä myös aurinkoiset meripäivät. Talo oli täynnä lasten vieraita ja kukaan ei kaivannut meitä kahta. Käytiin siis kiertämässä veneellä juhla-alue ja Kotkan saari. Enemmän sain iloa irti tuosta jälkimmäisestä. Viime vuoteen verrattuna oli pienet nämä meripäivät. Viralliset luvut on tosin näkemättä.

Lähestytään lempivuodenaikaani syksyä. Pitäisi kiepsauttaa lomalaisten vuorokausirytmit ympäri. Löytää reput ja penaalit. Etsiä arkinen rytmi viidelle, sillä esikoinen luonnollisesti palaa omaan opiskelijaelämäänsä. Sitä ennen kuitenkin vielä viivytellään hetki kesässä. Tehdään extempore iltaretkiä rannalle makkaranpaistoon ja seilataan meren ylikin, jos kaikki hyvin menee.