Meidän väen syyslomasta tulikin hiihtoloma. Suksia ei tosin kaivettu esiin, mutta pulkat kylläkin. Yläkerran aula on täynnä pipoja, hanskoja ja kaulaliinoja. Yhden lumikävelyn ehdin tekemään omilta töiltäni ensilumen laskeuduttua maisemaa kirkastamaan. Aina se sykäyttää ja saa mielen jotenkin helläksi. Sitä kai kääriytyy joulu-oloon. Ja silloinhan hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen:).
Omenoita on tullut ja aina vaan tulee. Apua. Omenahilloa olen tehnyt yhden satsin, mutta entisiäkin on vielä syömättä. Nyt kaivataan helppoja ja hyviä omena-ohjeita pikaisesti.
Olen minä tässä miettinyt tätä naisena ja miehenä oloakin. Kokenut sekä miehet että naiset hyväksi asiaksi. Iloinnut siitä, että talossa on mies, joka tarttuu poraan ja piikkaa sen muurin auki. Vaihtaa autoon renkaat. Kiipeää katolle tyhjentämään rännit. Päätynyt siihen, että on mukavaa olla nainen. Huomannut, että monet kotityöt ainakin meillä valikoituu varsin luonnollisesti, ei pakosta ja hampaat irvessä. Olen myös seurannut hämmentyneenä tätä Suomessa vellovaa keskustelua sukupuolineutraaliuteen pyrkimisestä. Kokenut olevani kuin ulkoavaruudesta tullut olio, jonka on vaikea käsittää edessään olevaa aihetta. Mistä tässä nyt puhutaan ja miksi? Kuka tätä keskustelua masinoi? Missä kohden naisena ja miehenä olemisesta tuli huono asia? Miksi on paha, että pienelle pojalle kerrotaan, että hän on hieno pieni poika. Tai tytön pitäisi mieluummin olla kettu kuin tyttö? Eikö saa pukea vaaleanpunaiseen, vaikka toisen mielestä se on maailman kaunein väri? Ostaa autoa, kun poikaa ei nyt yksinkertaisesti kiinnosta tarjolle asetetut barbit? Miksi ei saisi olla miesten ja naisten töitä? Keneltä on pois se, että on naisia ja miehiä?
Lukion jälkeen olin töissä päiväkodissa. Suomeen oli siinä vaiheessa tullut melko suuri määrä somalipakolaisia ja tämä näkyi päiväkodin arjessakin. Suomalainen ajatus on siitä lähtien alkanut olla sen suuntainen, että koska joukossamme on henkilöitä, jotka ajattelevat joistakin asioista (kuten vaikka uskonnosta) eri tavalla, meidän on muutettava oma kulttuurimme ja unohdettava historiamme. Tultava hajuttomaksi ja mauttomaksi, ettei kukaan vaan loukkaannu? Ilmeisesti suomalaisille on erittäin vaikeaa ymmärtää, että maailmassa voisi olla eri tavalla ajattelevia ihmisiä eikä se haittaa mitään? Näin ollen päiväkodin pääsiäisestä ja joulusta karsittiin pois kristillisyys. Noidat ja tontut kävivät ilmeisesti muslimeillekin. On puhuttu suvivirren poistamisesta, uskonnonopetuksen muuttamisesta, kevät- ja joulukirkkojen lopettamisesta. Kun minun lapseni menivät turkkilaiseen kouluun, arvatkaapa vaan tuliko siellä kenellekään mieleen, että koulusta karsitaan turkkilaisuus ja islam muutaman kristityn mukulan tähden? Ei tullut, eikä mieleeni olisi tullut asiasta käydä rettelöimään. Siellä piirsivät muiden mukana uhrijuhla-kortit ja ottivat osaan kaikkeen mikä vastaan tuli. Kotona asioista sitten keskusteltiin ja kerrottiin, että miksi me ajattelemme siinä ja siinä asiassa eri tavalla. Tieto ei mielestäni lisää tuskaa, vaan auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kaikkeen ei tarvitse itse suostua ja mennä mukaan, mutta kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti.
Nyt ilmeisesti sama suvaitsevainen suomi haluaa suvaita sitä pientä vähemmistöä, joka on omasta sukupuolisuudestaan hämillään. On tyttöjä, jotka kokevat olevansa poikia ja poikia, jotka ovatkin ehkä tyttöjä. Tai sekä tyttö että poika. Tai ehkä on poikia, joita kiinnostaa enemmän tyttöjen jutut ja tyttöjä, jotka mieluummin painivat ja rassaavat mopoja. Omalla ala-asteellani oli mm. se poika, joka halusi vain tanssia ja se poika, joka tykkäsi kutoa. Minä olin se tyttö, joka ei missään nimessä halunnut mekkoja, koska oli kivempaa juosta poikien kanssa metsässä ja kiipeillä puuhun. Totuushan on se, että suurin osa meistä, jos ei kaikki, on sukupuolisuudestaan hämillään lapsena ja nuorena, sillä silloin me vasta tutustumme siihen mitä olemme. On mielestäni siis suorastaan vahingollista, että tämä hämillään oleva porukka ei saisi saada selkeitä naisen ja miehen malleja. Tai että sitä tahallaan hämmennetään lisää väittämällä luonnollista ja itsestäänselvää luonnottomaksi ja epäselväksi.
On myös se minimaalisen pieni porukka, jolla syntyessään on sekä miehen että naisen sukupuolielimet. On niitä, jotka haluavat olla muu-sukupuolisia. On myös heitä, jotka eivät halua olla ihmisiä ollenkaan, vaan jotakin ihan omaa. Kuten yhden miehen vahva halu olla nukke eli ihmis Ken. Mutta miten ihmeessä heitä auttaa mieheyden ja naiseuden demonisoiminen, ja sen olemassaolon kieltäminen? Neutraalit vessat tai sukupuolineutraaliuden pakottaminen opetukseen? Jos joku tajuaa, niin voi yrittää vääntää minulle mallin rautalangasta.
Suvaitsevaisuudesta on itse asiassa tullut tämän suomettumiseni myötä kirosana. Ei siksi, että en olisi suvaitsevaisuuden kannalla vaan siksi, että sanan ovat omineet käyttöönsä ne ihmiset, jotka vähiten suvaitsevat kenenkään muiden mielipiteitä. Nämä kovaääniset ovat luoneet oman totuutensa ja hakkaavat suvaitsevaisuuden nimissä kaikki toisin asiasta ajattelevat. Minulle erilaisuuden ymmärtäminen ja sietäminen on erittäin arvokas asia. Sen ymmärtäminen, että hyvin erilailla ajattelevat ja toimivat ihmiset voivat tulla toimeen, kunhan Suomen suvaitsevaiset eivät tule nuijimaan heitä yhteen muottiin, jonne ei mahdu kukaan muu kuin ne suvaitsevaiset itse. Minun ei siis ole vaikea suvaita ateisteja, muslimeita, pakolaisia, miehiä, naisia, homoseksuaaleja, transseksuaaleja, muusukupuolisia, suomalaisia tai kiinalaisia, mutta tarvitsen näköjään apua oppiakseni ymmärtämään ja suvaitsemaan suvaitsevaisia, jotka eivät suvaitse kuin itseään. Muutenhan minusta tulee oikeasti suvaitsematon?
