VALITSIN TRYFFELILEIVOKSEN

Paluumatkalla päätettiin pistäytyä Haapsalussa. Kannatti sekin. Molempiin kaupunkeihin mennessä voi ihastella Viron maaseutua. Silmä kiinnittyy meidän rakennuskannasta eroaviin taloihin. Hauskimmat oli ehkä ne talo ja navetta yhdistelmät, joissa talon toisessa päässä asuivat ihmiset ja toisessa eläimet. En kehdannut pysähtyä kuvaamaan. Sen sijaan tein U-käännöksen, kun näin tämän pikkuruisen hautausmaan peltojen keskellä himpun vaille Haapsalua. Teille kun ei ole tainnut jäädä epäselväksi, että minun mielestäni hyvään reissuun sisältyy aina muistutus kuolevaisuudesta. 

 

Haapsalustakin löytyi puutalokorttelit ja kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja. Kierrettiin myös Haapsalun piispanlinna. Netti kertoo, että Haapsalun piispanlinna on 1200-luvulla perustettu arkkitehtoninen helmi, joka toimi aina 1600-luvun loppuun asti paikallisten viranomaisten asuntona. Kyseessä on yksi parhaiten säilyneistä linnoituksista Virossa, jossa asuu Viron kuuluisin kummitus Valkoinen Daami! Pihalle pääsi ilmaiseksi ja se riitti meille. On tullut nähtyä niin monta rauniota ja linnaa, että hyvin harvoin tulee tarvetta enää päästä mihinkäään sisälle:). Kuopus olisi lisännyt, että myös luostaritkin voidaan nyt sujuvasti ohittaa, sillä niitäkin on aika monta koluttu. Taitaa olla viime kesän Venäjän reissu hänellä vahvasti mielessä:).

 

 

Ja sitten malliesimerkki miehelle. Tällainen puutalo lasiverannalla on mitä sopivin rakennus rannalle. 

 

Kahvilassa valitsin tryffelileivoksen. Hyvää oli. 

 

Hinnoista muutama sananen. Viro ei ole mitenkään superhalpa. Hinnat ovat kavunneet ylöspäin ja moni asia on ihan Suomen hinnoissa. Edullisempaa on kuitenkin majoittuminen. Yöpyminen Pärnun huoneistossa maksoin 60€/yö kolmelta hengeltä. Edullisempiakin majapaikkoja olisi ollut tarjolla, mutta halusin nyt nimenomaan tämän. Ruoasta maksettiin sellainen 10€/hlö, eli aika lailla Suomen hinnat. Kahvilassa oli kuitenkin edullista. Kolme leivosta ja kaksi kahvia maksoi 10€. Tankattiin myös auto ja ikävöitiin Venäjän bensaa. Tankki bensaa, joka Suomessa maksaa 80€, maksoi Virossa 70€. Kylpylälippu kolmelta oli 53€. Normaalina arkena sen olisi saanut 43€:lla. Lippu sisälsi vesipuiston ja saunat kolmeksi tunniksi.

Kaksi viimeistä vapaapäivää on nyt sitten pyhitettävä kodille ja puutarhalle. Eilen siivottiin, pyykättiin ja haravoitiin. Tänään jatkuu sama rumba. Meidän pihaa reunustaa upeat koivut ja lehtiä on totisesti riittänyt haravoitavaksi. Huomenna olisi sitten minulla paluu työelämään. Mies ja kuopus jatkavat syyslomaa kaninäyttelyn merkeissä. Aamu ja Ilta ottavat osaa näyttelyn lemmikki-osastoon Keski-Suomessa.

 

Hyviä lokakuun  viimeisiä<3.

TERVEISIÄ PÄRNUSTA!

Viisumi Venäjälle loppui, enkä vielä ole ehtinyt tutustumaan ilmaiseen nettiversioon. Päätimme siis juhlistaa syysloman alkua lähtemällä ihan toiseen suuntaan. Auto laivaan ja muutama sata kilometriä alaspäin. Niin helposti olimme tulleet Pärnuun. Ilma oli harmaa, mutta aurinko pilkisteli puutalokortteleiden kaduille. Näimme heti, että kaupunki antaisi kesällä ihan parastaan, mutta ei sen viehätys onneksi ollut syksylläkään piilossa. Täällä me tulisimme viihtymään.

 

Kotikolo oli mieluinen.  Huoneistoon tullessa oli joku häiritsevä tuoksu, muta siihen onneksi tottui.

 

Matkakohteessa tulisi mielestäni aina olla meri, mutta hätätilanteessa joki ja järvikin käy. Nyt saatiin ihailla aavaa merenselkää. Tunnelmassa oli jotain samaa, kun Terijoella. Kaunis pehmeä hiekka ja rannassa muutama ei niin kaunis talo kauneusvirheenä. "Millainen talo sinun mielestäsi rannalla pitäisi olla", kysyi mies. Hän sai vastauksensa pari päivää myöhemmin Haapsalussa.

 

Majapaikkamme sijaitsi keskellä kauniita vanhoja katuja. Moni putiikki oli laittanut lapun luukulle kesän jälkeen ja nukkuin talviuniaan. Se ei haitannut, sillä emme olleet varsinaisesti tullut ostoksille. Niitäkin tosin tehtiin Pärnun ostarissa, mutta se oli vähän niin kuin loman sivujuonne. Ravintoloista ja kahviloista oli syksylläkin runsaudenpula. Ekana iltana päädyttiin pizzeriaan ja toisena syötiin astetta paremmat hampurilaiset. Lomalla näet syön aina juuri sitä mitä arkena välttelen. Ja sitten onkin ähky, närästys ja huono olo seurana. Onko järkeä vai ei? No, ei.

Toisena aamuna vallitsi syksyinen harmaus ja sumuun katoavat tienpäät. Tämä oli ollut jo säätiedotusten perusteella onneksi tiedossa. Jakauduimme siis. Mies jäi asunnolle tekemään töitään ja me sujahdimme kauppakierrokselle kuopuksen kanssa. Illalla kelluttiin, laskettiin, liottiin ja saunottiin. Pärnulla olisi ollut monenlaista kylpylätarjontaa, mutta päädyttiin vesipuistoon kuopuksen vuoksi. Spa Tervise Paradiis oli hintansa väärti, vaikka olikin syyslomahinnat Viron koulujen ollessa myös syyslomalla.

Pärnu yllätti iloisesti. Tänne olisi kiva joskus päästä kokemaan huolettomia kesäpäiviäkin.

OI MIKÄ IHANA AAMU

Käväistiin pikaisesti Tampereen seudulla. Esikoinen pääsi palaamaan opintojensa pariin ja me saimme perheenä viettää illan paluumuuttajien vertaisryhmässä. Siellä tulee usein puheeksi nämä Suomen säät. Kesä, joka tuntuu menevän kesää odottaessa. Syksy, jonka ruska jää näkemättä sadeverhon takaa. Talven loputon pimeys ja lumi joka ei ota tullaksensa. Kevään toiveikkuus siitä, että ehkä tänä vuonna tulee lämmin pitkä kesä, ihana kuulas ja kirpakka syksy ja kunnon talvi kinoksineen ja pakkasineen. 

Sitä kyllä jotenkin ymmärtää, että miksi kannattaisi oppi ottaa joutsenista, jotka lähtee syksyin, palaa keväisin. Oli puheissa Kaşin kalliorannat ja Kalkanin kattoterassit. Asuntoautot ja purjeveneet, joilla matkata kohti aurinkoa. Ja sitten kuitenkin. Sittenkin. Kaikesta tästä huolimatta. Tulee tiistai aamu ja vilkaiset viileän talon ikkunasta tätä Suomea. Pakkanen on puraissut sitä viime yönä. Maa on kuurassa ja joki höyryää. Valo pehmentää luonnon satumaisen kauniiksi. On pakko vetää takki päälle ja käydä kuvaamassa tämä ihana aamu. Hengittää synnyinmaata sisäänsä ja tuntea, että oikeasti ei raaskisi nyt asua missään muualla mieluummin kuin täällä.

Sillä onhan se niin, että ikuiseen aurinkoon tuskastuu. Ainakin minä tuskastun. Tuskastui jo Turkin heinä-elokuun helteisiin. Latelin Luojalleni kiitokset, kun saapui syyskuu ja jaksoi taas olla. Jatkuvaan turtuu, muutos tekee asiasta yleensä vasta tärkeän ja rakkaan. Odottaminen vielä kirkastaa sen merkityksen. Mikä onni, kun sateen jälkeen lopultakin paistaa. Kokea ensilumi, kuurankukat, luonnon puhkeaminen kukkaan talven jäljiltä. Nähdä ilmaa lämpimämmästä vedestä nouseva höyry, yötön yö ja syksyn värit. 

Kahtena viime vuonna marraskuu on ollut todella koettelemuksien kuukausi. Sen pimeys on ollut kaiken nielevää. Ehkä tänä vuonna yllätyn iloisesti ja marraskuu antaa parastaan. Jos ei anna, niin tiedän kuitenkin sen olevan ohimenevää. Niin on myös päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Mitä niitä siis harmittelemaan. Tulee aina uusia kesiä, syksyjä ja talvia. Sen vuoksi ennemmin kannattaa tarttua kauniisiin hetkiin ja päiviin. Pistää heti kengät jalkaan, kun keli suosii. Ikuistaa kauniit päivät. Ja kun ulos ei kannata mennä, kääntää katseensa takkatuleen ja kynttilöihin. Nimimerkillä: eläköön IKEA ja sen tuoksukynttilät. Ostin jälkimmäisiä koko kassillisen.

Perhe siis lomailee näin hienoissa säissä. Kävelyni päälle otettiin ensimmäinen haravointisessio. Nyt hiukan huilataan ja sitten on vuorossa haravointi osa 2. Ulkokalusteiden huputtaminen. Katsaus piippuun ja hajonneen pellin metsästys.  Ehkä pääsen jo hieman testaamaan uutta tapetinpoistokonettakin. Huomenna sitten paluu töihin ja pääsee perhekin tempaisujen jälkeen vain olemaan.