torstai 10. tammikuuta 2019

SOPII MINULLE

Tammikuu toi mukanaan sellaisen talven, joka sopii minulle. Lumen myötä on kirkastunut sekä maailma että mieli. Alan kääntyä sellaiseen ajatukseen, että mielekkääseen elämiseen tarvitaan ennenkaikkea riittävä määrä valoa. 




Mieltä on kirkastanut myös se tosiasia, että matkamme on askelta lähempänä toteutumista. Ostin lentoliput ja varasin jos suurimman osan hotelleista. Realisoin matkan kulkua ja priorisoin. Matkan tarkoitus on toki nähdä mahdollisimman paljon, mutta ei kuitenkaan uuvuttaa itseään. Niinpä oli luovuttava hankalan matkan päässä olevasta Sapasta ja keskityttävä lomailusta nauttimiseen.

 



Maailma on niin kaunis<3. Nyt meinasin nauttia tästä!

torstai 3. tammikuuta 2019

VANHAT KUJEET

Uusi vuosi ja paluu vanhoihin kujeisiin. Tällä viikolla olen palannut takaisin viime vuonna hyvin omaksumaani ruokavalioon. Huh, kuinka helpottaa. Joulukuussa söin ja join kaikkea mitä mieleni teki ja muistin hyvin pian, että miksi ruokaremontti sujui vuosi sitten yllättävänkin helposti. Jauhojen ja sokerin myötä palasi kuun alussa vyötärölle pullea pelastusrengas, päähän migreeni ja Renniet yöpöydänlaatikkoon. Onneksi on keinot, joilla niistä pääsee ja minä en epäröi käyttää niitä.


Kävely on ollut joulukuun tauolla, mistä puhelimen Sports Tracker minua tiheästi muistuttelee. Että eiköhän olisi jo aika kävellä? Olisi. Lupaan aloittaa seuraavasta iltavuorosta. Kävelyä onneksi tulee työn puolesta muutenkin aika hyvin. Olen nyt muutamaan kertaan kantanut omaa kännykkääni mukanani työvuoron ajan ja joka kerta se kertoo 10 000 askeleen täyttyneen. Siitä on tullutkin mieleeni, että työkenkiin tulisi tosissaan panostaa. 

 


Koska matkaan tekee mieli ja keikkaa ei nyt ole pukannut, täytyy myös palata vanhaan tuttuun pennin venytykseen. Eli säästämään sieltä mistä pystyy. Näin ollen veinkin miehen tänään töihin ja surautin Venäjälle tankkaamaan. En lähtenyt tällä kertaa rajaa edemmäs, vaan tankkasin, join kahvit ja palasin takaisin Suomeen. Viipuria kun on edessä reilun viikon päästä, kun kuopuskin saa viisuminsa ja lähdemme hänelle naapuria esittelemään.


Venäläisillä on loma ja suuri osa heistä näyttää haluavan viettää sitä Suomessa. Rajalla oli siis melkoiset jonot Venäjältä Suomeen päin. Olihan minulla matkassa kutimet ja Vietnam-kirjat, joten siinä mielessä jonotus ei olisi haitannut, mutta en pistänyt pahakseni, kun puolen tunnin jonossa odottelun jälkeen miliisi viittoili minua ajamaan jonon ohi ja pääsin alta aikayksikön takaisin Suomeen.




Paluumatkalla kävin ostamassa Zsarista itselleni hyvät työkengät pilkkahintaan. Alamme pikkuhiljaa ymmärtää kolmosen intohimon ADIDAKSEN kenkiä kohtaan ja niinpä kotiutin ilomielellä melkein parinsadan kengät sieltä hintaan 24.98€. Sen jälkeen vain ihastelin Suomen kaunista talvea. Tervehdin ilolla aurinkoa. Ajelin huvin vuoksi pikkuteitä ja löysin tällaiset kivat uteliaat hepat jostakin Virojoen perukoilta. Vai jokohan se oli Miehikkälää?


Nyt on siivottu joulu pois ja käännetty uusien lenkkareiden terät kohti kevättä. Olen niin valmis!