HYTTYSHATTU VAI EI

Auton paksi on ääriään myöten täynnä. Mielikuvissamme vilisi luminen Saana, kylmät alkukesän päivät Pohjoisessa, sekä ne Iltalehden mainostavat tulvivat veet. Niinpä pakkasimme mukaan toppavehkeet, saappaat ja sadetakit. Villaista päähän, käsiin ja jalkoihin. Tänään tuo kaikki hieman huvitti. Pienelle Karhunkierrokselle piti lähteä 26.5 asteen lämpötiloissa. Miettiä lähinnä sitä, että mitä pukisi päällensä, jotta itikat eivät pääsisi syömään meitä hengiltä. Shortsit vai pitkät lahkeet? Hyttyshattu vai ei hyttyshattua?

 

Kuopus ei hyttysistä piittaa, vaan pukeutuu lyhyisiin.

 

"Juuman läheisyyteen sijoittuva 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros vie vaeltajan Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä." Helteellä puut antavat suojaa ja tänään metsissä käy ihana tuulenvire. Pelko hyttysistä osottautuu tällä kertaa vääräksi ja ne eivät kiusaa meitä reitillä kertaakaan. Evästauolle otettiin hyttyskarkotin mukaan, mutta sitä ei tarvitse käyttää. Hyttyset ilmeisesti viettävät hellettä jossakin ihan muualla.

 

  

  

"Pieni Karhunkierros sopii suhteellisen hyväkuntoisille, koska nimestään huolimatta reitti on varsinainen kuntopolku. Kiviset, kuluneet polut ja jyrkät nousut antavat kulkijalle haasteita. Palveluvarustusta, kuten riippusiltoja, maaporrastuksia ja pitkoksia, on kuitenkin runsaasti helpottamassa kävelyä. Reitin varrella on useita tulentekopaikkoja sekä kaksi tupaa."  Itse koen olevani melkoisen hyvä kävelijä ja reitin pituus ei hirvitä yhtään. Nousuissa kuitenkin hapottaa melkoisesti. Helteelläkin saattaa olla asiaan vaikutuksensa.

 

Siellä missä lakka kukkii.

Matkalla vastaan tulee monenlaista retkeilijää. Lapsiperheitä, koiran kanssa kulkevia, juoksujalkaa eteneviä. Osa on selvästi suuntaamassa Karhunkierrokselle rinkkoineen. Meillä menee aikaa sellainen reilu neljä tuntia, josta noin 45 minuuttia kuluu makkaranpaistossa ja syömisessä. Itse kävely vie noin 3h 15minuuttia. Ei riennetä veren maku suussa. vaan pysähdellään ottamaan kuvia ja ihastelemaan.

Matkalla ei helle haitannut, mutta autossa iski armoton jano. Kaupasta ostettiin kylmää juotavaa ja mökillä oli pakko saada sipsiä. Nyt taitaa suolat ja vedet alkaa olla tasapainossa.  Suositukset täältä Karhunkierroksille. Iso tosin on itseltä vielä kokematta, mutta pieni antoi kyllä hyvää viitettä siitä mitä saattaisi olla odotettavissa.

ps. Lainaukset netistä Pienen Karhunkierroksen esittelystä.

SOINUT IKIVIHREÄT

Jos koronaa ei olisi tullut, olisimme ehkä nyt Sortavalassa. Matkalla Vienan Karjalaan, päämääränämme Solovetskin saari. Mutta koska korona tuli, oli lopultakin mahdollisuus ottaa Suomi haltuun. Yhdistää reissuun ennen näkemättömiä kolkkia ja tärkeiden ihmisten tapaamisia. Eilen pakkasimme siis auton äärimmilleen. Varautuen niin kesäsateeseen, Lapin mahdollisiin kylmiin, kuin myös hellepäiviin. Jotakin metsään ja kaupunkiin. Sitten käännettiin auton nokka kohti Itää.

 

Vihreän kullan maa levisi ympärillämme ja autossa on soinut ikivihreät. Ensimmäinen yö vietettiin siellä missä monet muistot kasvavat. Savusauna lämpeni ja käki kukkui. Niin iloinen oli ilta Jänisjoen heijastamassa Suomen kesässä.

Tänään on jatkettu matkaa kohti Pohjoista. Noin 600 kilometriä ja nostalgiat huipussaan. Ope lauloi Kainuun maakuntalaulua ja soitti sinisiä sävelmiä lapsuudesta. Itseoikeutettuna tietenkin Dannyn Kuusamo. Jormuan grilliltä ostettiin lihapiirakat lenkillä ja kerrotiin kuopukselle ajasta, jolloin Suomessa mentiin nakkikioskille. Muisteltiin, että milloin se tuli se ensimmäinen hampurilaisketju Helsinkiin.

 

Teoksessa huomioitu korona?

Päivän ainoaksi suunnitelluksi pysähdykseksi valitsin helteessä seisovan hiljaisen kansan. Siellä ne nököttivät Käpylän pellolla viitostien varrella paidan helmat tuulenvireessä hulmuten. Sulauduimme kivasti porukkaan.

Sitten jo olivat siinä, teillä ja teidenvarsilla, ne porot. Onneksi oli tyhjät tiet, sillä koin pakottavaa tarvetta aina poron nähdessäni jarrutella.

 

Rukalla on vielä tämän verran lunta.

 

 

Ilta on saapunut, mutta aurinko ei laske. Kelohonkamökin ikkunoista paistaa edelleen aurinko. Pedit on pedattu. Kävelty rantaan ihastelemaan illan valo. Huomenna ei ajella autolla vaan suunnataan Pienelle Karhunkierrokselle Kuusamon maisemia katselemaan. Tästä se nyt sitten virallisesti alkaa. Kotimaan loma.

Pakkohan se on laittaa tähän lopuksi vielä tämä korvamato:).

SOPII MINULLE

Tammikuu toi mukanaan sellaisen talven, joka sopii minulle. Lumen myötä on kirkastunut sekä maailma että mieli. Alan kääntyä sellaiseen ajatukseen, että mielekkääseen elämiseen tarvitaan ennenkaikkea riittävä määrä valoa. 

Mieltä on kirkastanut myös se tosiasia, että matkamme on askelta lähempänä toteutumista. Ostin lentoliput ja varasin jos suurimman osan hotelleista. Realisoin matkan kulkua ja priorisoin. Matkan tarkoitus on toki nähdä mahdollisimman paljon, mutta ei kuitenkaan uuvuttaa itseään. Niinpä oli luovuttava hankalan matkan päässä olevasta Sapasta ja keskityttävä lomailusta nauttimiseen.

 

Maailma on niin kaunis<3. Nyt meinasin nauttia tästä!

VANHAT KUJEET

Uusi vuosi ja paluu vanhoihin kujeisiin. Tällä viikolla olen palannut takaisin viime vuonna hyvin omaksumaani ruokavalioon. Huh, kuinka helpottaa. Joulukuussa söin ja join kaikkea mitä mieleni teki ja muistin hyvin pian, että miksi ruokaremontti sujui vuosi sitten yllättävänkin helposti. Jauhojen ja sokerin myötä palasi kuun alussa vyötärölle pullea pelastusrengas, päähän migreeni ja Renniet yöpöydänlaatikkoon. Onneksi on keinot, joilla niistä pääsee ja minä en epäröi käyttää niitä.

Kävely on ollut joulukuun tauolla, mistä puhelimen Sports Tracker minua tiheästi muistuttelee. Että eiköhän olisi jo aika kävellä? Olisi. Lupaan aloittaa seuraavasta iltavuorosta. Kävelyä onneksi tulee työn puolesta muutenkin aika hyvin. Olen nyt muutamaan kertaan kantanut omaa kännykkääni mukanani työvuoron ajan ja joka kerta se kertoo 10 000 askeleen täyttyneen. Siitä on tullutkin mieleeni, että työkenkiin tulisi tosissaan panostaa. 

 

Koska matkaan tekee mieli ja keikkaa ei nyt ole pukannut, täytyy myös palata vanhaan tuttuun pennin venytykseen. Eli säästämään sieltä mistä pystyy. Näin ollen veinkin miehen tänään töihin ja surautin Venäjälle tankkaamaan. En lähtenyt tällä kertaa rajaa edemmäs, vaan tankkasin, join kahvit ja palasin takaisin Suomeen. Viipuria kun on edessä reilun viikon päästä, kun kuopuskin saa viisuminsa ja lähdemme hänelle naapuria esittelemään.

Venäläisillä on loma ja suuri osa heistä näyttää haluavan viettää sitä Suomessa. Rajalla oli siis melkoiset jonot Venäjältä Suomeen päin. Olihan minulla matkassa kutimet ja Vietnam-kirjat, joten siinä mielessä jonotus ei olisi haitannut, mutta en pistänyt pahakseni, kun puolen tunnin jonossa odottelun jälkeen miliisi viittoili minua ajamaan jonon ohi ja pääsin alta aikayksikön takaisin Suomeen.

Paluumatkalla kävin ostamassa Zsarista itselleni hyvät työkengät pilkkahintaan. Alamme pikkuhiljaa ymmärtää kolmosen intohimon ADIDAKSEN kenkiä kohtaan ja niinpä kotiutin ilomielellä melkein parinsadan kengät sieltä hintaan 24.98€. Sen jälkeen vain ihastelin Suomen kaunista talvea. Tervehdin ilolla aurinkoa. Ajelin huvin vuoksi pikkuteitä ja löysin tällaiset kivat uteliaat hepat jostakin Virojoen perukoilta. Vai jokohan se oli Miehikkälää?

Nyt on siivottu joulu pois ja käännetty uusien lenkkareiden terät kohti kevättä. Olen niin valmis!

JOULUN JÄLKEEN

Olipa meillä mukava joulu. Onneksi joulu on nyt ohi. Joulun jälkeen tulee aina tarve pakata kulunut vuosi pakettiin. Avata uusi, kaikkine mahdollisuuksineen. Tekee mieli keventää. Siivota. Aloittaa alusta. Kokea jotakin uutta. Varata matka.

Palasin takaisin töihin Tapanina. Kuun vaihde on repaleinen. Töitä ja vapaata epämääräisessä järjestyksessä. Pojat lähtivät omille reissuilleen. Kolmonen Uuden vuoden leirille ja kakkonen Porvooseen pelikavereille kylään. Käytiin isänsä kanssa heittämässä ja saatiin samalla itselle pieni iltahetki. Kyllä Porvoo on sitten kaunis. Jopa tällaisena tuhruisena torstai-iltana.

Käyttötili on aivan tyhjä. Matkatilillä sen verran rahaa, että kyttään Vietnamin lentoja tosi tarkoituksella. Tarkoitus olisi miehen kanssa lähteä kaksin matkaan kesäkuun alussa. Lentää joko Saigoniin tai Hanoihin. Valitusta kohteesta käsin käydä sen lähistöllä olevat kohteet. Lentää katsastamaan Huen ja Hoi An ja palata takaisin lähtöpisteeseen. Vietnamin matkaoppaat ovat siis tällä hetkellä lempikirjat numero 1.

Mitenkäs siellä? Toiveita tulevalle vuodelle?

ELÄMÄ JA KUOLEMA

Ollut elämä ja kuolema läsnä. Tiistaista lähtien talossa rakkaita vieraita vaihtuvilla kokoonpanoilla. Töistä kotiin ja suoraan keittiöön. Minä rakastan ruokkimalla. Töiden jälkeen olen toisaalta hetken aina niin tyhjällä takilla, että tarvitsen sen hetkeni yksin pannujeni kanssa. Hetken, jolloin ei tarvitse kohdata eikä keskustella. Jolloin saa hiljaisuudessa tehdä rakkauden tekoja. Sen jälkeen jaksan taas nostaa hymyn huulille ja yhtyä polveilevaan keskusteluun ruokapöydässä. Iloita siitä, että tulivat. Että ovat.

Eilen kärsimyskukka avasi nuppunsa. Miten paljon voi ilahtua yhdestä kukasta. Tällä kertaa hyvin kauniista sellaisesta. Päivän se kukoisti ja tänään sitä ei enää ollut. Sen sijaan oli veljeni kuoleman vuosipäivä. Tasan vuosi sitten hän päätti valita elämän sijasta kuoleman. Kirjoitin silloin teille näin.

Surutyössä olemme jokainen edelleen tavallamme. Vuosi on yksi virstanpylväs sillä matkalla. Me vietimme sitä vieraiden kanssa Valkmusan suolla. Mummo ja pappa oli meillä mukana ja monenlaista saalistakin saatiin. Karpaloista sieniin ja hyvin pieniin sammakonreisiin. 

Suolta palatessa saatiin taas syy poiketa pellolla.

Lisää pikkuaurinkoja meille, kiitos.

Päivällä tuli tädille viesti. Veljenpoikani on muuttanut tänne lapsuutensa kotikaupunkiin opiskelemaan ja kysyi, että saisiko tulla tänään käymään. Pistettiin pöydälle auringonkukat. Järjestettiin pizzaperjantai. Kokoonnuttiin pöydän ääreen. Katselin siinä sitä konkreettista todistusta elämän jatkumisesta. Kertoi opintojen aloituksesta, oman asunnon riemuista ja haaveistakin. Ja minä ajattelin, että ehkä tällä kertaa pojasta polvi paranee. Ja sitten, että  pojasta on polven parannuttava.