YHTENÄ ILTANA

Yhtenä iltana satoi. Puutarha oli ollut rutikuiva, joten sade oli enemmän kuin tervetullut. Sinä iltana maa oli kerrankin märkä. Ehkä se häiritsi fasaani herraa, joka lennähti parvekkeen kaiteelle tilannetta ihmettelemään. Sillä ei ollut mihinkään kiire. Ensin sitä kävi ihastelemassa ja kuvaamassa kuopus tablettinsa kanssa. Sitten astelin minä siellä parvekkeella kamerani kanssa. Tämä se vain käänsi poskeaan ja pällisteli sääilmiötä kaikessa rauhassa.

Siihen ne kuvaamiset on sitten jääneetkin. On ollut kiire ihastella kesää. Nauttia lämpimistä hetkestä. Ihmetellä kasvimaan kasvua. Sateet jäi siihen yhteen päivään ja tänään on taas saanut sadettaja töitä. Herneenversot makoilevat nuupahtaneena mullassa ja amppelit on kuivuudesta kevyet. Auton mittari näytti keskipäivällä 27 astetta ja kuumalta keli todellakin tuntui. Shortsit ja toppi on ollut riittävä iltapäivän asuste. Fasaani herraa ei ole näkynyt sitten sen yhden illan. Ehkä sekin on nauttimassa lämpimistä päivistä rannalla?

Tiestitkö, että fasaanit ovat kotoisin Aasiasta ja Kaakkois-Euroopasta. Niitä on istutettu kaikille mantereille Etelämannerta lukuunottamatta. Suomeen fasaanit istutti tehtailija Karl Fazer vuosina 1901-1902. Suklaatehtailijan ansiosta sain kokea tämänkin hetken, sinä yhtenä sateisena iltana.

TJ 7

Työpäiviä on jäljellä seitsemän. Olen merkillisen rauhallinen. Suorastaan viilipytty. Olen kesälomani ansainnut, joten ainakin kesäkuun meinaan olla työttömänä ihan hyvällä omallatunnolla. Viime viikolla ilmoittauduin työvoimatoimistoon. Ajattelin, että ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta sehän ei pitänytkään paikkansa. Olen näköjäään ollut työttömänä myös lukion jälkeen vuonna 1994. Se oli se vuosi, jona mietin, että mikä minusta tulee. Olin puoli vuotta työharjoittelussa päiväkodissa, pari kuukautta työttömänä ja muutaman kuukauden hautausmaalla haravoimassa. Kesällä menin naimisiin. Minusta tuli siis ainakin rouva:).

Ravintolapäivästä on selvitty hyvin. Elokuussa tekisi mieli laittaa homma uusiksi parannuksin. Katsotaan mitä oikeasti saadaan aikaiseksi. Nyt olen sen sijaan keskittynyt ihan vain hyvästeihin ja työn kunnialliseen loppuun saattamiseen. Onhan se haikeaa. Tämä työ on ollut niin iso osa paluumuuttoamme. On tuntunut mukavalta, kun on tullut otetuksi lämpimästi työyhteisöön. Saanut olla selkeässä ammatti-identiteetissä ja sitä myötä osana jotakin porukkaa. Nyt tulevaisuus on täydellisen sumuverhon takana, enkä edes tiedä, että mitä kohden olen menossa. Ainakin kohti kesää.

Mutta kuka voi murehtia, kun ympärillä vihertää, kukkii ja laulaa? Elämä on silkkaa auringonpaistetta, omenankukkia ja puhkeavia syreenejä. Tai tänään kauan odotettua kesäsadetta, jota puutarha jo kovasti kaipasi. Optimismini on herännyt ja luulen, että minulle käy ihan hyvin. Ja jos käy huonosti, on se parempi kokea kauniina kesäpäivänä, kun pimeässä talvella:D.

Voihan elämän kevät! Toivottavasti sielläkin on kaikki hyvin ja kevättä rinnassa?

RAVINTOLA TILHI

Ravintolapäivä on takana. Välillä oli keittiössä pasmat sekaisin ja kamala paine. Ajatukseni siitä, että voisin kierrellä asiakkaiden luona keskustelemassa kepeästi sai heittää menemään vajaa tunti ravintolan aukeamisen jälkeen. Jotakin siitä kertoo nämä kuvatkin. Muutamia kuvia valmisteluista ja ensimmäisistä asiakkaista ja seuraavissa kuvissa viimeiset asiakkaat ovat juuri lähdössä. Minä pysyin visusti keittiössä. Perunasalaatti oli loppu. Fetasalaatti loppuu kohta. Nyt loppui lautaset ja sitä rataa. Mutta asiakkaat vaikuttivat tyytyväisiltä ja jotenkin onnistuimme luomaan illuusion siitä, että homma oli hoidossa. Lue: Ei aina ollut. Sitä mukavampaa oli lukea päivän päätteeksi vieraskirjan terveiset. Siellä kiitettiin ruoasta, mutta myös tunnelmasta ja ilmapiiristä. Ja olihan sitä, tunnelmaa, siellä keittiössäkin:D.

Varsinaiset valmistelut lähtivät käyntiin torstaina, kun lähdimme kälyni miehen kanssa töiden jälkeen kaupoille. Ostoslistassani luki: 2kg porkkanoita, 4kg perunoita, 23 munakoisoa, 25 kerää salaattia, 20 punaista paprikaa jne. Ostoskärryt pursusi yli äyräiden, kun kurvasimme kassalle juuri ennen kaupan kiinni menoa. Ennakkoilmoittautumisia oli pyydetty. Viikkoa ennen H-hetkeä ilmoittautuneita oli noin 40, torstaina kauppaan lähtiessä luku oli jo noin 100. Perjantain aikana ilmoittautui vielä 30 lisää.  Jokunen pirautti vielä lauantai aamuna. Lopullista määrää emme edes tiedä, sillä muutama ilmoittautunut ei päässytkään ja vastavuoroisesti Tilheen saapui päivän mittaan asiakkaita ilman ennakkoilmoittautumisia. 

Perjantaina lähdin töistä jo kymmeneltä ja yhdentoista aikaa aloin tekemään ruokaa. Sitä lajia kestikin sitten lähes tauotta tuonne kello yhteen asti viime yönä. Esikoinen oli suurenmoinen apu ja sinnitteli keittiössä monen monta tuntia tekemässä milloin mitäkin. Mies kuskasi tuoleja, pesi pöytiä ja grilliä. Kuopus askarteli ravintolalle kylttiä ja poikia juoksutettiin apuun milloin mistäkin asiasta. Samanlainen show oli luonnollisesti käynnissä myös siellä päivän toisen kokin kotona. 

Aamulla kello soimaan ja väki ylös. Pojat leikkaamaan nurmikkoa ja keittiössä vihersalaatit työn alle. Ravintolan piti aueta kello 13. Puolilta päivin oli vielä likimain tuhat asiaa kesken. Keittiössä hääräsi itseni lisäksi esikoinen, anoppi ja käly. Mikä suurenmoinen joukko! Miesväki otti haltuunsa pääruoan terassilla sekä asiakkaiden ohjaamisen sisälle. Kohta olikin ovella jo jono. Tervetuloa Tilheen!

 

Kahvipiste päätettiin viime hetkellä siirtää keittiöstä olohuoneen puolelle. Se oli viisas veto, sillä keittiön kaaos jatkui koko ravintolan aukioloajan. Olisi voinut luulla, että koko keittiön kööri mietii, että eiköhän tämä ole ensimmäinen ja viimeinen ravintola, mutta mitä vielä. Pahimpaan aikaan, kun tiskipöytä pursusi, keitettiin paniikissa perunoita pannulla, huomattiin, että kahvileivät loppuu ja paloi sulakkeet, meille alkoi tulla parannusideoita mieleen. "Mitäs jos ensi kerralla…." 

Pääasia oli kuitenkin se, että niin moni tuli paikalle. Työkaverit, ystävät, naapurit, kuopuksen koulukaverit vanhempineen ja nämä seuraavan kuvan ihanat Keltaiselta talolta. Asettuivat pihalle, terasseille, rappusille, olohuoneen pöydän ääreen jne. Viihtyivät pitkään tai kävivät nopeammin. Joku vain hakemassa ruoan mukaan kotona syötäväksi. 

Puoli kuuden maissa muistin, että olisihat tässä voinut kuvata niitä ruokia. Olisi ollut myös kiva kuvata pihaa silloin, kun se oli asiakkaita täynnä. Se oli vain se sama perunasulaketiskihepulihetki, joten en kuvannut. Sain kameran käteeni vasta sitten, kun piha oli hiljennyt ja terassilla paisteltiin viimeisiä tikkuja meidän omiin suihimme. Viimeiset asiakkaat lähtivät ja me jäimme miettimään, että mitäs tästä nyt jäi käteen? Filippiinien lahja meille tuumasi, että: "Ihana päivä". Keittiön väki oli kaikesta huolimatta ihan samaa mieltä. Oli ihana päivä. Uskomaton päivä. Hauska päivä. Ikimuistoinen kaikissa käänteissään. Eihän tätä nyt vain tähän kertaan kannata jättää, kun ensi kerralla osattaisi paremmin.

 

Väsynyt, mutta onnellinen. Ja niin nälkäinen.

Ravintola Tilhi kiittää ja kumartaa. Ovet ovat sulkeutuneet, mutta ei iäksi? Kiitos kaikille mukana olleille! Oli kiva kokata teille!

VALMISTELUJA

Ravintolapäivä lähestyy ja alan huomaamaan kodin "ei paraatipuolet" ärsyttävän selvästi. Ikkunat on likaiset, mutta niiden pesemiseen ei ole aikaa. Eteisen likaiset ja kulahtaneet seinät ja rappuset on sietämättömät. Rappusille en kerkeä tekemään mitään, mutta yhden iltapäivän aikana sudin seinät uusiksi. Kuvista ette tietenkään huomaa muutosta, mutta minä tiedän. Parannus oli huomattava. Kesällä sitten jossakin välissä on niiden rappusten vuoro. Sanomattakin kai on selvää, että eteisen varsinainen ongelma on sen täydellinen toimimattomuus. Voitte kai kuvitella sinne lojumaan epämääräisen määrän kenkiä, hiekkaa ja muuta epämääräistä sälää? Onko edes olemassa järkeviä ja toimivia eteisiä? Minun kohdalleni ei vielä ole sattunut yhtäkään.

Pihalla tehtiin viime kesänä uskomaton rutistus. Kellari selvisi tämän talven ilman muutosta uima-altaaksi. Olen kiitollinen. Iloitsen myös kasvimaastani, kuopattomasta nurmikosta ja uudesta terassista. Näen kyllä, että tällekin kesälle tekemistä riittää. Kivijalan hionta ja maalaus. Seunustoja kiertävä alue tarvitsee lisää singeliä. Uusille rappusille täytyy tehdä jotakin, että singeli ei valu sieltä alas. Se aidan maalaus. Etuoven ja niiden uusien parveketta yllä pitävien tolppien maalaus. Parvekkeen kaiteiden pesu ja laudoituksen välissä olevan töhnän poistaminen. Kukkia tarvitaan sinne ja tänne. Takapihalta puuttuu vielä nurmikko. Jne. jne.

Tähän ravintolapäivään ei tule valmista pihan tai sisätilojenkaan suhteen. Mutta kukkia lähti mukaan kaupasta useita. Ehkä niillä hämätään tulevat asiakkaat? Kasvilaatikossa kasvun ihmeitä voi seurata jo retiisin, sipulin, perunan ja herneen osalta. Eikä vielä edes ole se oikea kesä. Ja omenapuu kukkii hetkellä millä hyvänsä. Eniten toivon siltikin sitä, että tänä kesänä me nautimme emmekä suorita.

Tulkaa kohta syömään!

ps. Bloggeri kieltäytyy antamasta minulle mahdollisuutta laittaa tänne kuvia?! Miksi ihmeessä? Osaako joku neuvoa, että miten ongelman saa korjattua, vai meneekö se ohi ajan kanssa? Julkaisen tämän nyt ilman kuvia ja palaan asiaan, kun ongelmaan löytyy ratkaisu. Heips!

ps.2 Kiitos Allulle vinkistä. Vaihdoin selainta ja täältä toimii!

HILJAISUUDEN TAKANA

Tiesittekö, että mielenterveys on usein kovimmillaan keväällä? Ei talven pimeässä, vaan keväällä, jolloin kaikilla muilla kirkastuu, mutta sinulla ei. Työmaalla sattuu ja tapahtuu siihen malliin, että lasken päiviä tulevaan lomaan. Suurella huolella ja samaan aikaan ilolla. Kohta pääsen tästä. Vai pääsenkö? Mitä sitten tapahtuu, kun lähden? Kuka sitten kannattelee ja vakuuttaa, että elämä jatkuu ja tästä selvitään? Onko oikein vain lähteä reissuun, kun joku muu miettii, että elääkö vai eikö elä?

Ja sitten pojat lähtivät koulusta kotiin. Vilkutettiin kolmosen kanssa. Molemmat elämäniloa täynnä. Toinen ei vain vielä ole päässyt perille. Kolmosen edellä pyöräilevään serkkupoikaan törmäsi kotimatkalla auto. Ei ole sanoja sille tunteelle, jota koet ensiavussa, kun äiti näkee onnettomuudesta selvinneen poikansa. Niin pieni ja haavoilla, mutta elossa. Kun isä tulee paikalle. Tarkistaa, että tunteeko lapsi mitään.  Potilas ei muista, että mitä oikein tapahtui. Tapahtui onnettomuus. Sinuun törmäsi auto. Näytät surkealle, mutta olet niin valtavan rakas ja elossa. 

Poikaa on puhdistettu ja paikattu. Korjattavaa jää tuleviinkin päiviin. Pääsee ehkä huomenna kotiin. Siinä on ilo, onni ja rakkaus. Toivo. Suojelusenkelit. Vähän hitaita olivat, mutta sattuuhan sitä, parhaimmillekin. Hän elää.

Ajakaa varovasti! Muistakaa kypärä! Kuopus onneksi muistaa. Muut osaavat kuulema jarruttaa risteyksessä. Tapahtuneestakin huolimatta. Eivät tiedä, että mitä on äidin huoli? Tarve pitää näistä jokainen turvassa. 

ÄITI OLI SIELLÄ

Tärkeintä oli, että äiti oli läsnä. Kun aamulla heräsi, äiti oli siellä kotona jossakin. Pihalla puuhaamassa, keittiössä kolistelemassa, olohuoneessa neulomassa tai terassilla aamukahvilla.  Koulusta ei tarvinnut palata tyhjään kotiin. Äiti ei ollut leikkivä äiti. Ei sellaista äitiä edes osannut toivoa. Leikkikavereina oli tietenkin ne naapurin lapset. Äiti oli turvallinen taustahahmo, perusturva. Joku, jonka luo mennä, kun oli kipeä, märkä ja nälkäinen.  Se henkilö joka huusi ovelta, että nyt on aika jo tulla kotiin. 

Me tyttäret opimme äidin mallin äideiltämme. Saatamme tehdä parannuksia, korjauksia, oikaisuja, mutta lopulta tiedostamme, että peilistä näkyy se oma äiti. Näin on ainakin ollut omalla kohdallani. Minulle tärkeintä on ollut olla läsnäoleva äiti. Se äiti, joka löytyy kotoa. Äiti, joka syötti, puki, kuivasi ja peitteli illalla peteihin. Minustakaan ei tullut leikkivää äitiä. Mieluummin olen se perusturva ja huoltojoukot. 

Suomeen tultua on ollut pakko tinkiä äitiyden tasosta. Lapsia ei useinkaan koulusta tullessa odota äiti valmiin ruoan kanssa. Huoltotoimet tuppaa vähän tökkimään pyykki- ja siivous puolella. Illalla kuitenkin ollaan peittelemässä halukkaat peteihin ja soitellaan tarvittaessa mukulat jo sisälle. Tehdään mitä pystytään. Toki meillä edelleenkin joskus tuoksuu pulla. Ja sunnuntaisin syödään navat pinkeiksi laajennetulla perheellä, jossa tänäänkin oli kolme äitiä paikalla. Kylläpä meitä hemmoteltiin. Ei ollut kenelläkään puutetta mistään. Äidit oli läsnä.

Näinä päivinä tiedostan, että minulla ei enää ole äitiä. On kuitenkin monet muistot. Vaikkapa siitä viimeisestä kesästä, jonka vietin kotona. Äiti oli jäänyt työttömäksi ja oli siksi kotona. Olin saanut kesätöitä hautausmaalta ja lounastunnilla ajoin aina kotiin. Äiti keitti siellä mannapuuroa mansikkakiisselillä, koska se oli jäänyt mieleeni siitä laulusta. Istuin syömässä rappusilla auringonpaisteessa ja äiti tuli aina seuraksi. Istui siinä oven vieressä. Äiti oli siellä. 

Minulla ei ole äitiä, mutta saan olla äiti. Ehkä tänä kesänä saan olla läsnä ja keittää mannapuuroa ja mansikkakiisseliä? Olla äiti, joka on täällä. Kotona. 

ONNELLISTA JA HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE ÄIDEILLE! 

IHAN VAAN IHANAA

Parempi sää, loistava mieli. On ollut ihan vaan ihanaa. Kotkalaiset maleksivat kaduilla t-paidoissaan. Terassit täyttyvät. Taimimyymälät ovat aukaisseet ovensa ja luonto kutsuu. Varmoja kevään/kesän merkkejä on monia. Hiirenkorvat ja vihertävät puut. Kevyempi täkki ja ensimmäinen ikkuna auki nukuttu yö. Pakottava tarve päästä ostamaan kukkia. 

Helatorstai tuli juuri sopivasti katkaisemaan arkea ja antoi hyvän syyn olla pihalla. Aamua venytettiin sängyssä kirjan kanssa. Kun lopulta päästiin pihalle, ei sieltä ollut kiirettä lähteä pois. Ulkoruokinta, riippumatot ja Helmi-neidin muutto kesäkotiin. Laajennusosaakin pupulle mietittiin, mutta ongelmaksi muodostui viereisellä tontilla majaansa pitävät keltiäiset. 

Tähän etualalle tulee istutuksia. Helmin mökin taakse voisi laajentaa, 

mutta ensin täytyy tuhota ne naapurit.

Jokohan pupu tarkenisi pihalla, vai haetaanko vielä yöksi sisälle?

Helmistä ei ota selvää, että onko tämä ulos muutto sen mielestä ihanaa vai ihan kamalaa?

Päivällä ainakin tarkeni. Päädyin itsekin paitasillani pihalle puuhailemaan. Grillissä valmistui aika valmista settiä suoraan kaupan tiskiltä. Suomalainen versio semisotusta tulee tehtyä, jos on LIDL:iin menoa. En kyllä muista edelleenkään tuon vihreän nimeä, mutta sieltä sitä siis saa. Vihannesportulakkaa yritin viime kesänä kasvattaa, mutta ei siitä mitään tullut. Parempi onni tänä kesänä?

Siihen vihreään lisätään turkkilaista yugurttia ja valkosipulia. Sitten syödään.

Loppupäivästä löysin itseni kukkia ostelemasta ja multaa tuli kannettua kotiin monta pussillista. Minulla on huomenna sellainen ihmeellinen asia, kun vapaapäivä. Aion käyttää sen kasvilaatikoiden lannoittamiseen ja multien lisäämiseen. Porkkanoiden ja sipulien kylvämiseen. Ruokaakin meinasin laitella ja siivouskin olisi tässä talossa tarpeen. Jos ihan vapaalle heittäydyn, niin isken takamuksen tuohon terassin penkkiin tai riippumattoon ja olen vain. Sellainen kuulostaa itse asiassa vapaammalle, kun tuo edellä mainittu lista. Toisaalta se on myös niin, että valmiiksi tehdyt asiat vapauttavat moneen uuteen.

Huomenna ehkä tässä osiossa tapahtuu?

 Sipulit, porkkanat, herneet ja retiisit odottaisivat ainakin  maahan pääsyä.

Kesän ensimmäinen pihalle istutettu kukka oli Hortensia. Lempikukkani ovat tulppaani, hortensia, syreeni, pioni ja ruusu. Villit lupiinit! Tässä nimenomaisessa järjestyksessä. 

Mitenkähän sinun toukokuusi on alkanut? Toivottavasti ilmat ovat suosineet ja kevättä on rinnassa? Mikä on sinusta kaunein puutarhan kukka?