On lottovoitto syntyä Suomeen ja onni olla paluumuuttaja. Täällä on moni asia oikein hyvin. On ollut huojentavaa seurata perheen asettumista takaisin Kotkaan, mistä perheen isä ja äiti ovat aikanaan maailmalle ponnistaneet. Pahimmat pelot eivät käyneet toteen. Kaikki sujui helpommin kuin olin ajatellut. Mutta onko Suomi täydellinen? Mielestäni ei ole. Sen vuoksi tänään on tarjolla lista, jonka mukaan täällä Suomessakin on muutamassa asiassa vähän niin kuin parantamisen varaa.
1. KALLEUS. Raha ei ratkaise, mutta on aika oleellinen asia jokapäiväisessä elämässä. Tästä asiasta olen avannut sanaisen arkkuni jo aikaisemminkin. Suomi on kallis maa asua. Joko palkat ovat liian pienet tai asiat liian kalliita. Nyt olemme harjoitelleet jo monta kuukautta täkäläistä taloudenpitoa. Olen vertaillut Lidliä ja Prismaa. Hakenut aamulla tarjouslihoja kaupasta ennen töihinmenoa. Yrittänyt ennakoida tulevia laskuja jne. Olemme kilpailuttaneet puhelimet, sähkön, vakuutukset jne. Totuus on silti se, että palkka tulee ja palkka menee, ennen aikojaankin. Emmekä todellakaan harrasta yletöntä shoppailua tai pröystäile muillakaan elämänalueilla. Täytyisi siis ilmeisesti voittaa lotossa, asuakseen rennosti lottovoiton Suomessa?
2. TYÖPOLITIIKKA. En ole ikinä hinkunut politiikkaan ja olen yrittänyt pitää mölyt mahassa, kun en ole alan asiantuntija. Meillä on kansan (MINUN) äänestämät henkilöt päättämässä ja tahtoisin luottaa heidän ammattitaitoonsa. Kyllä se silti pistää kummastuttamaan, että tällä maalla on varaa (valtion velalla?) pitää melkein viidennes maan työikäisistä työttömänä. Miksi ihmeessä työläinen on järkevää pitää niin kalliina, että häntä ei ole varaa palkata? Siirtää tuotanto Kiinaan ja muihin maihin, mistä työpanoksen saa edullisemmin. Nostaa veroja niiden jäljelle jääneiden työläisten maksettavaksi, että saadaan maksaa työttömyysavustusta heille, joille ei ole varaa maksaa palkkaa. Eikä enää työtäkään tarjolla, kun ne vietiin muihin maihin. Ja pitää hinnat niin korkeana, että kauppa ei käy. Ajaa liikkeitä konkurssiin, jotta saadaan lisää työttömiä. Asuntokauppa seisoo. Liiketilat tyhjenee. Työttömyysprosentti kävi Kotkassa jo yli 20 prosentissa. Valtio nipistää lapsilisistä. Nostaa taas veroja. Kuka tässä voittaa ja mitä? Ja mitä tällaisessa tilanteessa voi ja uskaltaa rakentaa?
3. SUUTARI, RÄÄTÄLI, SIIVOOJA. Viittaan edellisiin. Eikö kaikki voittaisi, jos meillä olisi palveluja, joita meidän olisi varaa käyttää? Palkkaisin mielelläni siivoojan. Edes silloin tällöin. Korjauttaisin mielelläni rikki menneet vaatteet. Vaihdattaisin ehjän vetoketjun. Korjauttaisin kengät. Mutta nepä ovatkin täällä Suomessa ylellisyyttä, johon tavallisella palkanmaksajalla ei ole varaa.
4. PIMEYS. Talvi ei haittaa. Pakkasta ja kylmää vasten selviää pukeutumalla oikein. Lumi on kaunista. Vuodenajat ovat ehdottomasti rikkaus. Mutta nyt kun olen selvinnyt hengissä tuosta marras-joulukuun pimeydestä, niin herttileijaa. Pimeys väsyttää, nuupattaa, pistää syömään makeaa. Lihottaa. Sen ainut hyvä puoli oli se, että moneen kuukauteen ei tarvinnut pyyhkiä pölyjä. Onneksi valo jo voittaa.
5. NEGATIIVISUUS. Liittyykö tämä tuohon edelliseen? Huvitan itseäni Kymen Sanomien tekstiviesti-palstalla. Siis hyvänen aika sentään, että minkälaisista asioista sitä viitsitään ihan lehteen asti mennä napisemaan. (Ja blogiin:D!) Huvittavinta on, että sitä marinaa ei niinkään kuule sellaisista asioista mistä luulisi, vaan ihan mitättömistä jutuista. Ymmärtäisin siis valituksen vaikkapa siitä työttömyydestä, rahojen puutteesta, ruoan hinnasta tms. Sen sijaan lehtiin asti tehdään juttuja vaikkapa siitä, kuinka suomalaisia ottaa päähän, kun eräät tulevat uimalan saunaan uikkarit jalassa! Ja joka vuosi jaksetaan kiukutella koiran pissasta lumihangessa.
6. OMAT ASIAT. Turkissa kaipasin monta kertaa sitä, että naapurit olisivat vähemmän kiinnostuneita meidän asioista. Nyt kun luen vaikkapa Eerikan murhasta, nousee kierrokset koviksi. Milloin me ymmärrämme, että "yksikään ihminen ei ole saari"? Emme voi elää tätä elämää vain itsellemme ja sulkea silmiämme naapureiden ja muiden lähimmäistemme hädältä. Mikä vaivaa ihmistä, joka ei pysähdy auttamaan sairaskohtauksen saanutta? Joka ei käy tapaamassa iäkästä sukulaistaan? Joka ei toimi, kun lapsesta toistuvasti tehdään lastesuojeluilmoitus?
7. SÄÄNNÖT. Vielä on selvitty ilman sakkoja. Luulen, että olen suomettunut ihan hyvin tähän liikennesääntöjen maahan. Siltikin vielä ihmettelen, että miksi autoa ei voi parkkeerata kummalle puolelle tietä tahansa? Ja miksi täytyy odottaa niin mahdottoman kauan risteyksissä?
8. KIROSANA. En kiroile. Joskus puhisen, jos ihan koville ottaa, mutta kirosanat eivät kuulu sanavarastooni. Jännityksellä olen odottanut, että milloin ympäristön vaikutus tarttuu lapsiin, sillä nykynuorison joka toinen sana kuuluu olevan ei niin kaunis sana. Eikä pelkästään nuorison, sillä kyllä ne aikuisetkin osaa. Onko jonkun mielestä kiroileminen kivaa? Kaunista? Mukavan kuuloista? Siistiä?
Muuta ei tule mieleen. En saanut edes kymmentä täyteen. Ja näistäkin oikeastaan aika moni olisi mennyt tuon kallis-otsikon alle. Suomessa siis se taitaa olla se, joka eniten rassaa minua. Missäs sinun mielestäsi täällä olisi parantamisen varaa?
17 kommenttia:
Kiroilu on tosiaan tullut Suomessa yleiseksi, ei sellaista ollut silloin vuonna kivi ja kirves kun lähdin Suomesta. Ne palveluhinnat on tosiaan karmeita, meinasin pyörtyä, kun pyysivät otsatukan leikkaamisesta kympin, täällä olen saanut joskus vieraasta kampaamostakin ilmaiseksi.
Musta moni jatkuva valittaja voisi siirtya Suomessa vaikuttamaan, Suomessa on hyvat vaylat tehda aloitteita ja lahtea mukaan kunnallispolitiikkaan. Enka nyt tarkoita etta tama sinun listasi oli valitusta vaan ihan oikeita ja hyvia pointteja!:)
Suomi on kyllä kaikenlaisten sääntöjen (ja niiden noudattajien) kultamaa. Juuri etelä-afrikkalainen tuttavani nauroi miten käsittämätöntä Suomessa on se, että -20 asteen pakkasessa aamuvarhaisella suomalaiset odottavat suojatien edessä valon vaihtumista vihreäksi, vaikka missään ei ole yhtäkään autoa! :D
Kiroilusta... mä en myöskään tykkää, ei kuulosta hyvältä nykyinen kiroilukulttuuri ja etenkään ne v-sanat. Mutta sellainen hyvä, vanhanajan suomalainen kirosana kun tulee aikuisen ihmisen suusta sopivassa tilanteessa, niin se on mielestäni jo vähän niinkuin suomalaista kulttuuria. Mutta siis ehdottomasti sanasta ja tilanteesta riippuen...
Jotain edullista sentään vielä löytyy. Meno-paluu Istanbuliin 167e 13-16.11. Siinä lääkettä syyspimeyteen. (Samalla voi käydä vähän lenkillä.)
Noihin samoihin asioihin tulee itsekin kiinnitettyä huomiota aina Suomessa asuessa. Te varmaan huomaatte vielä selkeämmin noita eroja kun asuitte niin pitkäänkin poissa. Minua ärsyttää myös tosi paljon kaikki juopot, joita näkee päivittäin pyörimässä. Ehkä se syksy on todella niin ankeaa että siitä tulee noita "lieveilmiöitä".
Hei!!
Olipa hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Mä oon viime aikoina miettinyt paljon kiitollisuutta ja olen tullut siihen tulokseen, että meillä tai ainakin minulla on niin, niin monta syytä olla kiitollinen.
Aurinkoa arkeen toivoo Ulla
Allu: Kampaamossa olen tainnut käydä Suomessa viimeksi hääkampauksessani, joten ne hinnat ei tulleet mieleen:).
Petra: Olen minäkin ajatellut, että pitäisi kai lähteä vaikuttamaan, kun kerran tietäisin paremmin miten asiat tulisi hoitaa:D.
Terhi: Voimasanastakin loppuu voima, kun sitä joka välissä viljelee.
Esa: Kyllä se nyt muistaa muistuttaa:). Vieläkin halvemmalla pääsee lenkille, kun vaan avaa oven ja lähtee:D.
Matkatar: Joskus Turkista lomaillessa viinamäen miehet hyppäsi enemmän silmille. Taitavat olla talvella sisänesteytyksessä, joten niitä ei nyt huomaa?
Ulla: joka päivästä täytyisi löytää syytä olla kiitollinen. Jos ei löydy, on syytä huoleen.
Jälleen kerran: "Veit sanat suustani". Tätä blogia on aina niin mukava lukea! Ja vanhempi blogisi toimii edelleen erinomaisena matka-/kulttuurioppaana! Terkut täältä lumisesta Ibulista!
Kuinkahan pitkälle pitää matkustaa taaksepäin että suomessa ei olisi kiroiltu... Myönnän kyllä nää nykyset lökäpöksyt viljelee sitä sorttia turhan hanakasti, eivätkä reppanat edes osaa. Kakarana muistan kun jossain elokuvassa Veikko Sinisalo (siis muussakin ku Tuntemattomassa sotilaassa) juslisti tulta ja tappuraa oikein hartaudella ja kyllähän se vaikuttvan komeaa kuultavaa oli. Miä olen itse sangen suvereeni osaaja tuolla saralla, eli Paluumuuttajattaren onni on, että asun pois kotkasta, koska Enon vaikutuspiirissä lapset sitäkin kielenkäyttöä varmaan kuulisisvat...
Tuo pimeys minua kanssa rassaa tai ei välttämättä ees se itse pimeys mutta jatkuva harmaus. Nyt on ollu muutama aurinkoinen päivä ja sen huomaa jo heti virkeystilassa ja mielialassa, mutta välillä kun se loka-marraskuun alussa alkaa ja sitten helmi-maaliskuun vaihteessa näkyy seuraavan kerran sinistä taivasta auringosta puhumattakaan niin käy psyykkeen päälle suorastaan sanottuna ihan vituttaa se jatkuva harmaus ja hämärä ja pimeä... Sitä sapetusta helpottaakseni ostin sarastuslampun... ei uskois tämmösestä vanhasta mörököllistä. Lamppu alkaa puoli tuntia ennen säädettyä herätysaikaa pikkuhiljaa nostamaan valaistustehoa ja kun herätyksen aika on niin silloin palaa jo hyvin kirkkaalla valolla... Siihen herättyä silmät on jo luomien läpikin saannu sen verran valoa, että ne ovat siihen tottuneet ja herätessä ei tartte silmiä siristellä... Sitten vielä aamumakoiluja ja -toimia hoidellessa sen kirkkaan valon loisteessa ku hääräilee niin väitänpä että päivä lähtee mukavammin käyntiin...
Olipa ihan hyvä lukea tätäkin puolta Suomesta. Noinhan se on, että aika monen asian kanssa olen samaa mieltä kanssasi. Itse tosin yritän parhaani mukaan olla ajattelematta näitä negatiivisia puolia, jotta ei kaatuisi tajuntaan sellainen yleinen pahoinvointi yhteiskunna tilasta. Paljon on hyvää, mutta kaikilla kolikoilla on myös kääntöpuolensa.
Tuo kiroileminen on yksi asia mikä nuorison/aikuisten puheessa kyllä ärsyttää. Sen v-sanan kuuleminen ihan normaalissa puheessa särähtää koraan ja kuulostaa pahalta. Kiroilen kyllä aika ajoin itsekin, mutta sille on jokin syy, eikä todellakaan tulisi mieleen huudella niit sanoja julkisesti.
mamaki: Mukava kun jätit viestiä, niin löysin sinun Istanbulisi siinä samalla:).
Vilho: Sinun tulisikin pestä suuta saippualla aika tiheään! En muista lapsuudesta, että pimeys olisi vaikuttanut yhtään mitenkään. Ja kun Istanbulista kävi muutaman viikon täällä talven hämärässä, oli se ihan vaan eksoottista. Mutta eksoottisuus taisi kadota jo sen parin viikon jälkeen. Ehkä pimeyden kesto vähenee siis samaa tahtia, kun ikää tulee lisää? Moni työkaveri tuntuukin käyvän talven lomilla etelässä valohoidossa. Ehkä siksikin se lottovoitto olisi siis tarpeen:).
Hurmioitunut: Ihan totta, minäkin yritän olla liiemmin ajattelematta, mutta työksenikin törmään näihin asioihin silti melkein päivittäin. Täytyisi siis olla aika vahvat ruusunpunaiset lasit, jos kykenisi kokonaan ohittamaan. Jos olisin muuten ajatellut listaa työn kautta, olisi ne kaksi kymmenestä puuttuvaa asiaa olleet avioerot ja alkoholismi.
Rakkaassa kotimaassamme minua rassaa eniten huono taloudenhoito. Ei voi välttyä tunteelta, että maan taloutta hoitaa joukko erimielisiä amatöörejä. Omaa häntää yritetään nostaa keksimällä järjettömiä projekteja, joiden suunnitteluun ja tukemiseen mätetään miljoonia (jätevesilaki, Talvivaara...) kun samaan aikaan ei ole varaa pitää huolta peruterveydenhuollosta ja heikoimmassa asemassa olevista kansalaisista. Yleinen turvattomuuden tunne ja epätöivokin pääsevät lisääntymään. Seuraavaksi eniten rassaa hirveä holhoaminen, kansalaisten ei oleteta itse ymmärtävän mitään vaan kaikkea pitää vahtia lain ja asetuksin. On aika valita järkeviä ihmisiä päättämään maan asioista.
Cheri: Niin, minuakin taitaa rassata eniten se taloudenhoito, niin valtion kun oma.
Mutta mistä niitä järkeviä löytyy? Tai miten pitää ne järkevänä vielä valinnan jälkeen?
Niin- moni asia on tosiaan hyvin, mutta monet asiaa myös ärsyttävät ja suututtavat asuminen, verot, palvelut, monet harrastukset(toki on asioita ja lajeja joita voi harrastaa ilman kuukausi/ja tai vuosimaksujakin)välinpitämättömyys,
työttöttömyys, saamattomuus, ja joukkoliikenne maksut yms, niin kyllähän tätäkin listaa kertyisi lisääkin, mutta peruspositiivinen kun kuitenkin koen olevani, niin yritän aina pitää mielessä myös ne hienot ja hyvät asiat mitä meillä täällä myös on.
Minun rassaa kyllä nykyään pimeys, harmaus ja tihkusade talviaikaan...odotan todenteolla sinisen taivaan pilkahdusta, kevät aurinkoa ja lämpöä...muutama talvilomapäivä sentään piristää tässä harmaudessa;)Viikonloppuja!!
Kirsi: Talviloma olisi todellakin tarpeen, mutta kun sellaista ei ole tarjolla, täytyy etsiä piristykset muualta. Eilen aloitettiin vessaremppa. Katsotaan piristääkö se. Jos ei, niin onhan ainakin vaihtelua:).
Meillä molemmat vanhemmat työssä, kaksi vanhinta lasta opiskelee, asuu kotona, ei tukia; kaksi nuorinta alakoulussa.
Siivooja käy kerran kahdessa viikossa, maksaa 28€/ tunti. Josta osa takaisin kotitalousvähennyksen kautta. Tänä talvena korjauttanut kolmet omat kengät suutarilla yhteensä 15 euroa ja kahdet lasten kengät. En pidä suutaria kalliina.
Palkka kuluu elämiseen mutta niinhän sen tässä elämänvaiheessa pitääkin.
Äiti*4
Äiti*4: Minä vertaan vielä hintoja Istanbulin hintoihin. Siellä suutari, räätäli, siivooja yms. olivat suunnilleen ilmaisia. Siivooja koko päiväksi (8h) maksoi noin 40€. Mekin olemme onneksi molemmat työssä, mutta pienipalkkaisilla aloilla, siltä se ainakin tuntuu ja saa tosiaan venyttää senttejä, jos meinaa selvitä kuukauden menoista. Ei siis haittaa, jos kaikki mitä tulee, menee ja riittää menoihin. Se haittaa, jos menee ylikin joka ikinen kuukausi, sillä eihän niin voi elää.
Lähetä kommentti