tiistai 26. helmikuuta 2019

LADATTU AKUT

Antauduin niin tuohon lomakassan kerryttämiseen, että elämästä on muotoutunut melko kuvatonta ja vapaa-ajatonta. Olen tehnyt vapaapäivinäni keikkaa vanhusten parissa, juurikin siellä keskellä Attendo-mylläkkää. Monenlaista ajatusta on siinä mieleen pyrkinyt. Tässä vaikka pari: Miksi kukaan ei puhu mitään kunnista, jotka kilpailuttavat palvelunsa ja ottavat sieltä mistä halvimmalla saadaan? Eikö nyt jokainen ymmärrä, että kun halvalla ostetaan, jostakin on täytynyt tinkiä. Kun nyt sitten urakalla  kauhistellaan ja osoitellaan sormella, tuntuu se minusta aika kaksinaismoralistiselta. Mitäs jos kunnat alkaisitte maksamaan asiallista korvausta vanhusten hoidosta ja mahdollistaisitte sitä myöten useammalle hoitajalle töitä ja inhimillisemmät työolot. Eikä haittaisi vaikka maksaisitte meille hoitajille asiallista palkkaa siitä arvokkaasta ja raskaasta työstä, jota meistä suurin osa tekee sydämellään sen minkä kerkeää ja pystyy.





Toiseksi, voi teitä omaiset. Teitä, jotka nyt tuotte epäkohtia urakalla lehtien palstoille, mutta joita ei omaistenne arjessa juurikaan näy. Teitä, jotka ette itse kertaakaan käy omaistanne ulkoiluttamassa, mutta ihmettelette, että miksi ei vuodepotilas ole tänään jo ulkoillut. Jotka saavutte sänkyjen viereen vaatimaan, että omaisenne viedään vessaan, vaikka hän ei ole siihen kyennyt enään pitkään aikaan. Jotka puratte ehkä oman huonon omantuntonne hoitohenkilökuntaan, joka on äärimmilleen venytetty. Laiminlyönneistä ja selkeistä virheistä huomauttaminen on toki sallittua ja henkilökunnallekin velvollisuus. Mutta voi teitä, jotka saavutte käsittämättömin vaatimuksinne ja riemuitsette, kun pääsette lehdissä yleistämään asioita ja kiillottamaan omaa kilpeänne. Käyttäisittepä sen ajan siellä omaisenne vierellä ja tekisitte hänelle hyvin. 



Kiirettä on tosiaan pitänyt ja olen hyvilläni kohusta, jos se sanojen sijaan aiheutaisi tekoja. Ettei tästä kohusta tulisi vain poliitikolle katteeton keppihevonen vaaleihin. Olen myös saanut taas perspektiiviä omaan työhöni ja saanut olla kiitollinen siitä, että omilla asukkaillani on sangen hyvä tilanne. Mielenterveyspalvelujen mitoitukset ovat toistaiseksi ainakin väljemmät kuin hoivapuolen. Niin tai näin, neljän päivän vapaat tulivat tarpeeseen ja pääsimme hetkeksi pakenemaan työtä ja arkea tänne Himoksen aurinkoisille rinteille. Toinen laskupäivä on menossa. Siis niillä jotka laskevat. Minä olen erikoistunut aurinko-tervehdyksiin, ruokahuoltoon ja kuljetuspalveluihin. Sekä aivojeni nollaamiseen. 





Vuosi sitten olimme tällä samalla porukalla Kolin pakkasissa. Nyt siis kelit selvästi plussan puolella. Ruokahuoltoa on toteutettu täällä mökin terassilla. Laskijoiden posket ovat saaneet aurinkoa. On syöty hyvää ruokaa ja pelattu monta lautapeliä. Ladattu vähiin menneitä akkuja, jotta viikon lopulla voidaan palata hoivaamaan taas hyvillä mielin. Himos on ollut ihan kelpo kokemus, vaikka laskijoiden mielestä rinteissä saisi olla enemmän haastetta. Että etelän laskettelukohteet on nyt sitten meidän perheen osalta ilmeisesti käyty.




Kohti kevättä ja reissukesää. Vietnamin lisäksi suunnitteilla on matka Moskovaan ja Golden Ringille meidän tyttöjen kanssa. Keikkailu siis jatkukoon, toivottavasti hieman vähemmän myrskyisissä tunnelmissa.