VOI MIKÄ KESÄ

Voi mikä kesä meillä onkaan ollut. Helle ei ahdista tippaakaan, vaan nautin jokaisesta lämpimästä hetkestä. Istanbulin hellekesiä en ole kaivannut huonoinakaan Suomen kesinä, sillä siellä helle kuumensi kodin sietämättömäksi pätsiksi. Kesäpäivistä tuli selviytymistaistelu, jossa ajatuskin ruoan teosta, siivoamisesta tai ylipäänsä yhtään mistään tuntui ylivoimaiselle. Suurinta huvia oli ajaa ilmastoidulla autolla tai hengailla pitkään kaupan maito-osastolla. Sympatiani siis japanilaisille, jotka yrittävät selvitä hirveissä helteissä. 

Täällä meillä kodin sisälämpötila pysyy päivä toisensa jälkeen järkevissä asteissa ja iltaisin lämpötilat ovat ihmiselle mitä sopivimmat. Jos kaipaa vilvoittelua, voi ajaa veneellä saareen.

Olen itse asiassa viettänyt päivän kuumimmat hetket lähes järjestään töissä. Tämä kuukausi on ollut erittäin aamupainotteinen. Kello herättänyt aamu aamun jälkeen klo. 5:50 ja kotiin olen palanut kolmen jälkeen. Päivänokosia on tarvinnut ottaa, sen verran on jatkuvat aikaiset aamut ja lämmin veroittanut voimia. Mutta illalla on usein lähdetty veden ääreen, joko veneellä tai jalkaisin. Vielä en ole uskaltautunut uimaan. Kertoohan sekin jotain ilmojen kohtuullisuudesta? Eilen jo puin saarireissulle uikkarit vaatteiden alle, mutta niin taas vilvoitti jo pelkkä venematka, että saareen päästyä ei enää ollutkaan tarvetta pulahtaa veteen. Kävin kuitenkin kahlaamassa ja huomasin veden olevan jo melkein uimakelpoista. Lapsille aina sanon, että uin sitten, kun vesi on 25 asteen paremmalla puolella. Ehkä sellainen ihme vielä tänä kesänä nähdään?

Nämä kaksi serkusta sen sijaan ovat uineet. Joka päivä monta tuntia.

En ole paljoa koneella viihtynyt. On myös harmittanut blogin ulkoasu ja postimerkin kokoiset kuvat. Tänään siis pyysin teknistä tukihenkilöä asentamaan kuvat oikean kokoiseksi. Katsotaan kohta, että onnistuiko. 

Vieläkö siellä helle hellii vai kaipaatko jo viileämpiä päiviä? Minun puolestani helle saa jatkua, mutta sadetta tarvittaisiin jo kipeästi. Ruoho on palanut lähes kauttaaltaan. Kasvit kituvat ja sato on naurettavan niukka. Olemme sen verran paljon olleet pois kotoa, että kastelu on jäänyt ja sen kyllä huomaa. Mutta tuleehan niitä sadekesiäkin, joten mitäs noista.

KÄMPPÄ TYHJÄKSI

Ei ole ollut valittamista Suomen kesässä. Säät ovat tänäkin viikonloppuna olleet varsin kohdillaan ja sopineet lämpöasteiden puolesta viikonlopun aiheeseen. Minulle sattui neljä vapaata putkeen, joten tehtiin miehen kanssa pieni roadtrip. Jätettiin uhkarohkeasti kämppä tyhjäksi ja annettiin kolmoselle lupa kutsua rippikoulukaverit meille viikonlopun viettoon. Kotoa poistuessamme oli 11 vierasta tullut taloon ja lisää oli tulossa ennalta tietämätön määrä porukkaa. Meidän tytöt karkasivat mummolaan ja isoveli jätettiin valvomaan tilannetta. Etsittiin käsiin kaikki patjat, alustat ja teltat mitä talosta löytyi.

Perjantai-illaksi hupsahdettiin miehen enon mökille. Hektisen petien petauspäivän jälkeen tuntui lämmin kesäilta erityisen ilahduttavalle. Oltiin kaikki kolme erittäin elossa ja valmiina nauttimaan Suomen kesästä. Ohjelmaksi olin toivonut oleilua ja kävelyretkeä Miilusaareen. Molemmat toiveeni tuli toteutetuksi.

Alkumatkasta ohitettiin tämä hylätty ja ajan runtelema kaunokainen. Sitten päästiin sinne Miilusaareen. Tämä OAJ:n jäsenten virkistyspaikka on myynnissä noin 1,5 miljoonaan euroon. Voi vaan toivoa, että jos ostaja löytyy, hän ei estä saareen pääsyä meiltä tavan tallaajilta. Sen verran kauniit on saaressa näkymät, että niissä kehtaa kulkea useammankin kerran. Tällä kertaa yritettiin muistella, että kuka lapsista se putosikaan jokeen silloin kauan sitten?

Käytiin myös ihan uusilla poluilla. Kaunista katseltavaa riitti Tirvalla. Aikanaa täällä uitettiin tukkeja ja uittajia varten oli rannalla uitto-tuvat. Niitä katsellessa saattoi vain toivoa, että säästyisivät vielä tulevillekin polville nautittavaksi. Miten kivat kesäpaikat näistä joku saisikaan.

Molempien tupien yläkerrassa oli tähden malliset ikkunat.

Kävelyn päätteeksi oli se lepo. Miehet lepäsivät saunassa ja minä kalliolle asetetulla tuolilla. Nostin katseen kohti taivasta. Imin itseeni lämmön ja auringon. Kudoin villaista tulevan kylmän varalle. Grillin ollessa optimaalisessa lämmössä, nakkasin munakoisot tulelle. Turkkilainen munakoisosalaatti kun sattuu varsin hyvin lisukkeeksi vaikkapa Tirvasta nousseelle taimenelle.

Tirvan jälkeen ollaan ajeltu läpi monen Suomi-idyllin. On ollut rypsipellot ja ladot. Vaaleanpunaiset horsmameret. Aurinko ja kesäsade. Monta rakasta ystävää vuosien takaa. Jalkapallon finaali ja nyt yö esikoisen opiskelijakämpässä. Lämmintä riittää. Ulkona oli sellainen 28 ja veikkaan, että sisällä ei mennä paljonkaan sen ali. Huh hellettä. Ihanaa Suomen kesää.

KUOPUSTEN EHDOILLA

Kun lapset olivat pieniä, tuli kesäloma ohjelmoitua niin, että lähes joka kesä käytiin jossakin lapsiperhekohteessa. Muumilaaksot, Tykkimäet, Linnanmäet yms. tuli tutuksi. Euroopan reissut rytmitettiin niin, että aina oli tarjolla jotakin sekä aikuisille että lapsille. On käyty Pariisin Disneylandit ja Saksan Europe-parkit ja kasapäin erilaisia eläintarhoja. Kuopus on ollut niillä matkoilla hyvin pieni. Kun muut lapset ovat kasvaneet lapsiperhe-kohteista yli, muuttui kesälomakohteetkin enemmän heidän mielenkiintoihinsa sopiviksi. Jossakin vaiheessa sitten itse rupesin miettimään, että onko se oikein kuopusta kohtaan. Eikö hänen kuuluisi saada vielä olla innostunut vaikka Korkeasaaresta?

Onneksi ystäväperheessä on kamppailtu saman asian kanssa. Jollakin vierailulla tuli asia puheeksi ja siltä istumalta sovittiin, että asiaan tehdään nyt muutos. Niinpä varasimme Helsingistä hotellin ja tulimme tahoiltamme kuopuksien kanssa pääkaupunkiseudulle. Vietettiin vuorokausi kuopusten ehdoilla ja se sujui näin: Ensimmäisenä iltana syötiin pizzaa. Ostettiin herkkuja. Uivat hotellin altaassa. Ottivat suihkun niin pitkään kuin halusivat. Söivät sängyssä. Nukahdettiin yhteisiin uniin.

Tänään herättiin heinäkuun kauneimpaan päivään. Syötiin hotellilla aamupalat ja lähdettiin kohti Kauppatoria.

Kauppatorilta otettiin lautta kohti Korkeasaarta. Ensimmäistä kertaa itse saavuin saarelle tältä suunnalta. Suosittelen. Elämä tuntuu astetta elämisen arvoisemmalta, kun on merellä helteisellä säällä hyvässä seurassa ja kassissa on pari litraa Kauppatorilta ostettuja herneitä. Ja se Korkeasaari oli tällä kokoonpanolla tietenkin itsessään sellainen menestys, että kannatti todellakin tulla.

Kalat on kivoja. Inhoan käärmeitä ja liskoja. Karvaiset on yleensä söpöjä.

Liskot kuuluu yleensä YÖK-osastoon, mutta tämä alla oleva oli poikkeus.

Leikkipuistossa tepasteli riikinkukko naaras ja mies. Kummipoika totesi, että ei lähde paikalta ennen kuin riikinkukko avaa pyrstönsä. Ehdin ajatella, että siitä voi tulla vuosien odotus. Itse kun en muista koskaan nähneeni riikinkukon avaavan pyrstöään, vaikka kuinka on yritetty maanitella. Mutta nyt rupesikin tapahtumaan. Herra oli hurvittelu-päällä. Yritti selvästi tehdä vaikutusta. Naaras näytti tympääntyneelle koko pitkään kestäneen shown ajan, mutta mehän jaksoimme innostua tästä kukko-pojasta ihan tosissaan.

Innostuimme myös kameleista

ja karhuista.

Korkeasaaren jälkeen ehdittiin syödä hampurilaisia, tehdä ostoksia ja päivitellä käsittämättömän hienoa Suomen kesää, kunnes lähdettiin omille teillemme. Toiset Onnibussin etupenkillä kohti Kotkaa ja toiset junalla kohti omaa kotikoloaan. Tuumattiin, että vuorokaudessa ehtii yllättävän paljon kaikenlaista kivaa.

Bussissa ripotteli hetken. Sitten taas katseltiin Suomen kaunista kesää. Tänä vuonna eivät ole kelit harmittaneet.  Sade on tullut tarpeeseen. On paistanut. Ollut kaunista. Hämäränhyssyt silloin tällöin ei kiristä pinnaa. Kaunista on ollut riittävästi. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kesään.

RIPITETTY

Japaniin lähtiessämme laitoimme kolmosen Helsingissä bussiin. Seuraavat kaksi viikkoa hän vietti Karkussa rippileirillä. Kummit kävivät leirin puolivälissä vierailupäivänä poikaa leirillä tervehtimässä, kun itse olimme estyneet paikalle pääsystä. Me näimme rippilapsemme ensimmäisen kerran kirkon portailla, kun albat päällä valmistautuivat juhlaansa. Kolmas konfirmaatio meidän perheessä, mutta aina se on yhtä liikuttava hetki. Konfirmaatio on minun mielessäni lapsuuden loppu. Otetaan askel kohti aikuisuutta.

Karkkuun on meiltä niin paljon matkaa, että rippijuhlia on mahdoton järjestää samana päivänä. Näin ollen kävimme konfirmaation jälkeen syömässä sillä porukalla, joka pääsi paikalle. Eilen sitten vietettiin rippijuhlia täällä meillä kotona ystävien ja sukulaisten kanssa. Olin palannut töihin, joten valmistelut jäivät pitkälti edelliseen päivään, jonka olin ottanut vapaaksi. Mies siivosi ja minä juoksin kaupassa ja kokkasin. Paljon ehtii päivässäkin, kun ei istahdan liian pitkäksi aikaa miettimään tekemisiään. Yöllä tosin olisi pitänyt vähän miettiä. Viimeinen kakku meni aivan mönkään, aamulla uusilla aivoilla tajusin jättäneeni siitä pois puolet jauhoista.

Aamulla keräsin kukkia kotirannasta maljakoihin. Ilmaiset ilot.

Sen verran monet juhlat on tullut jo järjestettyä, että pakostakin sitä viisastuu matkan varrella. Käytän suosiolla kertakäyttöastioita. Tiskaajat kiittää. Paitsi kahvikupeista en tingi, sillä kahvi ei maistu hyvälle pahvista juotuna. Meillä on yleensä juhlissa sen verran paljon vieraita, että tällä kertaa porrastettiin juhlat kahteen kattaukseen. Puolet vieraista tuli klo. 13 ja puolet klo. 16. Se oli viisas teko. Ei tullut paniikkia missään vaiheessa ja kaikille riitti paikka, johon istua syömään. Taivaan Isäkin auttoi asiaa, sillä iltapäivällä paistoi aurinko ja ulkonakin saattoi syödä.

Mummon tuomat kauniit kukat. Ja kakut.

Minulta jäi kuvaaminen hyvin vähälle. Mummo sen sijaan uskollisesti kuvasi sankarin ja vieraat pitkin päivää. Tässä on kuva tulossa meidän pojista ja serkustaan. Olin myös teettänyt valmiiksi kolmosesta kiitoskortit, jotka oli kätevä antaa vieraille mukaan heti juhlista pois lähtiessään. Kuvan sankarista kiitoskorttiin otti miehen veli. Kiitos.

Ylimmäisestä tuli kiitoskortti, koska poika piti siitä eniten. 

Alin oli oma suosikkini. Hieno poika molemmissa kuvissa:).

Nyt sitten päivä huilitaan ja huomenna takaisin töihin. Kiitollinen on mieli aina näin juhlan jälkeen. Meillä on ympärillä hienoja ihmisiä. Ja lapset tietysti juhlansa ansainneet. Onko teillä paljon juhlia tälle kesälle? Meillä olisi vielä neljät rippijuhlat ja yhdet valmistujaiset. Mutta onkin eri asia mennä muiden juhliin, kun valmistaa omat:).