KÄMPPÄ TYHJÄKSI

Ei ole ollut valittamista Suomen kesässä. Säät ovat tänäkin viikonloppuna olleet varsin kohdillaan ja sopineet lämpöasteiden puolesta viikonlopun aiheeseen. Minulle sattui neljä vapaata putkeen, joten tehtiin miehen kanssa pieni roadtrip. Jätettiin uhkarohkeasti kämppä tyhjäksi ja annettiin kolmoselle lupa kutsua rippikoulukaverit meille viikonlopun viettoon. Kotoa poistuessamme oli 11 vierasta tullut taloon ja lisää oli tulossa ennalta tietämätön määrä porukkaa. Meidän tytöt karkasivat mummolaan ja isoveli jätettiin valvomaan tilannetta. Etsittiin käsiin kaikki patjat, alustat ja teltat mitä talosta löytyi.

Perjantai-illaksi hupsahdettiin miehen enon mökille. Hektisen petien petauspäivän jälkeen tuntui lämmin kesäilta erityisen ilahduttavalle. Oltiin kaikki kolme erittäin elossa ja valmiina nauttimaan Suomen kesästä. Ohjelmaksi olin toivonut oleilua ja kävelyretkeä Miilusaareen. Molemmat toiveeni tuli toteutetuksi.

Alkumatkasta ohitettiin tämä hylätty ja ajan runtelema kaunokainen. Sitten päästiin sinne Miilusaareen. Tämä OAJ:n jäsenten virkistyspaikka on myynnissä noin 1,5 miljoonaan euroon. Voi vaan toivoa, että jos ostaja löytyy, hän ei estä saareen pääsyä meiltä tavan tallaajilta. Sen verran kauniit on saaressa näkymät, että niissä kehtaa kulkea useammankin kerran. Tällä kertaa yritettiin muistella, että kuka lapsista se putosikaan jokeen silloin kauan sitten?

Käytiin myös ihan uusilla poluilla. Kaunista katseltavaa riitti Tirvalla. Aikanaa täällä uitettiin tukkeja ja uittajia varten oli rannalla uitto-tuvat. Niitä katsellessa saattoi vain toivoa, että säästyisivät vielä tulevillekin polville nautittavaksi. Miten kivat kesäpaikat näistä joku saisikaan.

Molempien tupien yläkerrassa oli tähden malliset ikkunat.

Kävelyn päätteeksi oli se lepo. Miehet lepäsivät saunassa ja minä kalliolle asetetulla tuolilla. Nostin katseen kohti taivasta. Imin itseeni lämmön ja auringon. Kudoin villaista tulevan kylmän varalle. Grillin ollessa optimaalisessa lämmössä, nakkasin munakoisot tulelle. Turkkilainen munakoisosalaatti kun sattuu varsin hyvin lisukkeeksi vaikkapa Tirvasta nousseelle taimenelle.

Tirvan jälkeen ollaan ajeltu läpi monen Suomi-idyllin. On ollut rypsipellot ja ladot. Vaaleanpunaiset horsmameret. Aurinko ja kesäsade. Monta rakasta ystävää vuosien takaa. Jalkapallon finaali ja nyt yö esikoisen opiskelijakämpässä. Lämmintä riittää. Ulkona oli sellainen 28 ja veikkaan, että sisällä ei mennä paljonkaan sen ali. Huh hellettä. Ihanaa Suomen kesää.

PUUTARHA JOKA HOITAA

Mökin vieressä sijaitsi aikanaan kaksikin kauppaa. Molemmat ovat nykyään asuinkäytössä. Lähimpään kauppaan on täältä matkaa, mikä oli kolmoselle hämmentävä asia ymmärtää. "Missä täällä on keskusta?" "Me olemme keskustassa." Sen mökkiä lähimmän kaupan osti kauppiaan tytär ja asuvat siellä miehensä kanssa ympäri vuoden. Vielä kymmenen vuotta sitten entisen kaupan takana oli metsä, mutta nyt siellä on valtavan suuri ja kaunis puutarha, jonne saimme kävellä ihastelemaan. Tämä puutarha on ottanut osaa avoimiin puutarhoihin ja tapahtuman kutsu näytti tältä. Kutsun kuvat eivät antaneet puutarhalle mielestäni oikeutta, tuskin nämäkään. Se oli niin suuri, että en tiennyt mistä kulmasta kuvata:). Mutta pistäkää seuraavilla avoimilla puutarhapäivillä mieleen ja käykää katsomassa ominkin silmin. Tänä vuonna oli niin kuulema tehnytkin 120 vierasta.

Tämän puutarhan puuhanainen rakentaa puutarhoja ihan työkseen, oma puutarha on "ihan vain harrastus". Omasta työstään eläkkeellä oleva isäntä on suurena apuna sekä töissä että täällä kotona. Puutarhan lisäksi kun projekteja näyttää tontilla muutenkin riittävän. On juuri uusittu talon laudoitus, rakennettu pihalle sauna ja uima-allas. Työn alla on myös "puumaja", joka on aika lievä ilmaisu sille rakennukselle, jonka lapset saivat käydä testaamassa.

Kukkiva kuusi.

Ja se "puumaja".

Puutarhan nurmikko oli kuin samettia. Puutarhurin ohje oli, että se pitää leikata kaksi kertaa viikossa ja hyvin lyhyeksi. Hän tekee sen itse. Eikä millään päältä ajettavalla vaan ihan tavan ruohonleikkurilla. Muistinko sanoa, että puutarhalla on kokoa 6000 neliötä:). Hän puuhaa täällä tehtyään pitkän työpäivän ensin toisten puutarhoissa. Vitsi miten aina innostun, kun tapaan ihmisiä, jotka ovat löytäneet itselleen asian, josta pitävät ja jossa ovat hyviä. Yhdistäneet työn ja oman intohimon. Miehen eno on matikan ope. Tuumasikin, että ihan sama kuin itse opettaisi ensin päivän koulussa ja pyytäisi sitten aina iltaisin ja viikonloppuisin nuoria kotiinsa opiskelemaan matikkaa. 

"Minä hoidan puutarhaa ja puutarha hoitaa minua," on puutarhuri todennut. Minua kauneus eri muodoissaan hoitaa myös. Ymmärsin lauseen siis varsin hyvin siellä kävellessäni. Omaa puutarhaa olisi ihana kaunistaa, mutta tässä elämäntilanteessa on hyvä laskea kustannukset. Tiedostaa, että en pysty panostamaan yhtään tämän enempää. Koko kesä on pitänyt istuttaa nurmikko pienelle kaistaleelle, mutta sekin on edelleen tekemättä. Mutta ehkä joskus? Sitä ennen voi onneksi hurmaantua näistä toisten aikaansaannoksista. Ja iloita siitä omasta vaatimattomammasta ja keskeneräisestäkin pihasta. Risusavotasta tien toisella puolella, joka avaa kodin näkymiä joki suistoon. Kakkosesta, joka kunnostaa meidän ja naapurin välissä olevaa verkkoaitaa hitaasti mutta varmasti:).

KAHDEN VUORON VÄLISSÄ

Kesäkuussa tukiperheily oli tauolla, kun laina lapsillamme oli kuun ajan menoja ja muuta mukavaa puuhaa. Pois jääneet päivät maksettiin takaisin nyt heinäkuussa. Normaalin kahden yön sijaan saimme tällä viikolla pojat meille neljäksi yöksi. Jotta ei menisi ihan kotona haahuiluksi, lähdettiin koko lauman kanssa mökkeilemään miehen enon luo Tirvalle. Tai jos tarkkoja ollaan, niin esikoinen jäi kyllä kotimieheksi, kun ei autoonkaan olisi enempää meitä mahtunut. Minulla on vapaapäivät vähissä, joten lähdettiin matkaan tiistaina heti aamuvuoroni jälkeen ja keskiviikkona takaisin tullessamme tiputtivat minut iltavuoroon. Onnistui hyvin niinkin. Irtiotto kahden vuoron välissä.

Mies sai puhelun hieman ennen kuin saavuttiin perille. Sen puhelun aikana kolmonen löysi vajasta kaksi siistiä pyörää. Pumppasi kumit ja teki koeajot. Miehen eno vispasi kerman ja vaimonsa tekaisi rahkan. Kuopus keräsi rahkaan mansikat. Testattiin petanque. Keitettiin ja juotiin kahvit. Nuorimmat ottivat uima-altaan haltuunsa. Saunakin tuikattiin tulelle. Ja minä kuljin tietenkin kameran kanssa ja kuvasin koko homman. Miten paljon sitä kerkeääkin kokea kesää yhden puhelinsoiton aikana:D.

Taivas keräsi tummanpuhuvia pilviä. Järjen ääni sanoi, että vielä ei kannattaisi lähteä kävelylle. Lähdettiin silti. Isoilla pojilla pienet tarakalla. Ohjeistettuna ajamaan lähimmän rannan laavulle, jos vaikka se sade tulisi. Ja tulihan se, kesken matkan. Salamoi, jyrisi ja ropisi niskaan ihan kunnolla. Me muut juoksimme laavulle vain huomataksemme, että poikia ei ollut siellä. Olivat ajaneet johonkin toiseen rantaan, kokeneet seikkailun ja palaneet mökille lämmenneeseen saunaan. Me muut vietimme hetken rannassa ja kuuron lakattua palailimme takaisin sateenkaaren päähän.

Sateen jälkeen höyrysi sekä järvi että kallio. Se oli vaikea saada ikuistettua kameraan. Saimme myös yllättävän "avoimet puutarhat"-kokemuksen, mutta säästän sen seuraavaan kertaan. Sen sijaan kerron vielä, että illan hämärtyessä sytytettiin mökin terassille kynttilät. Pistettiin kännykkä soittamaan bluesia gramofonin tötteröön ja syötiin vatsat pinkeiksi hampurilaisilla. Pienten poikien silmät jo luppasivat siihen malliin, että mielihyvin sukelsivat saunakamariin makuupusseihin unia katsomaan. Me aikuiset jatkoimme iltaa siiheksi, kun luppasi se omakin silmä ja oli aika uppoutua sinne omaan makuupussiin tuvan lattialle.

Aamulla pistettiin tuvan uuniin tuli. Keitettiin pannukahvit. Tiskattiin taivaan esihuuhtelemat kahvikupit pihapöydästä tuvan pöytään.  Pikkuväki huuhteli unihiekat aamu-uinnilla. Saunassa oli vielä 40 astetta, joten saattoi siinäkin lämmitellä siiheksi, kun taas lämpeni sauna. Kamarista löytyi akuja ja ruutuakin vähän tuijotettiin. Sade piti meidät pois kävelylenkeiltä, mutta hyvä oli tässäkin olla. Kunnes työt kutsui ja käännettiin auton nokka kohti Kotkaa. Kiitos R&T, oli hauskaa. 

Tänään on töissä kulunut koko päivä. TJ on neljä työpäivää, joista yksi vielä koko päivän mittainen. Tulevalla viikolla on tarkoitus piipahtaa keltaisella tuvalla, ostaa teltta ja pakata hellevaatteet kassiin. Viikon päästä näihin aikoihin ollaankin sitten jo ihan lomalla. Aikamoista.

ps. Tietokoneeni päivitti jotakin ja sen jälkeen palkit on vinksallaan ja näkymät muuttuneet koneella vieraaksi. Blogitekstit ei enää päivity blogloviniin. Kuvat ei siirry Lightroomiin piuhalla, vaan ne pitää siirtää kameran kortilla. Ehkä tästä jotenkin selvitään ja tullaan tilanteen kanssa sinuiksi. Mutta jos joku muu tietää, että mistä tämä bloglovin-ongelma voisi johtua, niin vinkkejä otetaan vastaan. Eli: miten saan blogini taas päivittymään blogloviniin?