Aamulla keitetään termospulloon kahvit. Tehdään leivät pussiin. Tutkaillaan netistä, että mistä ne nyt löytyvätkään ne Jerisjärven kalamajat. Ei aikaakaan, kun kyltti jo ohjaa meitä perille. Rannalla
seisoo toistakymmentä enemmän ja vähemmän harmaantunutta kalastajien
majaa, joiden historian väitetään vievän 1500-luvulle asti. Torniolaiset
olivat kuulema kyllästyneitä ainaiseen lohen syöntiin ja olivat
kiinnostuneita Jerisjärven kaloista. Vaihtelu virkisti silloin ja nyt.
Mikä sympaattinen rivistö ja edelleen käytössä. Mökkejä sai siis
ihastella vain ulkoa.
Käsivarressa puusto mataloituu ja harventuu. Pian
jo pilkistävät lumihuippuiset vuoret. Repsikan paikalla huoli nousee,
kun kuskin huomio kiinnittyy liiaksi maisemien ihasteluun. Pakko
pysähtyä, tuon tuosta. Kilpisjärven Saana on todellakin mahtava. Ihana
on myös vielä osittain jään peitossa oleva Kilpisjärvi. Tsahkaljärvellä
käydään kävelyllä ja ihaillaan sen putoukset. Ollaan ehdottomasti
kaunein maisema-materiaalin äärellä.
Materia-onnea. Oma kuksa.
Jostakin se sitten lähti, se idea. Niin kauan on ollut haave päästä
Jäämerelle ja nyt ymmärsimme, että a) se on tuossa ihan vieressä ja b)
rajat ovat auki. Niin sitten käväistiin Yykeänperällä. Rajalla norjalainen rajamies pysäytti ja hetken jo jännitettiin, että oliko rajan avautuminen vain Suomen puolelta, mutta ei ollut. "Olkaa niin kauan kuin haluatte, tervetuloa". Niin sitten käytiin parin tunnin pyörähdyksellä Jäämerellä. Että ei nyt
sitten ollutkaan pelkkä kotimaanmatka tämä kesälomareissu.
Täällä vielä saunaa lämmitetään. Mies ja kuopus meinaa pulahtaa Tsahkaljokeen, joka virtaa mökin vieressä. Huomenna sitten kiivetään Saanalle ja katsotaan onko sen toiselle puolelle lenkkareille menemistä.
2 kommenttia:
Onpa mielenkiintoinen matka teillä!
Allu: Suomesta on moneksi. Koronan ansiosta tulee nyt koettua. Ollut kyllä ihan mahtavia paikkoja.
Lähetä kommentti