HAASTEENA OLLA ÄITI

Voi tätä postausten määrää! Ehdittekö yhtään pysyä mukana? Tuleva viikko on kalenterini mukaan taas melkoisen täyteen tupattu, joten pian taidatte saada minusta vähän taukoa. Laitan siis nyt ähkyn uhalla vielä tämänkin tekstin nettiin ihmeteltäväksenne. Voitte sitten rauhassa omaan tahtiinne sulatella haasteet, kasvihuoneet ja  Tukholmat tulevan viikon aikana.

Nappasin tämän haasteen Punatukalta matkaani. Ja näin se menee:

1. Lempiharrastuksesi (jos bloggaamista ei lasketa)?

Se kyllä kuuluu bloggaamiseen, sillä se on valokuvaus. Sitä teen kovin mielelläni, kun minulla vaan on aikaa. Valokuvaamisessa yhdistyy monta asiaa, joista pidän. Kauneus kaikissa muodoissaan, luonto ja ihmiset. Jälkimmäisiä on tullut kuvattua liian vähän, sillä jotenkin se on täällä Suomessa tuntunut vaikealle se ihmisten kuvaaminen. En ole teknisesti ollenkaan taitava, eli en osaa säädellä aukkoja tms. Ei kai ole tarpeeksi ollut halua tai kärsivällisyyttä opetella, mutta intoa itse kuvaamiseen piisaa senkin edestä.

Muita mieluisia harrastuksia on lukeminen, kutominen ja kävely. Keittiössäkin viihdyn, kunhan siihen on riittävästi aikaa ja olen vapaa suorituspaineista. Uutena asiana on tullut talon myötä tämä remontointi ja puutarhan hoito. 

Matkailu! Nyt se on kyllä ihan tauolla tuon rahoituksen järjestymättömyyden vuoksi.

2. Jos olisit ruoka-annos, mikä se olisi ja miksi?

 Varmaan joku rapea pizza vaihtuvilla täytteillä. Sellainen perusruoka, josta löytyy lähes jokaiselle jotakin nakerrettavaa. Harvalle nyt ihan täysin vastenmielinen. Joidenkin mielestä jopa parasta mitä tietävät:D. 

(kts. alla)

3. Paras piirteesi äitinä?

Tulin siihen tulokseen, että paras ottaa riski ja kysyä lapsilta. Näin nuo vastasivat kesken iltatoimiensa kukin omissa huoneissaan: 

Esikoinen: Se, että sinä aina jaksat kaikenlaista. Ja sulla on niin pitkä pinna, etenkin muiden kun mun suhteen. (Anteeksi rakas, yritän olla pitkäpinnaisempi myös sinun suhteesi!) Sekä se, että olet niin mieletön organisoimaan ja järjestämään juhlia. Vaikka Halloweenia, vaikka se ei olekaan sun juttu, mutta tärkeä meille. Sekin sussa on hyvää, että sä tuet mua mun unelmissa. Ja se on hyvä, kun sä olet niin rento, se tasapainottaa hyvin sitä, kun mä aina stressaan asioita.

Kakkonen: Sä olet kaikella tavalla mukava. Et suutu helposti. Olet rento ja hyvä laittamaan ruokaa.

Kolmonen: Sä olet hyvä äiti. Sä olet kiva ja hei, no ihan just mun oma äiti. Sä olet kiltti. Sä teet hauskoja juttuja koulussa ja mun kaveritkin tykkää susta. Sä teet hyvää ruokaa ja autat, vaikka läksyissä. Siivoot mun kaapin.

Kuopus: Äidissä on mukavaa kaikki. Erityisesti äiti on hyvä ruoanlaitossa ja lahjojen ja juttujen keksimisessä.

Kiitos lapset, olittepa kilttejä. Itse olisin ehkä vastannut, että paras piirteeni on maalaisjärjen käyttö. En hössötä enkä ylisuojele, vaan olen sitä mieltä, että tekemällä oppii ja virheitä sattuu kaikille. Minulla ei ole lapsille kohtuuttomia vaatimuksia, vaan ovat loistotyyppejä juuri sellaisena kuin ovat.

Ja sitten minulla on myös heikot kohtani, äitinäkin. Mutta niitähän tässä ei onneksi kysytty.

4. Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?

Kaikkea mistä tykkäisin. Nukkuisin pitkään. Joisin pitkällä kaavalla aamukahvin sängyssä netin tai kirjan ääressä. Kävisin kuvauskävelyllä. Söisin jotakin älyttömän hyvää. Herkuttelisin. Katsoisin jonkun nyyhkyleffan. Siivoaisin jotain, jos olisin sillä päällä. Kävisin ehkä kaupassa luuhaamassa, jos huvittaisi. Erityisesti viihtyisin kirjakaupassa. Nyt alkaa jo lahjajututkin olla mielessä, joten etsisin jotain lahjoja. Ja illalla menisin tosi aikaisin petiin lukemaan ja juomaan kahvia. Seuraavana päivänä homma uusiksi, tai sitten jotain ihan muuta. 

Tämä oli jostakin syystä ajatuksissani viikonloppu ilman ketään muuta, eli täysin yksin? Sellaista minulle tapahtuu toooosi harvoin, jos koskaan.

5. Mitä haluaisit vielä opiskella?

Terapeutiksi. Mutta se on kuulkaa niin kallista lystiä, että ei toteudu ilman lottovoittoa. Olen myös innoissani menossa aina kaikkeen alaani liittyvään koulutukseen. En haluaisi enää olla kokopäivätoiminen opiskelija, mutta työn ohessa ja silloin tällöin opiskelu on silkkaa juhlaa!

6. Salainen taitosi?

Taitaa olla niin salainen, että ei tule kerta kaikkiaan mitään taitoa mieleen, jota muut ei jo tietäisi?

7. Oletko syys-, talvi-, kevät vai kesäihminen?

Ihan maailman helpoin kysymys. SYKSYIHMINEN! Syyskuun lapsi, joka on aina rakastanut syksyä. Minä olin se, jota ei ahdistanut kesän loppu. Lähdin yleensä mielelläni aloittamaan syyslukukautta kouluun. Syksyssä parasta on kaikki. Paitsi nyt nämä kellon siirron myötä liian lyhyeksi ja pimeäksi käyneet illat. Syksy on minulle se muiden tammikuu. Ajanjakso, jolloin aloitetaan uutta. Ryhdytään hommiin. Olen arki-ihminen. Revittelen niitä juhlia ja tykkään tietysti viikonlopuista ja lomista, mutta tiedostan, että elämän perusta on arjessa. Oikeasti onnellinen on se, joka on tyytyväinen arkeensa. Sellainen ihminen voi elää hyvää elämää jokaisena päivänä.

Syksyssä on  myös ihanaa se, kun saa pukea päälle lämmintä, mutta ei vielä ole järjettömän kylmää. Istanbulin syksyn ihanin päivä oli se, jolloin jaksoi olla taas farkuissa ja pedata sänkyyn täkin.

Syksy on niin kauniskin vielä. Väri-iloittelua. Ja syksyllä meille ilmestyy olkkariin merinäköala, kun lehdet tippuvat puista.

8. Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?

Matka New Yorkiin ensi kesänä. Jos rahat riittää, niin toinen matka ennen sitä. Kotiin haluaisin sen Haminassa näkemäni talonpoikaissohvan tai jonkun vastaavan. Uusi talvitakki taitaa olla pakkohankinta, sillä edellinen värjäytyi vähän niin ku pilalle viime vuonna. Tosin käytin sitä silti. Oikeastaan kaikki hankinnat on nyt pidettävä minimissä, joten en aktiivisesti havittele mitään. Sitä New Yorkia lukuunottamatta. Esikoisen vuoksi.

9. Turvavaate, johon pukeudut kun et keksi mitä laittaisit päällesi?

Joku mekko ja sukkahousut. Löysät sellaiset. Tai farkut ja villapaita.

10. Milloin aloitat jouluvalmistelut?

Ajoissa. Olen aikamoinen jouluttelija. Lahjoja olen jo joitakin hankkinut ja lapsille joulusukkayllätyksiä. Valoja on ikkunassa ympäri vuoden, että kukaan ei pääse sanomaan, että kannattaako sitä nyt noin aikaisin aloittaa:). 1. Joulukuuta alkaa sitten tapahtumaan urakalla. Silloin alkaa jokapäiväinen jouluttelu. Joulukuu taitaa lastenkin mielestä olla meidän kodissa kaikkein hauskinta aikaa, sillä silloin minä rönsyän ja en todellakaan pihtaile mitään. Koko kuukauden juhla sen olla pitää.

Tämän haasteen laitan nyt eteenpäin Turkin naisille, eli Petralle ja Martalle, uudelle äidille ja bloggaajalle, eli kummitytölleni sekä Irlantiin Saaralle. Mennään näillä samoilla kysymyksillä, vain Martalle vaihdan numeron 3 sanan "äitinä" tilalle sanan "kummitätinä" tai "tätinä", eli suhteessasi sinulle tärkeisiin lapsiin.

ps. Tämän postauksen kuvat kuvattiin eilen lauantaina. Osa kuvista on miehen ja esikoisen ottamia, yhteistyöllä meni siis tämäkin. Koko perhe lähti näet minulle ja esikoiselle mainostenjakoavuksi ja sen perään käytiin retkellä Tervaleppälehdossa. Miehen veli vinkkasi tästä paikasta viimeksi Kotkassa käydessään ja voi mikä ihana satumetsä se olikaan. Oravat ja linnut niin kesyjä, että tulivat hakemaan pähkinöitä kädestä ja ihan syliinkin asti syömään. Tervaleppälehto löytyy Katariinan meripuiston ja Puistolan asuma-alueen välistä. Kannattaa ehdottomasti käydä kurreja ja tipuja tervehtimässä, jos niistä sattuu tykkäämään. Kuka nyt ei tykkäisi, jos tarkemmin ajatellaan?

KANTTARELLIT JA HALLOWEEN MARENGIT

Uuden Tukholman puolelta minua kiinnosti eniten Östermalmin kauppahalli, josta olikin sitten suurin osa loppupäivän kuvista. Sinne käveli aika sutjakkaasti vanhastakaupungista. Sää Tukholmassa oli pääosin pilvinen, mutta se ei haitannut. Pääasia, että ei jouduttu kävelemään sateessa. Pukeutumista myös mietittiin, sillä paleleminen ei kuulunut matkasuunnitelmiin. Kaupunkireissuilla tietää pistäytyvänsä tuon tuosta sisätiloissa, joten liialla pukeutumisella saa vain aiheutettua itselleen hikisen olon. Nyt onnistuttiin ihan hyvin vaatevalinnoissa ja oli sopiva olla niin sisällä kuin ulkonakin.

Kauppahallin perusteella ei olisi voinut päätellä, että ollaanko sitä Ruotsissa vai Suomessa. Tuotteet oli minusta aika samanlaisia. Ravintoloitakin löytyy molempien maiden kauppahalleista, mutta Tukholmassa ne olivat enemmän käytössä. Iloisia lounasseurueita oli pöydät täynnä. Kun ei ollut nälkä, ei tarvinnut ostaa täältä mitään, eikä myöskään jonotella pöytiin. Söin silmillä ja olin valmis jatkamaan matkaa.

Tunnelin kautta pääsi kätevästi oikaisemaan. Oltiin matkalla keskusasemalle, josta bussi lähti takaisin laivalle.

Risteilyhän oli perheen syntymäpäivälahja minulle. Olivat panostaneet hytteihin. Molempiin suuntiin oli hytistä merinäköala. Sieltä tuijoteltiin yöllä pimeälle myrskyävälle merelle, mutta myös ihasteltiin Tukholmaan saapuminen ja sieltä lähtö. Kuten myös paluu Helsinkiin. Koska ikkuna ei ollut kirkas, vaan kosteuden sumentama, tuli kuvistakin utuisia. 

Aikaa Tukholmassa kiertelyyn ei risteilyltä käsin ole liiaksi. Kaupunki on liian suuri kävellen tutkittavaksi muutamassa tunnissa. Kovin suuria tavoitteita ei siis kannata itselleen laittaa. Vajaa tunti meillä olisi velä ollut aikaa käyttää johonkin, mutta siinä vaiheessa oli kuitenkin jo kävelty sen verran pajon, että ei jaksettu kävellä enempää. Aikaa oli siis sillä mittarilla mitattuna ollut tarpeeksi. Jos kaupungista haluaisi saada enemmän irti, kiertää useamman museon, syödä hyvin ja kahvitella ajan kanssa tms. olisi epäilemättä viisainta viettää Tukholmassa ainakin yksi lisäyö ennen paluuta laivalle.  Meille tässä oli kyllä nyt tässä elämäntilanteessa enemmänkin kuin tarpeeksi. Oli kiva käydä tuulettumassa. Ja ihaninta oli tietenkin tulla kotiin!

MUISTUU MIELEEN ESTONIA JA TITANIC

Yöllä keinuttaa ihan kunnolla. Muistuu mieleen Estonia ja Titanic. Mitä ottaisin mukaani, jos tulisi lähtö kesken yötä pimeälle myrskyävälle merelle? Laulettaisiinko kannella Sua kohti Herrani vai jotakin ihan muuta? Uni ei tule silmään, vaikka kuinka vakuuttelen, että laivalla ei ole mitään hätää. Se on selvinnyt pahemmatkin myräkät ja vie meidätkin helposti perille. Silti. Joutua nyt merihätään kylmänä myrksyisenä yönä. Miten sietämätön ajatus se onkaan sille, joka on myrskyävällä merellä.

Missä muuten olit kun kuulit Estonian uppoamisesta? Minä heräsin opiskelija-asuntolan huoneestani ja olin aikeissa keittää keittiössä kahvit. Sen sijaan jumahdin katsomaan uutisia Estonian kohtalosta television eteen. Se tuntui niin käsittämättömälle ja peruuttamattomalle. En ymmärrä, että miten sain itseni irrotettua ruudun äärestä ja palattua omaan tavallisesti jatkuvaan elämääni. Mutta aamu saapui silloin ja elämä jatkui silloin ja nyt. Meillä oli muutama tunti Tukholmaa edessä. Otimme bussin keskustaan ja kävelimme vanhaankaupunkiin. 

Tukholman ensimmäinen kuva on talvinen. Maalaus oli seinässä ja mainosti jotakin tai sitten vain koristi rakennustyömaata.

Vanhakaupunki on kaunis, niin kuin vanhat kaupungit yleensä ovat. Ennen osattiin antaa kauneudelle arvoa, sitten alettiin vetää seinät ja kulmat suoriksi. Nykyään täytyy olla lasia ja muutenkin modernia. Minä olen jäänyt toiseen aikaan, enkä näe nykyisessä paljonkaan kaunista. Paitsi silloin, kun tehdään  jotakin vanhaa muistuttaen. Kujat oli välillä niin kapeat, että asua en tuossa haluaisi. Vanha seinä on toki kaunis, mutta ei sitä halua heti ikkunansa takana katsoa?

Mikki Hiirikin oli lomalla Tukholmassa. Tukholmalaisen pyörän kuuluu olla musta.

Opas kehotti istumaan vanhaankaupunkiin kahville ja lounaalle. Ennätimme toteuttamaan vain tuon ensimmäisen. Se on harmillista, että lomalla ihmisessä ei ole isompaa vatsalaukkua, jotta voisi syödä useammin. Meissä oli vielä paljon ruokaa edellisen illan seisovasta pöydästä ja nälkä pääsi tulemaan vasta seuraavaa seisovaa pöytää odotellessa.

Monenlaista kaunista katsottiin, mutta jätettiin turistirihkamat muille ostettavaksi. Mies jäi kiinni taidekauppojen ikkunoihin. Minä kauniisiin ikkunanpuitteisiin, kyltteihin ja väreihin. Vanhassakaupungissa vierailtiin myös rahamuseossa, koska sinne pääsi ilman rahaa:). Lähinnä minua kiinnosti museon pihalla oleva hauska laatikkopuutarha (tämän postauksen ihan viimeinen kuva), ei niinkään se museon sisältö. Muuten museot jäi aikapulan vuoksi kiertämättä. Hiertää kyllä se valokuvataiteen museon ohittaminen. Siihen olisi ollut vajaa tunti aikaa, mutta kun loppui voimat ihan kesken.

Mikä siis jäi vanhastakaupungista mieleen? Talojen väritykset ja kauneus. Kapeat kujat. Monta potentiaalista ruoka- ja kahvipaikkaa. Mukulakivet. Heti ulkoreunoilla alkavat rakennustyömaat. Koko Tukholmasta veden osuus kaupungista. En muistanut sitä, että keskusta on pirtoutunut eri saarille. Enkä sitä, että Tukholmaan tultaessa ohitetaan niin pitkä kannas maata ennen kaupunkiin tuloa. Jo sen rannikon seuraaminen oli hyvä perehdytys tulevassa olevan kaupungin kauneuteen.

Se hauska laatikkopuutarha. Hmmm. Saattaisi olla kiva meidänkin pihalla?

Meidän tytöt olivat toivoneet tuliaisiksi yöpukuja. Pian selvisi, että vanhakaupunki ei ole hyvä paikka ostosten tekoon. Siis sellaisten perusostosten tekoon. Hirvenpäiden ja Ruotsinlippujen ostamisesta en nyt sano yhtään mitäään. Jätettiin siis vanhakaupunki taaksemme siellä tarpeeksi tallusteltuamme ja siirryimme uudemman kaupungin puolelle. Jottei tämä postaus nyt liikoja paisu, säästetään se seuraavaksi kerraksi.