VUODEN MUISTOT osa 1

Kun avaan vuoden lopulla kuvakansion, avaan samalla eteeni vuoden muistot. Miten nopeasti ne haalistuisikaan, jos ei olisi kuvia. Arki vie meistä yhtä ja toista mukanaan ja helposti rupeaa tuntumaan, että kulunut vuosi ei muuta edes pitänyt sisällään. Kunnes huomaa, että mehän teimme vaikka mitä ja ehdimme käymäänkin siellä ja täällä.  Blogiteksteissä näen alintajunnassani jyllänneet prosessit. Vuoden mukanaan tuomissa asioissa lopulta näkyy myös johdatus. Näinhän sen pitikin mennä, vaikka silloin ottikin päähän, kun…

Tammikuun aloitti vierailu talvisessa Ruukissa. Talvi oli antanut odottaa itseään, mutta tammikuu mahdollisti talven ilot. Lapset pääsivät luistelemaan ja minä katselin Korkeakosken pakkasissa, kuinka vesilinnut viilettivät virrassa. Valkeaa vasten kaatuivat elämän tummat sävyt, kun pitkäaikainen ystävä pakkasi repun ja ajoi rantaan. Kuun lopussa vietettiin miehen kansa päivä parisuhdeleirillä ja ymmärrettiin taas jotakin yhteisestä ihanasta elämästämme.

Helmikuussa eivät lähteneet mukaan, mutta en onneksi antanut sen lannistaa omaa intoani. Useampi helmikuinen päivä sen sijaan pimeni, kun en saanut hakemaani työpaikkaa. Muistan edelleen nämä tunnelmat, mutta nyt näen jo kaiken toisin silmin. Oli Luojan lykky, että en saanut sitä paikkaa, sillä olen aivan varma, että voin nykyisessä työssäni paljon paremmin. Se on minulle sopivampi. Helmikuussa esikoisesta tuli vanha. Paistettiin makkarat talven ihmemaassa. Kuun lopussa kerroin ajatuksiani meidän rahoista ja se oli selvästi joillekin lukijoille liikaa. 

Maaliskuussa monet talviset toiveet kävi toteen Tahkolla. Oli heppatytön onni, hiihto jäällä ja laskettelut kunnon rinteillä. Käväisin pyhyyden portailla. Ystävä täytti vuosia ja järjesti ihanat juhlat. Juhlien jälkimainingeissa tutkimme kääriliinoja. Brysselin yllä oli pilvet. Kevät antoi merkkejä itsestään jäähileiden lyödessä rantaan Mussalon kallioilla.

Huhtikuu alkoi mietteillä murehtimisesta ja sen karkoittamisesta lentolippujen muodossa. Mietin myös, että mitä oikeasti haluan. Ratsastettiin rantaan ihmettelemään saapuvaa kevättä ja ihasteltiin kaunis iltarusko.

Toukokuussa kutsuttiin ihmisiä meille syömään. Saatiin muistutus elämän hauraudesta. Kauniina keväisenä päivänä avattiin Ravintola Tilhi. Työelämäni läheni loppuaan, mutta olin yllättävän rauhallinen lähestyvästä tuntemattomasta huolimatta.

Kesäkuu helli matkustajaa. Ensin astuttiin Istanbuliin. Vietettiin viikko tutuissa maisemissa ja maisteltiin kaivatut maut, halattiin kaivatut ihmiset. Sitten toteutettiin esikoisen unelma New Yorkista. Sattuneista syistä mies kävi vielä kuvaamassa meille Islannin ihmeet. Ihmeellinen kuukausi. 

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille. Aloitan tulevan blogivuoden osalla kaksi ja sitten siirrytään tulevaan vuoteen. Nyt kutsuu työt, joten täytyy mennä. Näihin kuviin ja tunnelmiin loppuu siis blogini vuosi 2016. Kiitos, kun olette eläneet sen kanssani.

EI KÄY KATEEKSI

En onneksi kärsi kateudesta siinä kohtaan, kun joku osaa jotakin hyvin. Sen sijaan siirryn suosiolla yleisöön nauttimaan. Miten suurenmoista, että on ihmisiä, jotka osaavat vaikka laulaa niin kauniisti, että kyynelkanavat aukeaa. Puhua niin hauskasti, että saa nauraa vatsansa kipeäksi tai pissat housuun. Miten kiitollinen olenkaan kaikista niistä kirjallisista lahjakkuuksista, jotka ovat kirjoittaneet minulle lukemattomia tarinoita luettavaksi. Kuinka hienoa onkaan, että maailma on kantanut päällänsä Chagallia ja muita taiteellisia lahjakkuuksia. Ja kuinka ihanaa, että meidän perheessä on tuo mieheni veli, joka nappaa kuviinsa myös tunnetilat ja antaa minun vielä käyttää kuviansa teidänkin katseltavaksi. Pistinkin ihan suosiolla oman kameran joululepoon:).  Tältä näytti ja tuntui siis meidän aattomme mummolassa. Kiitos A<3.

Kuusi oli kaunis mummolassakin.

Jouluevankeliumi ja papan tietovisa.

Kakkosen ja kolmosen kysymykset.

Kateus onneksi harvemmin muutenkin vaivaa. Jos läheisiä lykästää jossakin asiassa, on se minunkin iloni. Toisen saama ei ole minulta pois. On siis hyvin vaikea kadehtia ihan läheisiä ihmisiä, koska heidän onnensa ja hyvä tuurinsa tuntuu heidän jakamanaan ihan omalta. Jos ja kun siis erehdyn kadehtimaan, se on yleensä sellaista yleisluonteista tunnetta siitä, että voikun minullakin olisi, voikun minäkin uskaltaisin tai pystyisin. Samalla sitä tiedostaa, että jos minulla ei ole, jos en uskalla tai pysty, se on useimmiten ihan omista valinnoista kiinni. 

Serkusten jumppaesitys, jota seurasi Joulupukin ja tonttujen vierailu.

Pappa ei katoa enää pimeään. Pipossa oli myös hätävilkut, sillä eihän sitä koskaan voi tietää mitä ulos mennessä tapahtuu.

Vuosi on lähestymässä loppuaan. Lupausten sijaan olen miettinyt toiveitani. Mitä minä toivon tältä vuodelta ja tulevalta elämältäni? Ainakin terveyttä ja armorikkaita vuosia meille kaikille. Toivon, että meistä jokainen löytää oman paikkansa, työelämässä, opiskelupaikassa tai siinä missä hänen kuuluukin olla. Saada intoa tehdä sen mitä tekee täysillä ja sydämellään. Toivon, että mies saisi väitöskirjansa valmiiksi ja sen veneensä. Että rahat riittäisi tarpeelliseen ja jäisi jotakin myös matkustamiseen. Toivon silmiä, joilla nähdä kaiken sen kauniin ja hyvän mitä minulla on tässä ja nyt ja aikaa ottaa siitä kuvia. Toivon, että osaisin antaa toisille ja elää enemmän muita varten. Aikaa yhdessä oloon. Kiitollista mieltä.

Joulu oli ihana, hauska ja runsas. Sain viettää mummolan joulun ja kestitä porukat meillä joulupäivänä. Sen jälkeen alkoikin minulla työt, mutta muu perhe jatkoi vielä jouluviettoa miehen siskolla tapanina. Kiitos vielä kerran teille kaikille kaikesta, olette rakkaita! 

Toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella oli hyvä joulu? Onko teillä olemassa ja toiveita tai lupauksia tulevalle vuodelle?

HYVÄÄ JOULUA!

Taas valkeata joulua, mielessäin ootan minä vain. Säästä huolimatta on joulumme lähtenyt käyntiin hauskoissa ja perinteikkäissä merkeissä. Toivotan sinulle Hyvää Joulua, missä sitä sitten vietätkin. Näiden kuvien myötä teemme lähtöä joulukirkkoon. Kiitos, kun olette olemassa! 

Aamupuuro<3. Nyt syttyy neljäs kynttilä.

Aamulahjat. Kakkoselta saimme elokuvaliput ja herkut leffaan. Mikä lahja<3.

Tytöiltä isä sai Martti Lutherin<3.

Joulusauna ja korttikuvaus. Toivoimme valkeaa joulua ja saimme tämän. 

RIEMULLISTA JOULUA!