En onneksi kärsi kateudesta siinä kohtaan, kun joku osaa jotakin hyvin. Sen sijaan siirryn suosiolla yleisöön nauttimaan. Miten suurenmoista, että on ihmisiä, jotka osaavat vaikka laulaa niin kauniisti, että kyynelkanavat aukeaa. Puhua niin hauskasti, että saa nauraa vatsansa kipeäksi tai pissat housuun. Miten kiitollinen olenkaan kaikista niistä kirjallisista lahjakkuuksista, jotka ovat kirjoittaneet minulle lukemattomia tarinoita luettavaksi. Kuinka hienoa onkaan, että maailma on kantanut päällänsä Chagallia ja muita taiteellisia lahjakkuuksia. Ja kuinka ihanaa, että meidän perheessä on tuo mieheni veli, joka nappaa kuviinsa myös tunnetilat ja antaa minun vielä käyttää kuviansa teidänkin katseltavaksi. Pistinkin ihan suosiolla oman kameran joululepoon:). Tältä näytti ja tuntui siis meidän aattomme mummolassa. Kiitos A<3.
Kuusi oli kaunis mummolassakin.
Jouluevankeliumi ja papan tietovisa.
Kakkosen ja kolmosen kysymykset.
Kateus onneksi harvemmin muutenkin vaivaa. Jos läheisiä lykästää jossakin asiassa, on se minunkin iloni. Toisen saama ei ole minulta pois. On siis hyvin vaikea kadehtia ihan läheisiä ihmisiä, koska heidän onnensa ja hyvä tuurinsa tuntuu heidän jakamanaan ihan omalta. Jos ja kun siis erehdyn kadehtimaan, se on yleensä sellaista yleisluonteista tunnetta siitä, että voikun minullakin olisi, voikun minäkin uskaltaisin tai pystyisin. Samalla sitä tiedostaa, että jos minulla ei ole, jos en uskalla tai pysty, se on useimmiten ihan omista valinnoista kiinni.
Serkusten jumppaesitys, jota seurasi Joulupukin ja tonttujen vierailu.
Pappa ei katoa enää pimeään. Pipossa oli myös hätävilkut, sillä eihän sitä koskaan voi tietää mitä ulos mennessä tapahtuu.
Vuosi on lähestymässä loppuaan. Lupausten sijaan olen miettinyt toiveitani. Mitä minä toivon tältä vuodelta ja tulevalta elämältäni? Ainakin terveyttä ja armorikkaita vuosia meille kaikille. Toivon, että meistä jokainen löytää oman paikkansa, työelämässä, opiskelupaikassa tai siinä missä hänen kuuluukin olla. Saada intoa tehdä sen mitä tekee täysillä ja sydämellään. Toivon, että mies saisi väitöskirjansa valmiiksi ja sen veneensä. Että rahat riittäisi tarpeelliseen ja jäisi jotakin myös matkustamiseen. Toivon silmiä, joilla nähdä kaiken sen kauniin ja hyvän mitä minulla on tässä ja nyt ja aikaa ottaa siitä kuvia. Toivon, että osaisin antaa toisille ja elää enemmän muita varten. Aikaa yhdessä oloon. Kiitollista mieltä.
Joulu oli ihana, hauska ja runsas. Sain viettää mummolan joulun ja kestitä porukat meillä joulupäivänä. Sen jälkeen alkoikin minulla työt, mutta muu perhe jatkoi vielä jouluviettoa miehen siskolla tapanina. Kiitos vielä kerran teille kaikille kaikesta, olette rakkaita!
Toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella oli hyvä joulu? Onko teillä olemassa ja toiveita tai lupauksia tulevalle vuodelle?
