sunnuntai 28. toukokuuta 2017

TÖIHIN LEPÄÄMÄÄN

Moni tuntuu ärsyyntyvän blogien esittämästä siloitellusta tai kaunistellusta elämästä. Olen itsekin lakannut lukemasta niitä blogeja, jotka tuntuvat pelkästään keinotekoisille tai ovat muuttuneet myyntipuheiksi ja tuote-esittelyiksi. En silti kaipaa lukemiini, saati sitten omaan blogiini, mitään jatkuvaa inhorealismia, valittamista, kiukuttelua tai muutakaan elämän nurjaapuolta. Satunnaista tunteiden tuulettelua ei lasketa:). Katselen mieluummin hyvää ja kaunista ja siirrän muistoihini ne mukavat asiat.  Pohjaan palaneet puurot saa jäädäkin unholaan. Toisaalta olen hyvilläni, että tänne ovat tallentuneet ne hikipisarat, joita on vuodatettu remonttien tai muiden projektien äärellä. Jäänyt näkyviin ne projektin  rumatkin vaiheet, mutta myös kaunis lopputulos. Tietää jotakin tehneensä.

Mistä tämä nyt tuli mieleeni? No näistä kuvista, jotka hetki sitten latasin koneelle. Näyttää niin ihanan leppoiselle. Lämpimille kesäpäiville. Lasten leikeille ja lämpiävälle saunalle. Kukille ja perhosille. Poutapilville ja kaikelle muullekin ihanalle. Miten kaukana se onkaan todellisuudesta. Serkulleni aamulla kirjoitin, että tuli sitten herättyä uuteen raatamispäivään. Sitä lajia on nyt riittänyt kolme päivää, ne kaikki viikon vapaapäiväni tietenkin. On kärrätty sepeliä, istutettu kukka ja sen kaverit, haravoitu, jynssätty terassia ja parveketta niin pontevasti, että tänään neljän jälkeen on itkettänyt ja kiukuttanut ihan silkasta väsymyksestä. Oli siis pakko hetki sitten pistää peli poikki. Perheen miesväki lähti leffaan ja äiti makaa täällä sängyssä blogia naputtamassa. Ihailemassa näitä kuvia, joissa ei onneksi näy väsymyksen määrä. Piha alkaa olla nyt olla niin valmis, että tällä voidaan juhlat juhlia. Jos joku kerkiää tulevalla viikolla vielä vähän haravaa käyttämään, niin aina parempi.


Ensimmäinen Vaulani. 


Lainalapsetkin olivat viikonloppua viettämässä. 


Helmin kesämökin edessä oleva rinne on taas saanut kasvit. Toivottavasti nämä nyt menestyvät ja leviävät koko rinteeseen. 



Me siis tietenkin laskemme sen varaan, että juhlissa on kaunis sää. Meillä on kaksi kunnostettua ja puunattua parveketta ja kaksi pestyä terassia. Ei tullut mieleenkään, että aurinko ei paistaisi tai että tänne olisi lupailtu vain 12 astetta. Minä tilaan vähintään 18 astetta ja pilvettömän taivaan. Aamen.



Tuossa terassin edessä ei kasva mitään, kun se on niin varjossa. (Kuva alhaalla) Nyt mies teki siihen laatikon ja toivon, että tämän kohotetun penkin ansiosta saan tähän lopulta köynnöshortensian menestymään.


Lapset oli valjastettu pakkotöihin. Paitsi ne lainat, ne sai tehdä jos halusi.




Uunissa kypsyy maregit. Illalla on vuorossa vielä testikakun maistelu. Pitäisi näet keksiä juhliin kakkuja, jotka voisi tehdä edes osittain aikaisemmin kuin edellisenä iltana. Mielessäni on tämä. Marengit kun voisi tehdä jo alkuviikosta ja ehkä sitten täyttää kakut jo edellisenä iltana. Katsotaan mitä testiryhmä kakusta tuumaa. Muuten taidan tehdä tutut juustokakut, niin ei tarvitse jännittää, että joku menee pieleen. Kolme kertaa kolme kakkua. Riittäisiköhän?


Loput sorat kipattiin taas ikkunasta kellariin. Pojista oli kivaa kulkea ikkunan kautta sisään ja ulos.


Tulla kastelluksi kasvimaalla.



Huomenna sitten töihin lepäämään tästä viikonlopusta, koko päiväksi. Meillä saa siis tehdä kahdentoista tunnin vuoroja. Kolmessa viikossa teen aina kaksi kokopäivävuoroa ja tienaan sillä yhden ylimääräisen vapaapäivän. Minulle hyvin sopiva systeemi. Kolme työpäivää ja sitten loppukiri täällä sisällä.

perjantai 26. toukokuuta 2017

KAUNIS KUIN KUKKA

Aamulla ajettiin anopin kanssa Puutarhapäiville. Tämä oli elämäni toinen kerta näillä päivillä, anoppi tapaa hurauttaa sinne vuosittain. Sinä ensimmäisenä kertanani sää ei oikein suosinut, mutta siltikin jäi päällimmäiseksi hyvä tunnelma ja toive paluusta. Tänään taas oli kaikki onnenmerkit kohdallaan ja meillä kahdella kukka-hullulla ihana päivä. "Minun omani mahtuvat varmaankin tähän koriin," sanoi anoppi menessä. Tullessa auto oli kukkia täynnä paksia ja takapenkkiä myöten. Liian monta ihanaa, miten niistä osaisi karsia? Ja se autossa leijuva tuoksu.


Jonoa riitti koko ajan.



Minä en tiedä kukista paljoakaan. Ostan ihan väri ja tykkäysperiaatteella. Kysyn sentään enemmän tietäviltä, että selviäisiköhän kyseinen horsma varjoisassa paikassa tai menestyisikö kaunis pieni sininen kukka rinteessä, johon sitä suunnittelin. Kaikenlaista kaunista tarttui mukaan. Toivottavasti menestyvät ja saavat kauan kaunistaa pihaamme. Monta ruukkua jäi vielä tyhjäksi, joten oletettavasti on vielä mentävä kerran jos toisenkin kukkaostoksille.







Kasamme kasvaa kasvamistaan. Yläkulmassa se mummon kori, johon piti mahtua hänen kukkansa:D.


Munkkikahvit juotiin lavan reunalla istuen. Takki oli liikaa. Mietittiin, että miten kaunis onkaan kukka. On vaikea miettiä mitään raskasta sellaisen kauneuden ääressä. Tai valittaa. Mitä valittamista voi olla elämässä, jossa on munkkikahvit ja monta kaunista kukkaa? Paluumatkalla pistydyttiin Haminaan Nanson Outlettiin. Mikä oiva kauppa näinkin lähellä.


Anopin saalis takapenkillä, minun takapaksissa. Valkoinen, sininen ja punainen, useimmiten vaaleanpunainen, siinä minun kukkavärit.


Juhlavalmistelut etenevät ja pitävät pois netistä. Mies oli alkuviikon poissa kotoa ja sehän tarkoittaa aina jotakin projektia. Maalasin siis keittiön pöydän ja parvekekalusteet. Otin ensikontaktia kalkkimaaleihin ja sehän olikin helppo maali maalata. Päälle levitettävä lakka sen sijaan ei oikein onnistunut keittiön pöydässä niin hyvin kuin olisin toivonnut. Parvekekalusteiden kanssa meni jo paremmin. Ulkona on myös monenlaista laitettavaa. Olen siis kulkenut kynnenaluset multaa täynnä, haravoinnut ja leikannut kuolleita oksia. Tänään saapui tien viereen sorakuorma.




Ennen lakkaa. Tälläistä sävyä tavoittelin myös keittiön pöytään, mutta siitä tuli tummempi. Taitaa johtua alkuperäisestä väristä, joka parvekkeella oli likainen valkoinen ja keittiössä vaalea harmaa.


Mikähän tällä elämällä on mielessä, kun se näihin aina muutenkin haastaviin tilanteisiin haluaa antaa lisähaastetta? Tällä kertaa hajosi tiskikone. Tällaisessa kuusi (+2 tänä viikonloppuna, +90 ensi viikonloppuna) henkisessä porukassa kun tuo tiskikone on arvoasteikossani "tärkeät elämänhelpottajat" hyvin korkealla. Aamulla kävi remonttimies tekemässä arvionsa: noin 500€ maksaa korjaus ja valmista ei tule ennen juhlia. Ihanko totta? Soitto vakuutusyhtiöön, josta tuomio: ei uutta konetta, korjauksella on mentävä.  Kirjoitin siis tiskikaapin oveen lapun: "Hyvä perhe, tiskikone on poissa käytöstä yli viikon. Pese siis omat astiasi heti tai käytä maltillisesti kertiksiä." Näillä se on siis mentävä. Onhan sitä ennenkin menty.

Ja jos ahdistaa, voi mennä pihalle ja pistää kukkia maahan. Kaunis kuin kukka, tämä elämä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

JA YHT'ÄKKIÄ OLIKIN KESÄ

Juhlat siis lähestyvät ja se tietää TO DO-listoja. Tälle vapaapäivälle oli varattuna kaikkea muuta kuin lepoa. Kello soimaan, mies töihin ja lasiostoksille. Eksyin myös kaupan kesäpihan puolelle, mutta ihan vähän vaan. Matkan aikana huomasin vienon sumun ja päätin hurauttaa ostosten jälkeen Sapokkaan sitä ihailemaan. Ensin kiipesin näkötorniin. Meri oli kadonnut.





Tämän Ruotsinsalmen tunnusmajakan suunnitteli eversti Jean Augustin Prevot de Lumian 1790-luvulla. Tuon kivisen alaosan päältä kohosi 27 metrisen majakan tiilinen kaksoistorni. Kun linnoitus lakkautettiin alkoi majakka raunioitua. Krimin sodan yhteydessä v, 1855 englantilais-ranskalainen laivasto räjäytti koko majakan. 1980-luvulla luonnonkivinen alaosa entistettiin ja sen päälle rakennettiin näköalatasanne. Hyvä paikka tutkailla Kotkaa ja sitä ympäröivää merta. Alla majakka entisessä kauneudessaan.


Majakalta otin suunnan kohti Meriniemeä. Johan se metsä vihertää. Nahkatakissa oli vähän vilu jos jäi paikalleen, mutta liikkeessä tarkeni. Kesäkengät on ollut pitkään jo käytössä, mistä tulikin mieleen, että sille listalle pitäisi laittaa talvikenkien pakkaaminen varastoon...



Tässä rannassa kivillä keikkuessani ja yrittäessäni saada veneen mastonkin kuvaan, soi puhelin. Anoppi se oli siellä lukenut ajatukseni ja kyseli että olisiko tänään hyvä päivä ikkunanpesulle. Sehän oli ollut suunnitelmissa, joten oli jätettävä veneet ja sumut ja suunnistettava kotiin. Keskikerros urakoitiin jo aiemmin, tänään oli lasten huoneiden vuoro.







Ikkunanpesun jälkeen kävin pihalla. Ja yht'äkkiä olikin kesä. Ihan käsittämätöntä. Meidän mittari oli auringossa ja näytti 28 astetta. Juotiin siis ikkunanpesukahvit alaterassilla ja mietittiin ettei tällaista päivää voi kuluttaa sisätiloissa yhtään enempään. Mikäs sen parempi ajanviete lämpimänä päivänä kuin puutarhahommat. Istutin ensimmäiset kesäkukat. Pöyhin istutuslaatikot. Anoppi tyhjensi kompostin ja laittoi tomaattipenkin valmiiksi taimineen. Ja kun ei pihakärpänen lakannut puremasta, kävin hakemassa parvekkeelle tuolit ja matot. Aurinkopurjeen ostin jo viime syksynä alennusmyynnistä ja ehkä ensi viikonloppuna se viritellään tähän päälle. Hyvä kahvipaikka aamupäiväksi, jolloin aurinko tähän paistelee. Iltapäivällä voi sitten siirtyä pihaterassille.



Multasäkit odottavat puutarhuroijan seuraavaa inspistä, kuten porkkanansiemenet jne. Alla ne ensimmäiset ruukkupuutarhan kaunistajat.


Ei sitä lämpöä turhaan oltu kaivattu, sillä olihan tämä nyt ihanaa. Tällaisessa aurinkoenergisessä tilassa lyhenisi listat varmasti nopeammin. Tänäänkin meni moni asia, joka oli oikeastaan suunniteltu vasta viikon päähän. Eipä haittaa ei, sillä tekemistä varmasti piisaa ihan viime hetkiin asti. Ja saa piisatakin. Kerrankos sitä juhlitaan meidän esikoisen ylppäreitä. Onko siellä kesäjuhlia tiedossa? 

torstai 18. toukokuuta 2017

KIITOSPÄIVÄ

Tänään on meillä ollut kiitospäivä. Pakko tulla tännekin kertomaan. Esikoinen kirjoitti hienot paperit eli kolmesti ällän ja kolmesti een. Sen lisäksi tuli tieto, että selvitti pääsykokeiden ensimmäisen osion ja osa kaksi on sitten edessä 8.6. Tampereella. Hienoa, upeaa, mahtavaa:D.


Vastahan tuo syntyi ja aloitti taivaltaan Virtasalmella,


kannusti katumuusikkoa kolikolla Englannissa,


ja tanssahteli ympärileikkausjuhlissa Istanbulissa.

Keskussairaalalla käytiin puolilta päivin kolmosen kanssa kuulemassa vapauttava tuomio. Kuulo on palautunut normaalille tasolle ja leikkauksessa asetettu tärykalvo on tiukasti kiinnittynyt korvaan. Ei vaadi enää mitään seurantoja. Nyt vaan korvat hyvään käyttöön ja kuulemaan mukavia asioita. Kuten savusaunan lämmityksestä syntyvää huminaa, jos M-täti ottaa meidät juhannuksena vastaan?


Tässä saunan lämmityksessä 2005.

Katsoin jotain kivaa aforismia onnistumisesta tähän loppuun, mutta jostakin syystä tämä nyt nousi niistä eniten tyrkylle. Ei kyllä liity nyt tähän tekstiin mitenkään, tai ehkä löyhästi, mutta ihan totta kuitenkin. Tällä siis mennään kohti viikonloppua, jolloin toivottavasti ehdin kuvaamaan uusia kuvia.

Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä,
mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan.

-Tom Lundberg-

ps. Ja tsempit kaikille teille, jotka saitte tänään huonoja uutisia. Miten epäreilua, että niinkin voi käydä.