TÖIHIN LEPÄÄMÄÄN

Moni tuntuu ärsyyntyvän blogien esittämästä siloitellusta tai kaunistellusta elämästä. Olen itsekin lakannut lukemasta niitä blogeja, jotka tuntuvat pelkästään keinotekoisille tai ovat muuttuneet myyntipuheiksi ja tuote-esittelyiksi. En silti kaipaa lukemiini, saati sitten omaan blogiini, mitään jatkuvaa inhorealismia, valittamista, kiukuttelua tai muutakaan elämän nurjaapuolta. Satunnaista tunteiden tuulettelua ei lasketa:). Katselen mieluummin hyvää ja kaunista ja siirrän muistoihini ne mukavat asiat.  Pohjaan palaneet puurot saa jäädäkin unholaan. Toisaalta olen hyvilläni, että tänne ovat tallentuneet ne hikipisarat, joita on vuodatettu remonttien tai muiden projektien äärellä. Jäänyt näkyviin ne projektin  rumatkin vaiheet, mutta myös kaunis lopputulos. Tietää jotakin tehneensä.

Mistä tämä nyt tuli mieleeni? No näistä kuvista, jotka hetki sitten latasin koneelle. Näyttää niin ihanan leppoiselle. Lämpimille kesäpäiville. Lasten leikeille ja lämpiävälle saunalle. Kukille ja perhosille. Poutapilville ja kaikelle muullekin ihanalle. Miten kaukana se onkaan todellisuudesta. Serkulleni aamulla kirjoitin, että tuli sitten herättyä uuteen raatamispäivään. Sitä lajia on nyt riittänyt kolme päivää, ne kaikki viikon vapaapäiväni tietenkin. On kärrätty sepeliä, istutettu kukka ja sen kaverit, haravoitu, jynssätty terassia ja parveketta niin pontevasti, että tänään neljän jälkeen on itkettänyt ja kiukuttanut ihan silkasta väsymyksestä. Oli siis pakko hetki sitten pistää peli poikki. Perheen miesväki lähti leffaan ja äiti makaa täällä sängyssä blogia naputtamassa. Ihailemassa näitä kuvia, joissa ei onneksi näy väsymyksen määrä. Piha alkaa olla nyt olla niin valmis, että tällä voidaan juhlat juhlia. Jos joku kerkiää tulevalla viikolla vielä vähän haravaa käyttämään, niin aina parempi.

Ensimmäinen Vaulani. 

Lainalapsetkin olivat viikonloppua viettämässä. 

Helmin kesämökin edessä oleva rinne on taas saanut kasvit. Toivottavasti nämä nyt menestyvät ja leviävät koko rinteeseen. 

Me siis tietenkin laskemme sen varaan, että juhlissa on kaunis sää. Meillä on kaksi kunnostettua ja puunattua parveketta ja kaksi pestyä terassia. Ei tullut mieleenkään, että aurinko ei paistaisi tai että tänne olisi lupailtu vain 12 astetta. Minä tilaan vähintään 18 astetta ja pilvettömän taivaan. Aamen.

Tuossa terassin edessä ei kasva mitään, kun se on niin varjossa. (Kuva alhaalla) Nyt mies teki siihen laatikon ja toivon, että tämän kohotetun penkin ansiosta saan tähän lopulta köynnöshortensian menestymään.

Lapset oli valjastettu pakkotöihin. Paitsi ne lainat, ne sai tehdä jos halusi.

Uunissa kypsyy maregit. Illalla on vuorossa vielä testikakun maistelu. Pitäisi näet keksiä juhliin kakkuja, jotka voisi tehdä edes osittain aikaisemmin kuin edellisenä iltana. Mielessäni on tämä. Marengit kun voisi tehdä jo alkuviikosta ja ehkä sitten täyttää kakut jo edellisenä iltana. Katsotaan mitä testiryhmä kakusta tuumaa. Muuten taidan tehdä tutut juustokakut, niin ei tarvitse jännittää, että joku menee pieleen. Kolme kertaa kolme kakkua. Riittäisiköhän?

Loput sorat kipattiin taas ikkunasta kellariin. Pojista oli kivaa kulkea ikkunan kautta sisään ja ulos.

Tulla kastelluksi kasvimaalla.

Huomenna sitten töihin lepäämään tästä viikonlopusta, koko päiväksi. Meillä saa siis tehdä kahdentoista tunnin vuoroja. Kolmessa viikossa teen aina kaksi kokopäivävuoroa ja tienaan sillä yhden ylimääräisen vapaapäivän. Minulle hyvin sopiva systeemi. Kolme työpäivää ja sitten loppukiri täällä sisällä.