maanantai 8. toukokuuta 2017

VUOROIN VIERAISSA

Viikonloppuna oli kolmosen joukkueen sählyturnaus Tampereella. Siellä Tampereen kainalossa asuvat ne ystävät, joiden kanssa juuri vietettiin meillä pääsiäistä. Vuoroin sitä voi vieraissa käydä, joten asetuttiin taloksi. Alkuun tosin oioin matkasta puutunutta takamusta ja käytiin perheen rouvan kanssa tutkailemassa kevään etenemistä lähijärvellä. Aika samassa mennään Kotkassa ja Kangasalla kevään suhteen.



Tähän aikaan vuodesta meillä keski-ikäisillä naisilla pyörii näköjään mielessä kevennys kesäksi. Kaikenlaista kevennysohjelmaahan sitä on tähän ikään mennessä jo kokeiltu, mutta vielä ei ole löydetty pysyvää viisastenkiveä sillä rintamalla. Ei siis kaivettu pussista vanhaa hyvää kikkaa vaan päätettiin kokeilla 14 uutta pussia FitLinen D-drinksuja. Varsinaisesta dieetistähän ei tässä ole kyse, vaan kropan kevätsiivouksesta. Kokemuksia en voi kertoa, sillä aloitan vasta huomenna:D. Jos siellä puolen joku on kokeillut kyseistä kuuria, niin vielä kerkeää antamaan hyviä neuvoja. (Tämä ei ole maksettu mainos, sillä maksoin pussini ihan itse. Enkä suunnittele verkostointimarkkinoijaksi ryhtymistä).





Puhdistuskuureista kävi myös kävelylenkkien yhteydessä, ruokapöydässä ja sohvannurkassa käydyt keskustelut. Mietittiin syitä rahan jatkuvaan riittämättömyyteen. Pohdittiin lastemme kasvamista nuoriksi ja sen mukanaan tuomia haasteita. Sitäkin eteemme maalailtiin, että millaista mahtaa olla kun lapsiperheestä jäljellä on enää se alkuperäinen pariskunta. Oltiin monesta kiitolliset, luottavaisin mielin katsottiin tulevaan ja iloittiin siitä, että jälkikasvujemme takia saadaan tänäkin kesänä syy jos toinenkin kokoontua vielä yhteen. Vielä on lapsiperhe-elämää jäljellä.



Suuri osa viikonlopusta kului kuitenkin siellä kentän laidalla. Lauantaina koettiin voiton huumaa ja sunnuntaina sitten maistettiin sitä kitkerämäpää toista laitaa.  Aina ei voi voittaa, eikä voitto edes aina ratkaise. Liian helppo voitto kun ei pitkän päälle riemastuta ja jatkuva häviö syö pelaamisen iloa. Kolmonenkin on ymmärtänyt sen, että paras voittajafiilis tulee silloin, kun voiton eteen on jouduttu taistelemaan ja näkemään vaivaa. Tämä oivallus kun saadaan myös koulumaailmaan ja elämään yleensä, niin ollaan jo pitkällä.

6 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Toivottavasti drinksuista on hyötyä. Olen yleensä pitänyt aina keväällä 4 päivän mehupaaston,mutta nyt en ,mutta vielähän on kevättä jäljellä.
Kaunista viikkoa sinulle,ja toivottavasti pian alkaa luonnossakin jo vihertää.

MatkaMartta kirjoitti...

Vuoroin vieraissa - hyvä periaate. Onpa kaunis järvimaisema ja kevättä odottava luonto. On kyllä melkoinen ilo ja etuoikeus saada jakaa elämää ystävien kanssa. Kuullostaa mukavalta viikonlopulta tappiosta huolimatta, joskushan sitäkin joutuu jokainen joukkue maistamaan...

Hurmioitunut kirjoitti...

Jonkinlaista kevennystä kaivattaisiin tännekin, kroppaan ja mieleen. Tuollaista kuuria en ole (vielä) kokeillut, joten en osaa antaa vinkkejä. Tuollaiset luontokävelyt hyvässä seurassa tekevät ihmeitä, etenkin jos matkassa on sellainen henkilö, jonka kanssa voi jakaa syvällisiäkin mietteitä. :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Minun äitini harrasti aikanaan mehupaastoja. Minä joskus kokeilin jotakin hedelmä-paastoa, mutta siitä ei tullut mitään, kun pää särkeili ihan kamalasti. Tässä saa syödä ja mielellään vielä reilusti, mutta kehoitetaan välttämään sokeria, alkoholia ja höttöhiilareita sekä suolaa. Jälkimmäiseen en pysty, sillä suolaton ruoka on niin pahaa. Ja keittopainotteisesti kehoitetaan vielä syömään. Sekin sopii, jos vaan ehdin keittoja keittämään.

MatkaMartta: Elämä ilman ystäviä on kun ruoka ilman suolaa:).

Hurmioitunut: Kovasti tuntuu nyt olevan tämä D-drinkki pinnalla, kun olen niin monesta suunnasta törmännyt. Eka pussi meni juuri ja kylläpäs maistui kamalalle. Eikä ihme, kun lukee sisällysluetteloa: nokkosuute, parsakaalijauhe, artisokkajauhe, merileväjauhe jne. jne. Alas sen kuitenkin sai eikä vielä ole ylös pyrkinyt:). Minulla ei olekaan muunlaisia ystäviä, kun niitä joiden kanssa voi puhua syvälliset sekä pinnalliset ihan samaan tapaan. Ehkä siinä onkin se minun ystävä-määritelmä: Ihminen, jonka kanssa saat olla sellainen kuin olet.

Leena Lumi kirjoitti...

Alkoi ihan naurattaa tuo, että 'suolaton ruoka on niin pahaa'. Olen samaa mieltä. Äitini sanoo vieläkin, karjalainen kun on, ruoan ollessa hänestä mautonta eli suolatonta: "Tämä on tuimaa.." Länsirannikolla, missä hän on asunut vuodesta 1962, tuoma tarkoittaa päinvastaista.

Lapsiperhe-elämään pudotus sujui meillä kivutta, koska oli vielä koiruus ja mies oli työelämässä. Nyt ei ole koiruutta, vaikka koirakuumetta podemmekin, mutta on meillä kiinostavaa ja ohjelmaa riittä niin paljon kuin haluaa. Toisaalta olemme niin kodin ihmisiä, mutta voimme olla viikkojakin pois ja sitten tietää, miten kiva on palata. Isot lapset tarvitsevat myös yhdessä sun toisessa ja kohta mekin lähdemme kuopukselle ja tällä kertaa 'tsekkaamaan' erästä taloa, josta nuoripari on kiinnostunut. Samalla saamme viettää heillä Aurinkolahdessa viikonlopun merta ihaillen.

Yksi juttu tässä on kumma: Aika menee niin nopeaan, että aina se on jo päivä illassa ennen kuin ehtii 'kissa' sanoa.

Minusta vanhat, tosiystävät säilyvät, ne joiden kanssa on yhtäaikaa saatu esikoiset, joiden kanssa on vietetty monet lapsien synttärit etc. Enemmänkin hyvä ystävyyssuhde voi joskus katketa siihen, kun jollekin parille tulee ero. Uusi puoliso ei aina koe oloaan vahvaksi vakiintunessa ryhmässä, jolla on yhteisiä hetkimuistoja paljon.

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Yhteinen historia on tärkeää ystävyyssuhteessa. Se auttaa ymmärtämään monenlaista ja säästää selittämiseltä. Toki yhteistä historiaa voi luodakin, mutta itse huomaan, että tässä elämän ruuhkavuosissa on hankalampi alkaa luomaan uusia ystävyyssuhteita ihan senkin vuoksi, että päivässä ei ne tunnit riitä kunnolla tälle perheellekään, saati sitten muille ihmisille. Blogi on kyllä siinä mielessä mielenkiintoinen, että tätä kautta on "tutustunut" monen ihmisen kautta.

Kyllä minäkin toivon, että lapset ovat elämässä vielä aikuistuttuaan. Mutta onhan se erilaista, kun tämä äitiys, joka omalta osaltani on nyt paljon tätä huoltojoukkona olemista, eli pyykin pesua ja silitystä, siistimistä, ruoan laittoa ja kaupassa käymistä, kuskaamista, kouluasoiden perään katsomista jne. jne. ja kaiken sen rahoittamista.

Hetkisen vain ja sitten jo toisin. Siksi pitäisi muistaa tarttua siihen hetkeen.