OLLA ÄITI

Aamulla kello soi kuudelta. Heräämiseni hankaluuden tietäen pyysin, että kukaan ei heräisi laulamaan siihen aikaan. Keittiön pöydällä odotti siis äitiä ruusut, kortit ja lahjat. Työmaalla odotti se laulu. Yksi asukkaistani soitti heti työvuoron aluksi hälyytyskelloa ja kun menin kysymään, että mikä on hätänä, hän pyysi minua istumaan viereensä. Sain yksityisesityksen, joka meni näin:

Lapsuus se on, korvaamaton.

Paljon mä sain, siksi kiitän sua vain.

Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.

Lohdun hän loi, 

suojan hän soi. 

Hellyyttä koin,

siks kiittää vain voin. 

Rakkaudestaan voimaa mä saan,

äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa,

laulun tään hän nyt saa.

Kallein hän on, niin korvaamaton,

parhain hän on äiti mun. 

Luotas jos tie, kerran mun vie,

suureks kun vartun, unhoon jää et.

Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää

Äideistä parhain sä oot.

Mikä liikuttava hetki. 

Töistä sain hakea perheen kyytiin ja ajaa anopin herkkupöytään. Miten kiitollinen olen tästä anopistani. Suurenmoinen ymmärtäjä ja lohduttaja, jonka rakkaudesta olemme saaneet ammentaa vuosikaudet. Kiitos sinulle! Tällaisia perinteisiä kuvia meillä on äitienpäivistä vuosien varrella. Käly, anoppi ja sen miniä. Ja kukista aina muistetaan, että kyseessä oli äitienpäivä. Alla mummo ja pappa sekä 7/9 lapsenlapsista. Koko Metsolan komea serkusparvi.

Olla äiti, siinä elämäni suurimpia kutsumuksia ja ilonaiheita. Olla näiden neljän ihmeellisen lapsen äiti. Se on ollut monen vuoden ihmeellinen matka, jossa on riittänyt erilaisia käänteitä ja vaiheita. Äitiys on ollut tehtävä, jossa olen saanut hoivata, kasvattaa, ohjata, neuvoa, lohduttaa ja rakastaa niin kuin parhaaksi olen osannut. Epäonnistumisia, ylilyöntejä ja väsymystä unohtamatta. Miten ihmeellistä on saada katsoa kuinka pienistä avuttomista kääröistä kasvaa hauskoja persoonia, jotka kasvavat yksi kerrallaan ohitseni. (Tämän päiväisten mittausteni perusteella kolme neljästä.) Jos on ollut huolta ja vaivaa, on myös ollut hauskaa ja opettavaista. Palkitsevaa niin monella tapaa. Kiitos siis teille esikoinen, kakkonen, kolmonen ja kuopus. Ilman teitä elämästäni olisi puuttunut monta kohokohtaa. Ilman teitä en saisi olla äiti.