KAUNIS KUIN KUKKA

Aamulla ajettiin anopin kanssa Puutarhapäiville. Tämä oli elämäni toinen kerta näillä päivillä, anoppi tapaa hurauttaa sinne vuosittain. Sinä ensimmäisenä kertanani sää ei oikein suosinut, mutta siltikin jäi päällimmäiseksi hyvä tunnelma ja toive paluusta. Tänään taas oli kaikki onnenmerkit kohdallaan ja meillä kahdella kukka-hullulla ihana päivä. "Minun omani mahtuvat varmaankin tähän koriin," sanoi anoppi menessä. Tullessa auto oli kukkia täynnä paksia ja takapenkkiä myöten. Liian monta ihanaa, miten niistä osaisi karsia? Ja se autossa leijuva tuoksu.

Jonoa riitti koko ajan.

Minä en tiedä kukista paljoakaan. Ostan ihan väri ja tykkäysperiaatteella. Kysyn sentään enemmän tietäviltä, että selviäisiköhän kyseinen horsma varjoisassa paikassa tai menestyisikö kaunis pieni sininen kukka rinteessä, johon sitä suunnittelin. Kaikenlaista kaunista tarttui mukaan. Toivottavasti menestyvät ja saavat kauan kaunistaa pihaamme. Monta ruukkua jäi vielä tyhjäksi, joten oletettavasti on vielä mentävä kerran jos toisenkin kukkaostoksille.

Kasamme kasvaa kasvamistaan. Yläkulmassa se mummon kori, johon piti mahtua hänen kukkansa:D.

Munkkikahvit juotiin lavan reunalla istuen. Takki oli liikaa. Mietittiin, että miten kaunis onkaan kukka. On vaikea miettiä mitään raskasta sellaisen kauneuden ääressä. Tai valittaa. Mitä valittamista voi olla elämässä, jossa on munkkikahvit ja monta kaunista kukkaa? Paluumatkalla pistydyttiin Haminaan Nanson Outlettiin. Mikä oiva kauppa näinkin lähellä.

Anopin saalis takapenkillä, minun takapaksissa. Valkoinen, sininen ja punainen, useimmiten vaaleanpunainen, siinä minun kukkavärit.

Juhlavalmistelut etenevät ja pitävät pois netistä. Mies oli alkuviikon poissa kotoa ja sehän tarkoittaa aina jotakin projektia. Maalasin siis keittiön pöydän ja parvekekalusteet. Otin ensikontaktia kalkkimaaleihin ja sehän olikin helppo maali maalata. Päälle levitettävä lakka sen sijaan ei oikein onnistunut keittiön pöydässä niin hyvin kuin olisin toivonnut. Parvekekalusteiden kanssa meni jo paremmin. Ulkona on myös monenlaista laitettavaa. Olen siis kulkenut kynnenaluset multaa täynnä, haravoinnut ja leikannut kuolleita oksia. Tänään saapui tien viereen sorakuorma.

Ennen lakkaa. Tälläistä sävyä tavoittelin myös keittiön pöytään, mutta siitä tuli tummempi. Taitaa johtua alkuperäisestä väristä, joka parvekkeella oli likainen valkoinen ja keittiössä vaalea harmaa.

Mikähän tällä elämällä on mielessä, kun se näihin aina muutenkin haastaviin tilanteisiin haluaa antaa lisähaastetta? Tällä kertaa hajosi tiskikone. Tällaisessa kuusi (+2 tänä viikonloppuna, +90 ensi viikonloppuna) henkisessä porukassa kun tuo tiskikone on arvoasteikossani "tärkeät elämänhelpottajat" hyvin korkealla. Aamulla kävi remonttimies tekemässä arvionsa: noin 500€ maksaa korjaus ja valmista ei tule ennen juhlia. Ihanko totta? Soitto vakuutusyhtiöön, josta tuomio: ei uutta konetta, korjauksella on mentävä.  Kirjoitin siis tiskikaapin oveen lapun: "Hyvä perhe, tiskikone on poissa käytöstä yli viikon. Pese siis omat astiasi heti tai käytä maltillisesti kertiksiä." Näillä se on siis mentävä. Onhan sitä ennenkin menty.

Ja jos ahdistaa, voi mennä pihalle ja pistää kukkia maahan. Kaunis kuin kukka, tämä elämä.