sunnuntai 16. lokakuuta 2016

TERVALEPPÄLEHTO SIRKUTTI JA SOI

Käytiin eilen katsomassa taas tinttejä ja kurreja. Koko tervaleppälehto sirkutti ja soi. Meitä oli yksitoista pähkinän tarjoajaa, sillä oltiin ystäväperheen kanssa liikkeellä. Jokaisella tarjoavalla kädellä kävi joku. Ahneimmat oravat kiipesivät jopa housunpunttia pitkin, kun kuopus yritti heidän sijastaan saada tinttejä luokseen, eikä sen vuoksi kumartunut heti pörröhännän pyyntöä täyttämään.






Ystäväperheessä on vaihto-oppilas Espanjasta. Aurinkorannoilta saapunut neitokainen on elokuusta asti ollut sitä mieltä, että tämä on kylmä maa tämä Suomi. Lokakuussa sitä mieltä, että tämä on kylmä ja pimeä maa tämä Suomi. Ja mehän tietysti siihen, että odotahan vain sillä aina vaan kylmemmäksi ja pimeämmäksi menee:). Mutta muistutimme myös, että oikealla pukeutumisella täälläkin voi ulkoilla. Ja onhan se nyt kaunista tämä ruska. Ja sitten tuo tuleva lumi. Kunhan ehtii valoisan aikaan niitä ulos katsomaan.



Kummipoika metsästi kurrejen sijasta Pokemoneja.



Anna nyt mulle heti niitä pähkinöitä.




Kotka ei nyt antanut ihan parastaan, koska piti auringon visusti piilossa. Tampereen seudulta saapuvat vieraat olivat kuitenkin sitä mieltä, että lehtiä täällä on vielä enemmän puissa kuin heillä. Paljon keltaista onkin ollut näkyvissä, mutta punertuneet puut harvemmassa. Aamuisin ollaan vielä nippanappa plussan puolella. Viime viikolla elämänlaatuni parani huomattavasti. Kylmään autoon meno aamuisin on ollut melkoisen hytisyttävää. Kaipasin entisen automme penkinlämmitintä kipeästi. Sitten tajusin, että sellainen on meidän tässäkin autossa ja avot, kun on taas mukava ajella aamullakin töihin. Ne pienet asiat, ne pienet asiat.





Talvikenkiä olen jo kaivannut monena aamua, joten ehkä tänään tai huomenna vihdoinkin kaivamme ne varastosta käyttöön. Lämpimän takapuolen lisäksi osaan näet arvostaa lämpimiä jalkoja. Saappaita on tänä syksynä tarvinnut hyvin vähän. Näin saimme eilenkin kiertää lenkkimme lopuksi kalamarkkinat ihan kuivin jaloin. Siinä tieni erosi muun porukan kanssa. Minun oli suunnattava töihin ja vieraat jatkoivat miehen opastuksella Kotka-kierrostaan.






Tänään on menossa kolmosen sähly-turnaus. Yhden pelin kävimme aamulla jo miehen kanssa katsomassa. Kannustuksemme ei riittänyt viemään poikia voittoon, mutta parempi onni seuraavassa  kello yhdeltä alkavassa pelissä. Muu perhe lähtee sitä kannustamaan ystäväperheen pojalla vahvistettuna. Minun on sen sijaan lähdettävä taas töihin ja kuunneltava otteluselostus sitten jälkikäteen. 

Syksyinen onneni on: auton penkinlämmitin, villasukat, lämpimät juomat (glögikausi on totisesti avattu), muuttolintujen parvet taivaalla, ystävät kylässä, sauna, kynttilät, ruskan maalaamat lehdet, pataruoat ja tomaattikeitto. Vuorotyö, jonka vuoksi ei tarvitse kärsiä sunnuntaiahdistuksesta. Viikollakin kun voi olla vapaapäiviä, eikä näin ollen tarvitse laittaa kaikkia toiveita ja odotuksia sille viikonlopulle. Tämän myötä kaikkien päivien arvo on noussut vähän niin kuin samalle tasolle:).

21 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Ihana oravien ruokkimis- ja kuvausretki teillä, hyvä idea! Varmasti eksoottista espanjalaiselle vaikka koleaa ja pimeää onkin. On kotona paljon kerrottavaa ja muisteltavaa!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Olen myös jotenkin tänä syksynä ajatellut, että on kyllä ollut melkoisen kuiva syksy harvassa ovat ne kerrat olleet, kun on sateenvarjoa tarvinnut. Olen lähtenyt ulkoilemaan kameran kanssa kyllä kosteaan syysaamuunkin ja vaikka syys on jo pitkällä täällä pääkaupunkiseudulla on aikas hieno ruska paikoitellen vieläkin , kyllä kelpaa ulkoilla, on ollut aika harmaita, auringottomia päiviä, mutta tämänpäiväisellä kävelyllä aurinkokin pilkisteli vähän pilvien raoista.

Jael kirjoitti...

Syksy on kaunis,hieman ikävä,ja täällä edelleenkin niin helteistä. Kurret,niitäkin on ikävä;täällä niitä ei ole.Hyvät olot siellä kurreilla,kun on noin monta syöttäjää:) Ja tsemppiä espanjalaiselle;varmaan muistaa hyvin vaihto-oppilasajan myöhemmin,kuten viime viikolla tapaamani argentiinalaisneito,joka vieläkin muistelee vaihto-oppilasvuottaan pohjoisessa Suomessa ikävöiden...

Pepi kirjoitti...

Talvikengät? Hyvänen aika, mulla ei ole vielä edes sukkia 😄 -mutta on mulla vielä vuoriton takkikin käytössä. Katsotaan sitten reilun viikon päästä alkaako kaipailla paksumpaa vaatetusta kun palaa liki kahdenkymmenen päivälämpätiloista. Siihen asti mennään näin -ja nautitaan upeasta, kuivasta syksystä!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Niin, en tiedä espanjattaresta, mutta suomilapset taisi kaikki pitää kokemastaan. Hän oli muuten sitä mieltä, että Barcelona ei ole mistään kotoisin. Taisi liittyä Espanja vastaan Katalonia-kysymykseen:).

Carola: Tänään olisi ollut kirkasta ja aurinkoista. Mutta ei aikaa ottaa kameraa esiin.

Jael: Ovat taineet saada vuosia niin hyvää palvelua, etteivät arastele kyllä ollenkaan. Toivottavasti kukaan ei koskaan käytä heidän hyvänuskoisuuttaan väärin.

Pepi: Missähän mahdat olla? Minä käytän villasukkia kesälläkin, että sukattomuus ei tule kyllä kuuloonkaan muualla kuin saunassa.

Katriina kirjoitti...

Mikään maailmassa ei ole täydellistä.Kesäkuussa espanjalaisneito olisi valittanut , että tämä on kylmä ja valoisa maa, tämä Suomi, eikä täällä osaa yöllä nukkua. Aurinkorannoilla taas on kurjaa, kun on kesäöinä kuumaa ja pimeää, eikä siellä pääse talvella hiihtämään. Ihmeen kesyjä ova nuo tintit ja oravat.

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihana luontobongausretki!! Tosin tuo orava jalassa alkoi olla jo vähän pelottava... :S
Vai on espanjalaisneiti kylmissään. En ihmettele, sillä itsekin olen muutama aaamuna bussipysäkillä -2 asteessa miettinyt, että miten kummassa se kroppa aina lopulta tottuu kylmään. Ehtiikö hän nähdä valkoisen lumen, joka palkitsee sen pimeyden ja kylmyyden?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Katriina: Niinhän se on. Joillakin ihmisillä vielä tarve löytää se puoli asiaa, joista voi olla pitämättä. Tässä nyt ei ehkä kuitenkaan ollut siitä kysymys. Tuttavallisia olivat. Jopa käki kävi hakemassa ruokaa kädellä.

Hurmioitunut: Hän oli niin päämäärätietoinen:). Espanjalaisen host-äiti oli ihan yhtä kylmissään, joten sellaista se vaan on. Molemmille neuvoksi, että Suomen sää on ihan vaan pukeutumiskysymys:D. Ja meidän neiti kysyi juuri, että saahan toppatakkeja jo käyttää ja etsithän tänään ne talvikengät. Kyllä hän on koko vuoden täällä, eli näkee koko vuoden kierron, jos vaan maassa pysyy.

Petra kirjoitti...

Vuorotyö voi olla valilla rankkaa mutta olen kylla ihan samaa mielta etta siina on puolensa. Olen aina tykannyt tehda sellaisella rytmilla töita etta vapaat vaihtuvat eika arki kulje niin sidotusti viikosta viikonlopun vapaan odotukseen. Upea ruska ja ihanat elaimet!

Pepi kirjoitti...

Ihan vielä en ole missään, ihan täällä syksyisessä Tampesterissa, torstaina hyppään koneeseen ja lähden tutkailemaan New Yorkin syksyä ❤️

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Iltavuorojen onni on hitaat aamut. Kaikessa on puolensa. Viikonloppuisin töissä on sitäpaitsi hitaampi tahti, mikä on myös aika mukavaa.

Pepi: No niin, miten hauskaa. Ihanaa syksyistä New Yorkin sinulle! Ota paljon kuvia ainakin Keskuspuiston syksystä:).

Pepi kirjoitti...

Taitaa sen suunnan kuvat tulla otetuiksi Top of the Rockista 😊
Hotelli on tällä erää eteläkärjessä ihan Freedomtowerin liepeillä, joten tulee varmasti koluttua enemmänkin sitä aluetta. Käyn kyllä Middtownissa, mutta tuskin keskuspuistossa asti. Tai mistä sitä ikinä tietää 😄

Satu kirjoitti...

Ihania eläinkuvia! Onpa kesy sinitiainenkin (ööh, vai onko tuo sinitiainen?). Kerran on minunkin punttiani pitkin kiivennyt orava, ja se oli vähän turhan pelottava kokemus. Oravahan olisi voinut vaikka syödä minut!

MatkaMartta kirjoitti...

Ihanat kuvat ja superihanat eläimet. Kesy tintti :) Ihana myös oli kuulla, että olette saannet ystäväperheen kylään - ysyävät on aika jees <3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Kunhan nautit;).

Satu: Tuolla jotenkin tottuu eläinten tuttavallisuuteen. Kerran tapasin aika tuttavallisia kurreja Hietaniemen hautausmaalla ja se tuntui jotenkin…. no, tungettelevalta:).

MatkaMartta: Sitä meidän vertaisryhmää, kesyt tintit:).

Cheri kirjoitti...

Onpas siellä kesyjä metsän eläimiä, pelästyisin varmaan kauheasti jos meidän oravat alkaisivat tulla iholle :) Minulla on ollut villasukat ja talvikengät jo pitkään käytössä. Ulkoilu on nautinnollista kun on "hyvinpukeutunut".

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Luulen, että tämä kesyyntyminen on tapahtunut vuosien mittaan. Ihania ovat, eikä yhtään pelottavia:). Minunkin mielestä kannattaa laittaa tarpeeksi päälle, eikä palella turhaan.

Anna-Maria K kirjoitti...

Jaiks miten kesyjä eläimiä! Suloisia kun mitkä! ♡

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Ansku: Ihania ovat ja luottavaisina tulevat hakemaan talvivarastoon murkinaa.

Leena Lumi kirjoitti...

Luulisi nyt vaihto-oppilaankin ihastuvan tuollaisiin sinitiaisiin ja oraviin, jotka kädestä syövät! Ihanat kuvat<3 Osa meidänkin oravista syö kädestä, mutta eivät tietystikään linnut.

Meillä ei viime vuoden lopulla itävaltalainen ystävämme yhtään karsastanut loppuvuottamme, vaan halusi saunan jälkeen ulos istumaan. Siellä hän R:n kanssa istui puutarhassa ja ihmetteli hiljaisuutta. Sitten lauteille ja taas ulso:)

Kun hän tuli taas tammikuussa liikeasioissa, oli -30 astetta jo 'Siperiaa! ja minä olin ihan samaa mieltä. Etenkin koska se oli lumetonta aikaa.

Lokakuukin voi olla yllättävän kaunista aikaa ja minulle tämä on elämäni paras lokakuu, vaikka ennen se olikin viime vuoden lokakuu. Nyt takaisin puutarhaan ja R. ripustaa jo ensimmäisiä kaamosvaloja keskipuutarhaan.

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Ehkä siihen maailman ihmettelyyn vaikuttaa myös ikä. Teini ei ehkä osaa vielä arvostaa erilaisuutta, luontoa tms. samalla lailla, kun joku tieten tahtoen matkalle lähtenyt aikuinen? Vaikkei voi siinäkään yleistää. Itse muistan kyllä haltioituneeni, kun pääsin ensimmäisen kerran ulkomaille. Se kun oli harvinaista herkkua se. Meidän mukulat taas on raahattu vaikka mihinkä ihmeelliseen paikkaan ja joskus eivät jaksaneet edes autosta ulos nousta sitä katsomaan.

Lokakuu on ollut IHANA. Niin kuin syksyt ovat AINA:).