maanantai 29. tammikuuta 2018

SEISOIN SILLALLA

On taas ilmoja pidellyt. Mukavuudenhaluiset huomasivat lauantai-iltana käydessään pistämässä talon ovea lukkoon, että se oli jo lukossa. Kukaan ei ollut poistunut talosta koko päivänä ulos. Musta maa ja pilvinen päivä ei houkutellut kävelylle, ei pihalle, ei pistäytymään kaupungilla eikä mihinkään muuhunkaan ulkoiseen toimintaan. Sen sijaan viihdyimme hyvin sängyssä, sohvalla ja saunassa. Sunnuntaina sen sijaan oli pakko lähteä, kun piti hakea kolmonen kotiin yökyläviikonlopusta. Lähdin sovittua aikaisemmin, jotta ehdin hengittää raitista ilmaa ja todeta talven tuhon omin silmin.

Päädyin Kyminlinnaan. Seisoin sen takana olevalla sillalla ja vastaani sauvakäveli ilmeisesti tuossa keltaisessa talossa asusteleva herrasmies. Ryhtyi juttusille. Päivittelimme talven, joka ei jaksa enää jokia jäädyttää. Herrasmiehen mukaan ennen jäätyi joesta ainakin vähemmän virtaava puoli. Häntä kiinnosti, että olinko kamerani kanssa lintujen perässä. Kerroin, että en, olin kauneuden kaipuussa. Etsimässä jotakin, jota ihastella. Kuten hänen kotinsa sijainti. 



Herrasmiehen hurmaava koti? Ja sillan toisella puolella jonkun toisen onnekkaan.



Mies jatkoi matkaa ja hieman hänen perässään siirryin minäkin autollani eteenpäin. Taas tavattiin. Mies pyysi minua kiinnittämään huomioni tien vieressä olevaan "huumankiveen" ja kertoi koko alueen lähteneen rakentumaan kiven ympärille. Käski vielä googlaamaan sen tarinan kotona. Niin minä nyt tein ja lyhykäisyydessään kivi on ilmeisesti ollut Ruotsin ja Novgorodin välisen tuntemattoman rajan rajamerkki 1200-luvulta.  Kiveä katsellessani  huomasin, että tuolla linnoituksen reunamilla menee lenkkipolku, jonka tulen takuulla vielä kävelemään.





Kyminlinnan komea viisikulmainen linnoitus seisoo jo ties monetta vuotta tyhjillään. Mikä sääli, että eivät keksi sille mitään käyttöä. Miehen ollessa armeijassa, se oli vielä armeijan käytössä. Jonkun lyhyen pätkän mies täällä viettikin ja lyhyelle iltalomalle päästessään tavattiin tässä linnoituksen takana olevalla tiellä ja mietittiin, että missä lyhyt yhteinen hetkemme vietettäisiin. Jospa silloin olisimme lehtien takaa nähneet tämän vanhan myllyn paikan, jonka nyt löysin. Uusi tuttavani kertoi siinä siis sijainneen vuosikaudet myllyn ja punaisen tuvan, joka kuului Kyminkartanolle ja kartanon toimesta se myös kylän harmiksi purettiin. Mies muisteli kaiholla kaunista punaista tupaa, jonka ruutuikkunat näkyivät tielle. Se oli jotenkin helppo kuvitella, kun talon portaat olivat vielä paikallaan.  Yritin etsiä paikasta jotain vanhaa kuvaa netin arkistoista, mutta en löytänyt. Oli siis vain tyydyttävä kuvittelemaan. 


Raput punaiseen myllytupaan?




Myllyn puolelta sain myllyn sijaan ihastella Kyminkartanoa, joka on siis keskiaaikainen suurtila, joka toimi kuninkaankartanona aina 1600-luvulle asti. Tämä nykyinen päätalo on tosin vasta 1790-luvulta ja alkuperäinen kartano sijaitsi Huumanhaaran toisella puolella. Nykyään kartanossa toimii omistajansa Lauri Piispasen yritys Eagle Data. Hetken jo riemuitsin, että pääsen kurkkaamaan kartanoon sisälle, kun siellä on näköjään tehty Yle Areenalle Kartanokeitoksia-sarjan osa, mutta sen katseluaika oli jo päättynyt:(. Hitsi.



Mahtavaa löytää kotikaupungistaan uusia paikkoja. Tänne minä raahaan pääsiäiskävelylle ystäni S:n. Matkaa on jonkun verran, mutta otetaan eväät mukaan, että jaksetaan:). Tai minähän olen siihen mennessä jo ihan kovakuntoinen kävelijä, kun kohta taas pistelen menemään töihin. Musta maa on taas vaihteeksi valkea, joten sen puoleen on onneksi valoisampi kävely tiedossa.

14 kommenttia:

Airi kirjoitti...


Upeat kuvat jälleen - ja mielenkiintoista historiatietoa! Kiitos.

Cheri kirjoitti...

Asut mielenkiintoisessa kaupungissa, jolla on tosi pitkä historia.
Luksusta sekin, ettei tarvitse avata ulko-ovea koko päivänä jos ei tahdo :)

Petra kirjoitti...

Etsivä löytää, olipa mielenkiintoista aluehistoriaa, Kotkassa tuntuu riittävän kauniita taloja ja mielenkiintoisia tarinoita menneisyydestä. Netistä löytyy kaikenlaista tietoa mutta tälläisiä vinkkejä tulee vastaan vain kun ryhtyy juttusille. Mukavaa alkanutta viikkoa!

A kirjoitti...

Sinulla on kyky löytää ja iloita!♥♥♥

Allu kirjoitti...

Herrasmiehen kämppä kelpaisi mullekin.

Satu kirjoitti...

Minulta jäi Kotkassa asuessa Kyminlinna jostain syystä tutkimatta, vaikka pyörin siinä liepeillä aika usein. Kiva, että pääsin näkemään sitä nyt. Ainoa omakohtainen muistoni Kyminlinnasta on, että minulta varastettiin Kyminlinnan asemalta pyörä. :-D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Airi: Sitä tietoa oli niin paljon, etten jaksanut nyt edes keskittyä. Kyminlinnan historia on PITKÄ ja polveileva. Linnoitus on ollut tosi kaunis ja on ihan häpeällistä, että Kotka ei hyödynnä sitä mitenkään. Siellä seisoo ja rapistuu.

Cheri: Ihan totta. Tämä kaupunki on alkanut linnoituksista. Se seisoo hyvällä paikalla, kun on sekä joet, kosket että meri. Ja joskus mökkiytyminen on tosiaan tarpeen.

Petra: Pitäisi jututtaa enemmän ihmisiä. Tuokin herrasmies tietäisi takuulla vaikka mitä. Selvästi asunut tuossa joen varressa pitkään ja kantaa sellaisen määrän kotiseutuhistoriaa sisällään, että on ihan surku, ettei siitä kaikesta voi ottaa selvää. Tuon myllyn ohi olen kulkenut vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ole tiennyt siitä mitään.

Aili: Etsivä löytää. Kun vain tietää mistä etsiä:).

Allu: Ja minulle. Entäs tuo punainen? Varmaan rantasauna!

Satu: Minullakin se on jäänyt perusteellisemmin tutkimatta. Mutta otan vahingon nyt tänä keväänä takaisin. Se on lupaus. Minulle olisi juuri passeli lenkki kiepata Metsolasta Korelan kautta linnoitukselle ja pyörähtää Prisman ja Lankilan kautta takaisin. Sen teen ihan heti, kun löytyy sopiva lenkkiaika. Vai veivät vorot pyöräsi. Miten törkeää!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ikä-ihmisillä on usein valtavasti kotiseutu tietämystä ja tarinoita kerrottaviksi. Eikö ole hienoa löytää tutuiltakin alueilta ennen huomaamatta jääneitä paikkoja?

Katriina kirjoitti...

Oli mielenkiintoista lukea tuosta Kyminkartanosta. Muistui mieleeni, että olen joskus lukenut historiasta ainakin sanan Kymenkartanon lääni, mutta unohtanut koko asian. Nyt sain kimmokkeen lukea netistä enemmän. Suomen kaakkoisrajalla oli ollut n.700 vuotta levotonta, kun Ruotsi ja Nowgorod/Venäjä, viimeksi Suomi ja Neuvostoliitto soitivat Kymenlaaksossa,Etelä-Karjalassa ja Karjalankannaksella. Rajaa siirrettiin milloin minnekin päin.Ikävä kyllä minun esi-isäni ja -äitini olivat alituiseen soitien jaloissa vuoteen 1944 asti. Pitäjien kirkonkirjojen merkinnät alkoivat vuodesta 1732 ja 1748. Sitä vanhemmat ovat tuhoutuneet. Kirkonkirjat suljettiin lopullisesti 1949 ja säilytetään Mikkelissä. Rauha on parasta, mitä olla voi. Suvussa kerrotaan edelleen suullista muistitietoa elämisestä Venäjän vallan alla.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Niin on ja se tieto valitettavasti katoaa jos sitä ei osaa kysellä esiin. Minusta tuntuu, että olen kolunnut tämän Kotkan nyt niin perusteellisesti, että tällaiset uudet paikat innostavat kyllä miettimään, että olisiko jotakin muutakin jäänyt löytymättä. Toivottavasti.

Katriina: Ymmärsin, että näitä rajakiviä siirreltiin useampaankin kertaan. Kartanollakin omistus vaihtui. Linnoituksia rakennettiin ihan syystä. Tähänkin seuduille ensin pienempi ja sitten tämä. Toivotaan tosiaan, että sille ei ainkaan tule koskaan sodallista käyttöä. Eikä meidänkään suvussa tarvitse uudelleen evakkotielle lähteä.

Jael kirjoitti...

Olipa mukava satunnainen tapaaminen, kun tuli esille uusia asioita kotikaupungistasi:) Mielenkiintoiselta kuulostaa Kyminlinna,ja toivottavasti sille vielä keksitään joku käyttö.,

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Kohtaamiset ihmisten kanssa on yleensä aina kivoja. Suomalaisista tulee helposti juro kuva, mutta oma huomioni on se, että ihmiset mielellään juttelee. Harva vain aloittaa jutustelua. Mutta tämä herrasmies oli poikkeus:). Ja minäkin toivon, että Kyminlinna otetaan hyötykäyttöön. Kotkan kesäteatteri sijaitsee ihan Kyminlinnan linnoituksen kupeessa.

Sanna kirjoitti...

Kivaa ☺ . Ystäväsi S lähtee niin mielellään tutkimaan uusia kivoja paikkoja. Ei tartte edes raahata ☺. Siellä suunnalla on kyllä paljon kivoja & kauniita paikkoja. Joskus täytyy tehdä retki myös Haminaan. Siellä en ole koskaan käynyt!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sanna: Arvasin, siksi tulitkin siellä heti mieleeni. Parasta on se, että tuosta voi aika helposti hilppasta Prismalle sitten välillä pullakahveille, kun alkaa saada reippailuista tarpeekseen:D. Ja Haminakin onnistuu, sinne ei tästä kauaa mene. Paitsi että tykkäisitköhän enemmän Ruotsinpyhtään ruukista? Hitsi, niin monta kivaa paikkaa, johon voisi sinut viedä. Että tervetuloa vain. Työvuorot ei ihan ole selvät, mutta luulen, että ainakin la ja su on vapaa.