torstai 20. lokakuuta 2016

SAAPUI AAMU JA VÄSYTTI

Viikon ainoa vapaapäiväni on osunnut turhan usein torstaille. Silloin kokee painetta jäädä kotiin ja hoitaa viikkosiivous. Onko ankeampaa VAPAApäivää, kun käyttää se toistuvasti siivoukseen? Eilen siis päätin, että siivous saa jäädä ja minä lähden retkelle. Heitän aamulla miehen töihin ja seikkailen johonkin uuteen. Mutta sitten saapui aamu ja väsytti. Päätäkin taas särki, joten päätin sittenkin jäädä vain sängyn pohjalle. Siellä särky voimistui voimistumistaan ja päivä oli mennä pahasti pieleen. Lopulta sain syötyä pari palaa leipää puolilta päivin ja särky menetti otteensa. Lämmintä päälle ja kiireesti pihalle.




Vesi on matalalla. Näyttää siltä, kuin isommat veneet olisi juuttuneet pohjaan kiinni. Kävelen rantaa myöten ja tutkailen pohjaa. Olen plösähtänyt, se on ihan karu totuus. Toistuvat päänsäryt ovat ihan itse aiheutettuja. Liikaa vehnää ja sokeria. Aamulla oikein tuntee naamalle nousseen vehnäpöhön illan sämpylöiden jäljiltä. Käveleminen on myös jäänyt ihan minimiin. Siihen ensiavuksi lupasin ryhtyä avustamaan kakkosta mainosten jaossa marras- ja joulukuun. Matkaprojekti 2018 tuntemattomaan saa alkaa. On jännittävää nähdä, että mihin suuntautuu kakkosen unelmamatka? Ei kuulema ainakaan Euroopaan eikä Australiaan. Ensimmäinen on näet nähty ja toisessa on vaarana törmätä turhan isoihin ötököihin. Äidin poika:D.





Äitiys on mielenkiintoinen matka. Minähän rakastin niitä vauvoja, mutta en osannut ehkä siellä äitiyden alkumetreillä ajatella, että vauvoista kasvaa vilkasliikkeisiä taaperoita, uhmaikäisiä, pieniä ihmisen alkuja, jotka sairastavat, eivät nuku yöllä, jotka jäävät auton alle, joilla saattaa olla koulussa hankalaa oppimisen vuoksi tai siksi, että joutuvat kiusatuksi. Mikä määrä asioita, jotka saattavat mennä pieleen, aiheuttaa huolta, mielipahaa ja väsymystä. En myöskään tajunnut sitä miten paljon iloa syntyy, kun onnistuvat, löytävät omia mielenkiinnon kohteitaan, ystäviä, asioita, joista pitävät. Miten heistä kasvaa ihan omia itsejään, miten löytävät omat toivematkakohteensa, urasuunnitelmansa ja tapansa elää tätä elämää. Heidän elämäänsä. 







Maanantaina käytiin kolmosen kanssa keskussairaalassa. Kesällä koulun terveystarkastuksessa totesi terveydenhoitajalle, että ei oikein kuule toisella korvalla. Se samainen korva on temppuillut jo vuosia. Istanbulin uimareissujen jälkeen korva tiputteli vettä tuon tuosta, mutta ei ollut koskaan kipeä. Sitä on näytetty eri lääkäreille Turkissa ja Suomessa. Muutamaan kertaan lääkärit ovat löytänneet sieltä tulehduksen ja ne on hoidettu antibiooteilla. Terveydenhoitajan pyynnöstä korvaa tutki ensin terveyskeskuslääkäri, joka ei löytänyt korvasta ollenkaan tärykalvoa. Siis mitä? Kuulokokeissa korvan kuulo on selkeästi alentunut. Maanantaina päästiin lopulta korvalääkärille, joka totesi, että tärykalvossa on iso reikä, joka on todennäköisesti ollut siellä kaikki nämä vuodet tiputtelusta alkaen. Sen vuoksi poika ei voi kuulla korvalla kunnolla. Vaiva täytyy hoitaa leikkauksella, jossa korvan yläpuolelta otetaan paikka, joka asennetaan tärykalvoon ja tuetaan siksi ajaksi, että tarttuu varmasti paikalleen. Jonot leikkaukseen on noin puolen vuoden pituiset. Sitä ennen pojan on koulussa lääkärin määräyksestä istuttava toisessa penkkirivissä terve korva opettajaan päin. Pidettävä korva kuivana suihkussa käydessä. Varottava tulehduksia ja muutoin elettävä entiseen malliin.



Poika ei ole millänsäkään. Hänellä on nyt muutakin ilmassa, mutta ottaa asiat vastaan kevyesti kuin hattaran. Sattuuhan sitä. Toissapäivänä meni mm. pyörän takakumi reissulla puhki ja kun Prismassa odotti isäänsä häntä ja pyörää hakemaan, koko pyörä sillä aikaa varastettiin. Minulla on onneksi tuota realiteettiterapiaa ympärilläni tuolla työmaalla. Asiat voisi olla huomattavasti huonommin. Vanha lahjaksi saatu pyörähän se olikin. Entisellä omistajallakin kerran varastettu ja löydetty. Jos kuulo leikkauksella parantuu, niin sehän on suurenmoista. Ja toisellakin korvalla voi kuunnella:). Nyt ehkä muistamme olla hermostumatta, kun ei kuule vaikka viisi kertaa huudetaan portaiden alta "syömään". Äidilleen tekee sitä paitsi ihan hyvää kipaista portaat ylös ja käydä huikkaamassa asiat huoneen ovelta tai vaikka ihan korvanjuuresta. 

Pihallakin olisi hyötyliikuntaa tarjolla. Jos tänä vuonna ei jättäisi tuota haravointia sinne märkään marraskuuhun asti?

8 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Mulla on tässä kanssa sellainen kaveri, jonka toinen korva menee uidessa tai suihkussa helposti lukkoon ja Italian pyörämatkalla se oli viikon täysin lukossa ja ainakin pari kertaa kaveri meinas jäädä pyörällä auton alle, kun on tottunut siihen, että kuulee auton tulon, mutta eipäs kuullutkaan. Siinä me tajuttiin, miten hankalaa on huono kuulo.

Petra kirjoitti...

Ihana sinä, positiivisuuden löytäminen arjesta ja elämän aallokoista on todellinen taiteenlaji <3

Jael kirjoitti...

Tsemppiä kolmoselle,ja että leikkaus auttaa.Minullakin on korvaongelmia,niihin menee vettä suihkussa ja menevät lukkoon,eli joudun aina suihkun jälkeen käyttämään sellaista Suomessa apteekista ostamaani palloa,joka imee vedet pois korvista.

MatkaMartta kirjoitti...

Tsemppiä kolmoselle leikkaukseen, geçmiş olsun! Hienot oli kuvat ja teksti taas jällehen kerran!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Kyllähän sitä hämmästelee, että miten ne täysin kuurot tässä maailmassa selviää. Tämä meidän kolmonen se kysyy: "ai mitä?" aika tiheään. Hänen huonosta kuulostaan on jopa vitsailtu. Voi meitä. No, onneksi selvisi ja asia on leikkauksella ihan hoidettavissa.

Petra: Niin päin se on kuitenkin helpompaa, kun jäädä aaltoihin völlymään:).

Jael: Isällensä on tehty sama leikkaus pienenä. Silloin piti porata kalloluuta ja mennä sisään korvaan ulkokautta. Oli melkein viikon sairaalassa aikuisten osastolla. Nyt sentään voidaan tehdä leikkaus tähystyksessä ja kotiinkin pääsee huomattavasti nopeammin. JOS ei tule niitä tulehduksia. Jos tulee, täytyy korva leikata ulkokautta, kuten isällään. Lääkäri suositteli korvakittiä, eli sellaista tulppaa, joka ei mene korvakäytävään, vaan jää tulpaksi korvan suulle. Eilen ostin apteekista ja nyt vain pojan pitäisi muistaa sellainen tällätä korvalle aina kun on veden kanssa tekemisissä. Pitäisi pitää tehokkaasti vesi korvan ulkopuolella. Oletko kokeillut sellaista käyttää suihkussa?

MatkaMartta: Se poika pärjää kyllä:).

Satu kirjoitti...

Onhan siellä ollut harmia. Mutta hienoa, että positiivinen mieli on kaikesta huolimatta säilynyt! Niinhän se on, että asiat voisivat olla aina pahemminkin...

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hyvä, että poikanne kuulo-ongelmaan on löytynyt syy ja myös hoitokeino! Vapaapäivää ei saisi aina ainakaan käyttää siihen kodin siivoamiseen...hyvä, että päätitkin lähteä ulos nauttimaan vapaapäivästä, onneksk päänsärkykin väistyi, sääli jos vapaalla olisi sitä potenut koko päivän. Mukavaa viikonloppua!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Eihän tässä ole onneksi ollut mitään oikeasti isoa harmiakaan. Juuri äsken heräsin uneen: Meillä oli ihan uusi tuliterä auto, sellainen kuultovihreä minibussi. Minun piti ajaa sillä sellaista järkyttävän kapeaa betoniluiskaa, jonka toisella puolella oli röpelöisistä kivistä tehty aita ja toisella puolella pudotus. Näin heti, että tästä ei voi seurata muuta kuin auton tuho, mutta ajoin silti. Ja olin täysin holtiton vielä ajaessani. Tien päässä katsottiin vahingot. Koko toinen kylki oli naarmuuntunut kiviaidasta koko matkalta. Ja toisella puolella oli iso lommo, kun tien päässä kääntyessäni osuin pöytään. Herättyäni mietin, että mitähän tämä uni nyt halusi kertoa? Olinko ottanut jonkun mahdottoman haasteen elämässäni? Vai oliko otteeni jotenkin lipsunnut? Vai olisiko uni halunnut vain kertoa, että ei kannata kiintyä materiaan, kun se on vain katoavaista? Todennäköisestihän se oli vain uni, jonka pääni tarjoili minulle tähän lauantai aamuun:D.

Carola: Juuri niin, hyvä kun sanoi ettei kuule. Hyvä kun tiedetään miksi ei kuule ja mikä parasta: tiedetään vielä miten ongelma saadaan korjattua. Päänsärkyjä on ollut tiheästi. Onneksi työhöntulotarkastus on lähellä, että saan lopultakin migreeniin lääkäriltä reseptin. Rupesi näet jännittämään, kun migreenilääkkeeni on ihan lopussa.