VUODEN MUISTOT osa 2

Iltavuorosta kerkesin vielä hyvin vuotta vaihtamaan. Kotkassa oli ollut hulppeat ilotulitukset, jota muu perhe oli käynyt kotirannasta katselemassa. Illalla olivat kokoontuneet lasten tätilään herkuttelemaan. Puoli kymmeneltä liityin seuraan. Puolelta öin riitti raketteja vielä varsin hyvin, joten ei jäänyt vaille säihkettä minunkaan vuoden vaihteeni. Nyt ollaan sitten taas tammikuussa, jonka pääasiallinen tarkoitus omassa vuodenkierrossani on perinteisesti ollut sellainen "takaisin ruotuun"-tyyppinen yritys kohtuullisuuteen palaamisesta. Mutta sitä ennen vielä katsaus viime vuoteen heinäkuusta jouluun.

Heinäkuussa palattiin reissukesäkuusta Suomeen. Oma maa oli sekä mansikka että mustikka. Tämä marjashow vei kuukauden lähes kokonaan. Ehdittiin kuitenkin miehen kanssa juhlimaan hääpäivää kaipaamassani Kaunissaaressa. Työttömyyteni loppui ja aloitin työt, mutta olihan vielä ne illat.

Elokuussa käväisimme miehen ja tyttöjen kanssa naapurikaupungin tattoossa. Vuorotyöni avasi eteeni akivapaiden ilot. Perheen logistiikkaa helpottamaan moottori tuli rantaan. Lukijan pyynnöstä summasin, että mitä meille on jäänyt käteen Turkista. Viimeisimmän kuvitin yhden arkivapaani aikaansaannoksella eli kävelyretkellä Haminan Pitäjänsaareen.

Syyskuussa käytiin pienissä häissä. Heräteltiin haaveita omatekoisella jokiristeilyllä. Käytiin lainalasten kanssa retkellä Valkmusassa. Ajoin vapaapäivää viettämään Repovedelle. Vanhenin ja esittelin elämäni kuvat 1 ja 2.

Lokakuussa oltiin terapian tarpeessa. Saatiin kutsu talvihäihin. Tervaleppälehdossa kuunneltiin ystävien kanssa, kun sirkutti ja soi. Kolmosen korvasta löytyi reikä ja hän jäi leikkausjonoon.

Marraskuun kohokohtia oli harvinainen sukutapaaminen tädilläni. Muuten koko kuukauden voisi mielestäni poistaa kalenterista. Parasta oli, kun se oli ohi ja mennyttä.

Joulukuussa ajoin auton päin moottoritien kaidetta ja saatoin olla kiitollinen siitä, että olemme elossa. Vuokra-auton turvin pääsimme kuitenkin juhliin ja nauttimaan Helsingin kulttuuritarjonnasta. Sitten olikin aika pistää päälle jouluvaihde.

Kiitollisena jätän taakseni tämän vuoden. Se oli hyvä vuosi monella tapaa. Mielenkiinnolla odotan vuotta 2017, joka tulee todennäköisesti muuttamaan perheemme elämää. Esikoinen kirjoittaa ja huokuu halua päästä jo omilleen. Kuopus siirtyy yläkoulun puolelle. Kolmosen koulu siirtyy vuoden alusta väistötiloihin. Joko mies väittelee? Toivon, että jotakin tapahtuu matkailun saralla. Entä saammeko ostettua sen veneen? Mitä muuta kirjoitankaan vuoden päästää koosteeseen. 

Armorikasta vuotta toivon, niin meille kuin teillekin. 

VUODEN MUISTOT osa 1

Kun avaan vuoden lopulla kuvakansion, avaan samalla eteeni vuoden muistot. Miten nopeasti ne haalistuisikaan, jos ei olisi kuvia. Arki vie meistä yhtä ja toista mukanaan ja helposti rupeaa tuntumaan, että kulunut vuosi ei muuta edes pitänyt sisällään. Kunnes huomaa, että mehän teimme vaikka mitä ja ehdimme käymäänkin siellä ja täällä.  Blogiteksteissä näen alintajunnassani jyllänneet prosessit. Vuoden mukanaan tuomissa asioissa lopulta näkyy myös johdatus. Näinhän sen pitikin mennä, vaikka silloin ottikin päähän, kun…

Tammikuun aloitti vierailu talvisessa Ruukissa. Talvi oli antanut odottaa itseään, mutta tammikuu mahdollisti talven ilot. Lapset pääsivät luistelemaan ja minä katselin Korkeakosken pakkasissa, kuinka vesilinnut viilettivät virrassa. Valkeaa vasten kaatuivat elämän tummat sävyt, kun pitkäaikainen ystävä pakkasi repun ja ajoi rantaan. Kuun lopussa vietettiin miehen kansa päivä parisuhdeleirillä ja ymmärrettiin taas jotakin yhteisestä ihanasta elämästämme.

Helmikuussa eivät lähteneet mukaan, mutta en onneksi antanut sen lannistaa omaa intoani. Useampi helmikuinen päivä sen sijaan pimeni, kun en saanut hakemaani työpaikkaa. Muistan edelleen nämä tunnelmat, mutta nyt näen jo kaiken toisin silmin. Oli Luojan lykky, että en saanut sitä paikkaa, sillä olen aivan varma, että voin nykyisessä työssäni paljon paremmin. Se on minulle sopivampi. Helmikuussa esikoisesta tuli vanha. Paistettiin makkarat talven ihmemaassa. Kuun lopussa kerroin ajatuksiani meidän rahoista ja se oli selvästi joillekin lukijoille liikaa. 

Maaliskuussa monet talviset toiveet kävi toteen Tahkolla. Oli heppatytön onni, hiihto jäällä ja laskettelut kunnon rinteillä. Käväisin pyhyyden portailla. Ystävä täytti vuosia ja järjesti ihanat juhlat. Juhlien jälkimainingeissa tutkimme kääriliinoja. Brysselin yllä oli pilvet. Kevät antoi merkkejä itsestään jäähileiden lyödessä rantaan Mussalon kallioilla.

Huhtikuu alkoi mietteillä murehtimisesta ja sen karkoittamisesta lentolippujen muodossa. Mietin myös, että mitä oikeasti haluan. Ratsastettiin rantaan ihmettelemään saapuvaa kevättä ja ihasteltiin kaunis iltarusko.

Toukokuussa kutsuttiin ihmisiä meille syömään. Saatiin muistutus elämän hauraudesta. Kauniina keväisenä päivänä avattiin Ravintola Tilhi. Työelämäni läheni loppuaan, mutta olin yllättävän rauhallinen lähestyvästä tuntemattomasta huolimatta.

Kesäkuu helli matkustajaa. Ensin astuttiin Istanbuliin. Vietettiin viikko tutuissa maisemissa ja maisteltiin kaivatut maut, halattiin kaivatut ihmiset. Sitten toteutettiin esikoisen unelma New Yorkista. Sattuneista syistä mies kävi vielä kuvaamassa meille Islannin ihmeet. Ihmeellinen kuukausi. 

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille. Aloitan tulevan blogivuoden osalla kaksi ja sitten siirrytään tulevaan vuoteen. Nyt kutsuu työt, joten täytyy mennä. Näihin kuviin ja tunnelmiin loppuu siis blogini vuosi 2016. Kiitos, kun olette eläneet sen kanssani.