VANHAT KUJEET

Uusi vuosi ja paluu vanhoihin kujeisiin. Tällä viikolla olen palannut takaisin viime vuonna hyvin omaksumaani ruokavalioon. Huh, kuinka helpottaa. Joulukuussa söin ja join kaikkea mitä mieleni teki ja muistin hyvin pian, että miksi ruokaremontti sujui vuosi sitten yllättävänkin helposti. Jauhojen ja sokerin myötä palasi kuun alussa vyötärölle pullea pelastusrengas, päähän migreeni ja Renniet yöpöydänlaatikkoon. Onneksi on keinot, joilla niistä pääsee ja minä en epäröi käyttää niitä.

Kävely on ollut joulukuun tauolla, mistä puhelimen Sports Tracker minua tiheästi muistuttelee. Että eiköhän olisi jo aika kävellä? Olisi. Lupaan aloittaa seuraavasta iltavuorosta. Kävelyä onneksi tulee työn puolesta muutenkin aika hyvin. Olen nyt muutamaan kertaan kantanut omaa kännykkääni mukanani työvuoron ajan ja joka kerta se kertoo 10 000 askeleen täyttyneen. Siitä on tullutkin mieleeni, että työkenkiin tulisi tosissaan panostaa. 

 

Koska matkaan tekee mieli ja keikkaa ei nyt ole pukannut, täytyy myös palata vanhaan tuttuun pennin venytykseen. Eli säästämään sieltä mistä pystyy. Näin ollen veinkin miehen tänään töihin ja surautin Venäjälle tankkaamaan. En lähtenyt tällä kertaa rajaa edemmäs, vaan tankkasin, join kahvit ja palasin takaisin Suomeen. Viipuria kun on edessä reilun viikon päästä, kun kuopuskin saa viisuminsa ja lähdemme hänelle naapuria esittelemään.

Venäläisillä on loma ja suuri osa heistä näyttää haluavan viettää sitä Suomessa. Rajalla oli siis melkoiset jonot Venäjältä Suomeen päin. Olihan minulla matkassa kutimet ja Vietnam-kirjat, joten siinä mielessä jonotus ei olisi haitannut, mutta en pistänyt pahakseni, kun puolen tunnin jonossa odottelun jälkeen miliisi viittoili minua ajamaan jonon ohi ja pääsin alta aikayksikön takaisin Suomeen.

Paluumatkalla kävin ostamassa Zsarista itselleni hyvät työkengät pilkkahintaan. Alamme pikkuhiljaa ymmärtää kolmosen intohimon ADIDAKSEN kenkiä kohtaan ja niinpä kotiutin ilomielellä melkein parinsadan kengät sieltä hintaan 24.98€. Sen jälkeen vain ihastelin Suomen kaunista talvea. Tervehdin ilolla aurinkoa. Ajelin huvin vuoksi pikkuteitä ja löysin tällaiset kivat uteliaat hepat jostakin Virojoen perukoilta. Vai jokohan se oli Miehikkälää?

Nyt on siivottu joulu pois ja käännetty uusien lenkkareiden terät kohti kevättä. Olen niin valmis!

ALKOI HAASTEELLISESTI

Työpaikan uusi vuosi alkoi haasteellisesti. Yksi työkavereista oli sitä mieltä, että tammikuussa kiinnitettäisiin huomiota työhyvinvointiin. Viikottain tämä reipas ihminen laittaa meille sähköpostilla haasteen, joka tulee viikon aikana suorittaa. Ja suorituksesta saa tietysti palkinnon. Seinällä on reippaus-taulukko, johon haasteen suorittamisesta saa tarran. Kuka sitä nyt ei tarraa haluaisi? (Lue: kuka kehtaisi olla se, jolla ei ole tarraa:D)?

Ensimmäisen viikon haaste oli ihan minun heiniäni. Viikon aikana tuli kehua joku työkaveri. Halusin kehua jokaisen, sillä jokainen heistä oli aidosti kehunsa ansainnut. Aika monta iltaa tuli siis näpyteltyä kehuja. Yksi on niin kaunis, aikaansaava ja fiksu. Toinen suora, lämmin ja idearikas. Kolmas todella aikaansaava, asioista selvää ottava ja hauska. Neljännessä ihastuttaa hänen puuhakkuutensa, optimistisuutensa ja avuliaisuutensa. Lopulta kerin kaikki 25 kehua kerälle, suljin ne villalangalla ja pistin purkkiin. Töissä sain sitten seurata miten ihania reaktioita sai aikaan pieni kehu. Hymyjä, kosteita silmänurkkia, lämpimiä halauksia ja iloisia ilmeitä.  Tuli mieleen, että pitäisiköhän meidän kehua lähellä oleviamme hieman useammin?

Viikon hellitteleväksi lopuksi menin itse iltavuoroon töihin ja purkissani oli iso kehu minulle. Olivat aamuvuorossa yhdessä kerännee kehut paperille ja sain maistaa omaa lääkettäni. Hyvältähän se tuntui, vaikka taisivat vähän liioitella. Työhyvinvointini lisääntyi kummasti. On ne sitten ihania nuo työkaverit.

Tämän viikon haaste olikin sitten aivan mukavuusalueeni ulkopuolelta. Viikon aikana tulisi tehdä 100 Burpeeta. Tänään on tehty ensimmäiset 20, sillä kamalaahan se olisi, jos reippaustaulukko kohdallani jäisi tyhjäksi:D. Onko teidän työpaikoilla yhtä haasteellista?

Muutoin tammikuu on lähtenyt käyntiin työläästi, mutta mukavasti. On saatu pitää kivoja vieraita. Lähetelty esikoinen taas opiskelujen pariin. Ilmoja on pidellyt siihen malliin, että kuvaamaan ei ole tarvinnut lähteä. (Nämä kuvat ovat joulukuulta ja jäivät kalenterissa käyttämättä.) Kaksi viimeistä päivää taas on ollut kauniita, mutta olen ollut valoisan ajan siellä työmaalla. Pistän siis kädet ristiin ja toivon huomiseksi kaunista pakkaspäivää vapaapäiväni kunniaksi. Jos niin hyvin käy, niin kuulette ja näette minusta jo huomenna. 

ps. Kuopus katseli äidin burpeiden tekemistä ja pisti tietysti paremmaksi. Meinasi tehdä 100 tunnissa. Tässä vaiheessa hänellä on niitä koossa jo 70. Ei ihan kevyttä hommaa, kokeilkaa vaikka itse. Tyylistä ja sen vapaudesta saa kiinni vaikka alla olevalta videolta. Tsemppiä!

UUSI VUOSI, VANHAT KUJEET

Uusi Vuosi, uusi mahdollisuus, uusi alku. Ja ne ihan samat ikuiset tammikuiset kujeet, jotka kilpistyvät loistavasti tässä:

Ainoa tapa pysyä terveenä (ja hoikkana) on

syödä sitä mitä ei halua,

juoda sitä mistä ei pidä

ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.

-Mark Twain-

Hyvästi siis suklaa, lämpimät leivät, pizzat, kermaperunat ja viinilasilliset. 

Tervetuloa rahka, munakkaat, salaatit ja vesi.

Ehkä tänä vuonna lopulta keksin, että mistä löytyy liikunnanilo?

Jospa vuosi 2018 lopultakin tekee minusta herkkujen kohtuukäyttäjän, liikkuvan ja terveellisiä elämäntapoja rakastavan reippaan ihmisen? 

Tai sitten ei. 

Jännittävää. Mitä epäilette tapahtuvaksi?

Kohtalotovereita vai itsensä kanssa sinuiksi tulleita onnellisia yksilöitä?

VUOSI 2017

Niin juhlittiin joulu ja vierähti välipäivät. Tänään on juhlittu meillä anopin ja apen kultahääpäivää ruoan, musiikin ja muistojen äärellä. Vuosikin vetelee ihan viimeisiään. Taitaa olla aika kerätä vuoden muistot yhteen ja lopetella blogivuotta perinteisellä vuosikatsauksella.

TAMMIKUUSSA leikattiin kolmoselle korvaan uusi tärykalvo. Leikkaus sujui hienosti ja uusi kalvo on antanut kolmoselle jo kohta vuoden ajan paremman kuulon. Muutoin kuuta leimasi vertaisryhmän tuki, jonka kanssa yritettiin tiputtaa joulukiloja joulukuisen mässäilyn jälkeen. Samoissa mietteissä täällä taas ollaan ja ihmetellään, että eikö sitä jo voisi jotain oppia tässäkin asiassa? Tammikuussa otettiin osaa parisuhdepäivään ja tultiin siihen tulokseen, että jatketaan samaa hyväksi havaittua latua. Yhdessä. Kuun lopulla podettiin vielä vatsatauti ja se oli sen pituinen kuukausi se.

HELMIKUUSSA mieleen alkoi jo nousta tulevat ylioppilasjuhlat ja se mitä kotona pitäisi tehdä ennen juhlia. Kutsumusta mietin kahden postauksen ajan uskonpuhdistus luennon seurauksena. Aihe oli kotona mitä ilmeisemmin ajankohtainen. Raahattiin koko perhe venemessuille ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon. Huomattiin taas, että kauas on pitkä matka, kun käytiin Kemijärvellä häissä. Samalla saatiin oiva annos Lapin taikaa Pyhän äärellä.

MAALISKUUSSA laskettiin, että pääsen eläkkeelle lokakuussa 2040. Muistutin taas itseäni, että elää pitäisi nyt, ei sitten kuin. Tästä innostuneena käytiin kuopuksen kanssa metsässä kuuntelemassa, kun ei kuulu mitään. Piipahdettiin esikoisen kanssa Porvoossa. Työmaalla oli menossa Love-tentit. Kotka sanoi ei rasismille. Kuun lopulla tajusin saaneeni illat takaisin. Pimeys oli väistynyt ja harkkakuski saattoi taas kuvata harjoitusten ajan.

HUHTIKUUSSA ajettiin Oopperaan. Se oli kokemus kumminkin. Pääsiäistä vietettiin perinteisesti ystäväperheen kanssa ja luotiin uusia sananlaskuja. Sain kamalat mätkyt. Kuun lopussa talossa kirkastui, kun vietettiin anopin kanssa naisen laatuaikaa.

TOUKOKUUSSA tehtiin vastavierailu ja Tampere-kierros. Oli äitienpäivä ja kiitospäivä.  Anopin kanssa hurautettiin puutarhapäivään ja piha kaunistui monella kukalla. Kuun lopussa rutistettiin niin, että oli pakko lähteä töihin lepäämään.

KESÄKUUSSA juhlittiin. Sää oli kylmä, mutta esikoisen  yo-juhlissa lämpöä riittämiin. Käväistiin taas Tampereella ja ostettiin yksi Jopo. Kierrettiin Munsaari. Vietettiin  kuopuksen synttäreitä, kun kesä oli kauneimmillaan. Ajettiin mökkitie, käytiin Ilomantsissa ja juotiin kahvit laiturilla Möhkössä. Kuun loppu oli kuin suoraan Napakympistä.

HEINÄKUUSSA iloittiin toisten onnesta. Oli myös ihmisiä, joista iloita. 23-vuotis hääpäiväämme ei juhlistettu Kaunissaaressa, vaan veneretkellä Meripäiville. Oli suuret alukset ja kesäyö. Virkistyttiin ja väsyttiin. Kahden vuoron välissä ehdittiin tutustumaan puutarhaan, joka hoitaa. Lomaa ennen otettiin loppukiri, joka perinteisesti johti sairastelemaan. Kaikesta huolimatta saatiin kuun lopussa tehdä ensitunnelmat.

ELOKUUTA aloitettiin ihanassa Barcelonassa. Oli Park Güell, ranta, helle ja loppuhuipennus.  Sitten oli aika tehdä esikoiselle kämpästä koti. Ihastella Karkkilan uskomaton kukkapelto. Harrastaa kotona kalustevalssia. Kuun lopulla kävin olemassa hassusti pihalla. Mies rakasti naista.

SYYSKUUSSA mentiin sienimetsään. Todettiin omin silmin Kruunuvuoren huviloiden tuho.  Täytin vuosia ja sain veljeltäni onnitteluviestin. Kuun lopulla häntä ei enää ollut. Oli vain suru.

LOKAKUUSSA oli lopultakin pilkun paikka. Sitä seurasi lohduttava arki ja loputtomalta tuntunut tapetin irrotus. Kotkassa ei kuun aikana ollut todellakaan metsäpalovaaraa. Tampereella rampattiin tässäkin kuussa ja matkalla tehtiin pikavisiitti Metsänkylän navettaan. Kuun lopussa suvaittiin ehkä suvaitsevaisia?

MARRASKUU iski silmää. Veljeni ohjasi veneensä valoisalle ulapalle. Niin toivon. Sille matkalle ei
päässyt saattajatkaan. Jatkui se sietämätön tapetin irrotus. Ei tullut voittoa. Ja vesi oli mustaa, niin kuin myös maa.

JOULUKUU oli kalenterikuu ja juhlakuu. Oli anopin synttärit, Suomi 100, joulu ja appivanhempien kultahääpäivä. Tapettiruljanssiin saapui, LUOJAN KIITOS, kiitos. Oli vanhoja taloja Loviisassa, Porvoossa ja vielä Haminassakin. Ja ostin lentoliput Japaniin.

Vuotta 2017 lopettelen kiitollisin mielin. Se on antanut vaivaa ja surua, työtä, juhlaa ja iloa. On ollut taas täyteläinen ja yltäkylläinen vuosi. Niin yltäkylläinen, että tälle viimeiselle päivälle toivon vain lepoa ja rauhaa. Kiitos sinulle kommenteista. Mukana elämisestä. Käynnistä. Onnea ja siunausta vuodelle 2018!