Työpaikan uusi vuosi alkoi haasteellisesti. Yksi työkavereista oli sitä mieltä, että tammikuussa kiinnitettäisiin huomiota työhyvinvointiin. Viikottain tämä reipas ihminen laittaa meille sähköpostilla haasteen, joka tulee viikon aikana suorittaa. Ja suorituksesta saa tietysti palkinnon. Seinällä on reippaus-taulukko, johon haasteen suorittamisesta saa tarran. Kuka sitä nyt ei tarraa haluaisi? (Lue: kuka kehtaisi olla se, jolla ei ole tarraa:D)?
Ensimmäisen viikon haaste oli ihan minun heiniäni. Viikon aikana tuli kehua joku työkaveri. Halusin kehua jokaisen, sillä jokainen heistä oli aidosti kehunsa ansainnut. Aika monta iltaa tuli siis näpyteltyä kehuja. Yksi on niin kaunis, aikaansaava ja fiksu. Toinen suora, lämmin ja idearikas. Kolmas todella aikaansaava, asioista selvää ottava ja hauska. Neljännessä ihastuttaa hänen puuhakkuutensa, optimistisuutensa ja avuliaisuutensa. Lopulta kerin kaikki 25 kehua kerälle, suljin ne villalangalla ja pistin purkkiin. Töissä sain sitten seurata miten ihania reaktioita sai aikaan pieni kehu. Hymyjä, kosteita silmänurkkia, lämpimiä halauksia ja iloisia ilmeitä. Tuli mieleen, että pitäisiköhän meidän kehua lähellä oleviamme hieman useammin?
Viikon hellitteleväksi lopuksi menin itse iltavuoroon töihin ja purkissani oli iso kehu minulle. Olivat aamuvuorossa yhdessä kerännee kehut paperille ja sain maistaa omaa lääkettäni. Hyvältähän se tuntui, vaikka taisivat vähän liioitella. Työhyvinvointini lisääntyi kummasti. On ne sitten ihania nuo työkaverit.
Tämän viikon haaste olikin sitten aivan mukavuusalueeni ulkopuolelta. Viikon aikana tulisi tehdä 100 Burpeeta. Tänään on tehty ensimmäiset 20, sillä kamalaahan se olisi, jos reippaustaulukko kohdallani jäisi tyhjäksi:D. Onko teidän työpaikoilla yhtä haasteellista?
Muutoin tammikuu on lähtenyt käyntiin työläästi, mutta mukavasti. On saatu pitää kivoja vieraita. Lähetelty esikoinen taas opiskelujen pariin. Ilmoja on pidellyt siihen malliin, että kuvaamaan ei ole tarvinnut lähteä. (Nämä kuvat ovat joulukuulta ja jäivät kalenterissa käyttämättä.) Kaksi viimeistä päivää taas on ollut kauniita, mutta olen ollut valoisan ajan siellä työmaalla. Pistän siis kädet ristiin ja toivon huomiseksi kaunista pakkaspäivää vapaapäiväni kunniaksi. Jos niin hyvin käy, niin kuulette ja näette minusta jo huomenna.
ps. Kuopus katseli äidin burpeiden tekemistä ja pisti tietysti paremmaksi. Meinasi tehdä 100 tunnissa. Tässä vaiheessa hänellä on niitä koossa jo 70. Ei ihan kevyttä hommaa, kokeilkaa vaikka itse. Tyylistä ja sen vapaudesta saa kiinni vaikka alla olevalta videolta. Tsemppiä!
