HYTTYSHATTU VAI EI

Auton paksi on ääriään myöten täynnä. Mielikuvissamme vilisi luminen Saana, kylmät alkukesän päivät Pohjoisessa, sekä ne Iltalehden mainostavat tulvivat veet. Niinpä pakkasimme mukaan toppavehkeet, saappaat ja sadetakit. Villaista päähän, käsiin ja jalkoihin. Tänään tuo kaikki hieman huvitti. Pienelle Karhunkierrokselle piti lähteä 26.5 asteen lämpötiloissa. Miettiä lähinnä sitä, että mitä pukisi päällensä, jotta itikat eivät pääsisi syömään meitä hengiltä. Shortsit vai pitkät lahkeet? Hyttyshattu vai ei hyttyshattua?

 

Kuopus ei hyttysistä piittaa, vaan pukeutuu lyhyisiin.

 

"Juuman läheisyyteen sijoittuva 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros vie vaeltajan Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä." Helteellä puut antavat suojaa ja tänään metsissä käy ihana tuulenvire. Pelko hyttysistä osottautuu tällä kertaa vääräksi ja ne eivät kiusaa meitä reitillä kertaakaan. Evästauolle otettiin hyttyskarkotin mukaan, mutta sitä ei tarvitse käyttää. Hyttyset ilmeisesti viettävät hellettä jossakin ihan muualla.

 

  

  

"Pieni Karhunkierros sopii suhteellisen hyväkuntoisille, koska nimestään huolimatta reitti on varsinainen kuntopolku. Kiviset, kuluneet polut ja jyrkät nousut antavat kulkijalle haasteita. Palveluvarustusta, kuten riippusiltoja, maaporrastuksia ja pitkoksia, on kuitenkin runsaasti helpottamassa kävelyä. Reitin varrella on useita tulentekopaikkoja sekä kaksi tupaa."  Itse koen olevani melkoisen hyvä kävelijä ja reitin pituus ei hirvitä yhtään. Nousuissa kuitenkin hapottaa melkoisesti. Helteelläkin saattaa olla asiaan vaikutuksensa.

 

Siellä missä lakka kukkii.

Matkalla vastaan tulee monenlaista retkeilijää. Lapsiperheitä, koiran kanssa kulkevia, juoksujalkaa eteneviä. Osa on selvästi suuntaamassa Karhunkierrokselle rinkkoineen. Meillä menee aikaa sellainen reilu neljä tuntia, josta noin 45 minuuttia kuluu makkaranpaistossa ja syömisessä. Itse kävely vie noin 3h 15minuuttia. Ei riennetä veren maku suussa. vaan pysähdellään ottamaan kuvia ja ihastelemaan.

Matkalla ei helle haitannut, mutta autossa iski armoton jano. Kaupasta ostettiin kylmää juotavaa ja mökillä oli pakko saada sipsiä. Nyt taitaa suolat ja vedet alkaa olla tasapainossa.  Suositukset täältä Karhunkierroksille. Iso tosin on itseltä vielä kokematta, mutta pieni antoi kyllä hyvää viitettä siitä mitä saattaisi olla odotettavissa.

ps. Lainaukset netistä Pienen Karhunkierroksen esittelystä.

SOINUT IKIVIHREÄT

Jos koronaa ei olisi tullut, olisimme ehkä nyt Sortavalassa. Matkalla Vienan Karjalaan, päämääränämme Solovetskin saari. Mutta koska korona tuli, oli lopultakin mahdollisuus ottaa Suomi haltuun. Yhdistää reissuun ennen näkemättömiä kolkkia ja tärkeiden ihmisten tapaamisia. Eilen pakkasimme siis auton äärimmilleen. Varautuen niin kesäsateeseen, Lapin mahdollisiin kylmiin, kuin myös hellepäiviin. Jotakin metsään ja kaupunkiin. Sitten käännettiin auton nokka kohti Itää.

 

Vihreän kullan maa levisi ympärillämme ja autossa on soinut ikivihreät. Ensimmäinen yö vietettiin siellä missä monet muistot kasvavat. Savusauna lämpeni ja käki kukkui. Niin iloinen oli ilta Jänisjoen heijastamassa Suomen kesässä.

Tänään on jatkettu matkaa kohti Pohjoista. Noin 600 kilometriä ja nostalgiat huipussaan. Ope lauloi Kainuun maakuntalaulua ja soitti sinisiä sävelmiä lapsuudesta. Itseoikeutettuna tietenkin Dannyn Kuusamo. Jormuan grilliltä ostettiin lihapiirakat lenkillä ja kerrotiin kuopukselle ajasta, jolloin Suomessa mentiin nakkikioskille. Muisteltiin, että milloin se tuli se ensimmäinen hampurilaisketju Helsinkiin.

 

Teoksessa huomioitu korona?

Päivän ainoaksi suunnitelluksi pysähdykseksi valitsin helteessä seisovan hiljaisen kansan. Siellä ne nököttivät Käpylän pellolla viitostien varrella paidan helmat tuulenvireessä hulmuten. Sulauduimme kivasti porukkaan.

Sitten jo olivat siinä, teillä ja teidenvarsilla, ne porot. Onneksi oli tyhjät tiet, sillä koin pakottavaa tarvetta aina poron nähdessäni jarrutella.

 

Rukalla on vielä tämän verran lunta.

 

 

Ilta on saapunut, mutta aurinko ei laske. Kelohonkamökin ikkunoista paistaa edelleen aurinko. Pedit on pedattu. Kävelty rantaan ihastelemaan illan valo. Huomenna ei ajella autolla vaan suunnataan Pienelle Karhunkierrokselle Kuusamon maisemia katselemaan. Tästä se nyt sitten virallisesti alkaa. Kotimaan loma.

Pakkohan se on laittaa tähän lopuksi vielä tämä korvamato:).