perjantai 30. kesäkuuta 2017

KUIN NAPAKYMPISTÄ

Torstaina kerroin töissä lähteväni mieheni kanssa romanttiselle matkalle Jyväskylään. Kuulosti kuin repliikki olisi ollut suoraan Napakympistä. Sanoin sen vähän pilke silmäkulmassa, sillä matkan tarkoitusperä ei ollut kovin romanttinen. Meidän kun oli tarkoitus etsiä miehen karonkkaa varten juhlapaikka. Toisaalta olemme niin harvoin matkassa kahdestaan, että johan sitä romantiikkaa saa revittyä Jyväskylässäkin mistä vain. Lähdettiin torstaina töitteni jälkeen matkaan ja palattiin äsken takaisin. 

Jyväskylällä on ihan oikeasti vähän romanttinen pohjavire meidän elämässä. Mieshän on valmistunut sieltä luokanopettajaksi vuosia sitten. Menimme naimisiin kesällä 1994 kesken hänen opintojaan. Ensimmäinen yhteinen kotimme sijaitsi Jyväskylän ylioppilaskylässä Kortepohjassa. Minä tosin aloitin opinnot tuona kyseisenä vuonna Pieksamäellä, joten junailin Jyväskylään vain viikonlopuiksi. Tällä yhden yön visiitillä tajusin, että minulta on jäänyt Jyväskylässä monta asiaa huomaamatta. Moni asia oli myös autuaasti unohtunut, mutta muisti palaili pätkittäin. Tuossa on juna-asema, jonka pihalla mies aina odotti. Haloselta ostettiin ne samanlaiset siniset verkkarit. 


Jyväskylän Revolutionissa tehtiin makumatka kahdelle. Siitä riittikin ravintoa melkein koko tulevaksi vuorokaudeksi. Ähky.



Rakkautta ilmassa.




Mies siis sai väitösluvan. Kuuden vuoden työn ohessa "puuhasteltu" urakka on loppukiriä vailla. Nyt herää aamulla vaimon kanssa kuudelta ja lopettelee naputtelua iltamyöhään. Naputellessa menee myös jokainen automatka. Minun panokseni tähän urakkaan on näiden vuosien ajan ollut perheen autokuskina toimiminen, jotta mies voi hyödyntää ajomatkat väitöksen tekemiseen. Kuinkahan monta kilometriä olenkaan ajellut? Elokuun lopussa pitäisi saada työ painoon. Se siitä opettajan pitkästä kesälomasta. Kävimme iltakävelyllä Jyväskylän kauniilla yliopiston kampuksella verestämässä muistoja ja katsomassa, että missä se väittely sitten tulee tapahtumaan.



Tuolla alhaalla.


Kiipesimme myös harjulle, sillä jotenkin siinä kävi niin, että koko jyväskyläläisyyteni aikana en kiivennyt harjulle kertaakaan. Harmi, sillä sen vuoksi minulla oli monta aukkoa sivistyksessä. En ollut ollenkaan tajunnut mm. sitä, että Jyväskylää ympäröi vesi joka puolelta. Tutkailtiin harjun tornista käsin entiset kotiseudut ja saatiin tasatunnin todistus, kun tornissa soi kello.


Harjun portaat ja se ympäröivä vesi.




Paluumatkalla ärräkahvit matkaan ja hotellille.



Yöunien ja aamupalan jälkeen palattiin takaisin yliopistolle sopimaan kahvituksista ja tarkistamaan se sali, jossa itse väitteleminen tapahtuu. Kierrettiin myös eri vaihtoehtoja vastaväittäjän kunniaksi pidettävän karonkan tiloja katsastamassa. Lopulta kivoimmalta alkoi tuntua ajatus siitä, että karonkkakin järjestettäisiin yliopiston kampuksella. Ylimmät kuvat siis väitössalista ja alin potentiaalisimmasta karonkka-paikasta.




Kumpikaan meistä ei ikinä ole ollut väitöstilaisuudessa tai karonkassa. Kun siis huomasimme, että kello kahdeltatoista salissa järjestettäisiin väitöstilaisuus, päätimme Jyväskylän matkan romanttiseksi lopuksi ottaa siihen osaa:D. Näin seurasimme parin tunnin ajan paikan päällä, kun Tiina Martelius-Louniala Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoululta väitteli aiheesta "Siinä pitää olla vähä teflonii. Tunnekokemuksia johtajana irtisanomistilanteessa." Molemmat kirjoitimme muistiinpanoja, mutta aikalailla erilaisista asioista:D. Osataan ehkä käyttäytyä sitten, kun on se miehen H-hetki käsillä?



Kel on onni, se onnen kätkeköön. En kätke kuitenkaan. Meitä on siunattu sellaisella ihanalla asialla, että esikoinen hyväksyttiin Tampereen yliopistoon seuraamaan isänsä jalanjälkiä. Hänestä tulee luokanopettaja. Miten onnellisia olemmekaan olleet hänen puolestaan. OKL:n on erittäin vaikea päästä ja karsinta on kovaa. Kun samalla olemme lukeneet sitä tunnemyrskyä, mikä on tapahtunut Joensuun vastaavan linjan hakeneita kohtaan, on olo ollut niin kiitollinen oman lapsen puolesta ja osaanottava niitä nuoria kohtaan, jotka ensin saivat hyvät uutiset ja sitten huonot. Toivottavasti tulevat vuodet korjaavat asiat parhainpäin ja heistä jokainen löytää oman paikkansa maailmassa. Kohta on laskettava meidän Aino maailmalle. Uusiin tuuliin. Hyvää matkaa rakas, sinä osaat ja voit. Olet hyvissä käsissä. 

Kävimmehän me myös Aalto-museossa, mutta kerron siitä ensi kerralla. Nyt pitäisi uida unisaarille, sillä huomenna on aamuvuoro ja kello soimassa kuudelta.

22 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Onnittlut väikkärin valmistumisesta ja opiskelupaikasta! Romanttinen matka Jyväskylään, mikäs sen mukavampaa.

Pepi kirjoitti...

Onnittelut Ainolle ja tervetuloa Tampesteriin 👍🏻
Pitäneis varmaan päivittää tuo Jyväskyläkin joskus, tainnut käydä siellä joskus luokkaretkellä -ja siitä on kauan!!! (Yhtä myöhempää riiureissua ei lasketa 😉)

Allu kirjoitti...

Sieltähän kuuluu hienoja uutisia, onnttelut.

Petra kirjoitti...

Onnittelut tulevasta väitöksestä ja tytolle opiskelupaikasta. Tiedän käyneeni Jyväskylässä mutten kyllä muista ksupungista paljoakaan.

Airi kirjoitti...

Paljon hyviä uutisia, lämpimät onnittelut. Ehkä kuulemme myöhemmin vielä miehesi väitöskirjan aiheen...

Carola Lehtonen kirjoitti...

Onnittelut tyttären pääsystä opiskelemaan ja tulevista väitösjuhlista, siinä on syitä joista saa ja pitääkin olla iloinen ja kiitollinen.Yhteinen aika on tärkeää ja sivuseikka lienee missä tai miten sitä viettää,joten Jyväskylän reissunne taisi kuitenkin olla hieman nostalgisen romanttinenkin:)

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut puurtajille ja tukijoukoille! Hienoa, että vuosien työ on tulossa päätökseensä.

Jyväskylä on mielessäni kaunis kaupunki juuri monien vesistöjensä vuoksi. En ole siellä koskaan asunut, mutta usein vieraillut ystävillä ja sukulaisilla. Kerran olen siellä ollut seuraamassa väitöstä ja osallistunut karonkkaan. Kakkonen oli silloin kolmen kuukauden ikäinen vauva. Väitöksen ajan nukkui kiltisti käytävässä, mutta karonkassa jäi jälkiruoka väliin, kun pienten yöunet kutsuivat.

H-M

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Kiitos onnitteluista. Romantiikkaa on Jyväskylässäkin.

Pepi: Se on ihan kiva kaupunki, niin ainakin ajattelin siinä kaupungilla talsiessani. Riittävästi nähtävää ja koettavaa. Ja ruokapaikkoja:).

Allu: Hyvä kello kauas kuuluu.

Petra: Kiitos. Hyvin tehty, molemmilta.

Airi: Mies on lukenut Turkin Imaami-koulun kirjat ja tutkii niiden taustalta löytyvää maailmankatsomusta.

Carola: Jo hyppäys arjesta syrjään ihan kahden on riittävän romanttista, jos minulta kysytään:D.

H-M: Ovat ansainneet juhlansa ja opiskelupaikkansa. Molemmat ovat tehneet kovan työn ja sen hedelmistä on syytäkin päästä jo nauttimaan. Minulle tuleva väitöstilaisuus on siis kohta toinen ja karonkka ensimmäinen. Ihan jännää.

Jael kirjoitti...

Paljon onnea esikoiselle,hienoa:)
Ja kiva matka Jyväskylään, hieno kaupunki. Oli hieman tuttu välillä lapsena ,ja myöhemmin olen hieman tutustunut kaupunkiin,kiitos Leena Lumen.Nam, herkullisen näköinen lautanen, ei ihme että tuli ähky:;D
Ja tsemppiä tulevaan väittelyyn,hienoa jos löytyi ehdokas karonkkapaikallekin:)

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon! Hienoja uutisia. Kesäterveisin Aune

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Niin se on. On ihanaa ja ihmeellistä nähdä, kuinka lapset löytää oman polkunsa ja oppivat sen myötä elämää. Kuten sen, että mikään ei tule ilmaiseksi. Minäkin yhdistän Jyväskylän Leenaan:).

Aune: Niin on, hienoja uutisia. Miten kiitollinen olenkaan niistä kaikista.

Anonyymi kirjoitti...

Onpas kiinnostava tutkimuskohde. Mitä mahtoi selvitä imaamikoulun maailmankatsomuksesta? Toivottavasti kerrot siitä aikanaan jotakin, samoin johtopäätöksistä. Mistä löytyi vastaväittäjä?
Onneaksi olkoon molemmille sinnikkäille puurtajille kuin tukijoukoillekin. Ensi kesä sitten lepolomailua. Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anisi: Se jää nyt nähtäväksi, kunhan väitös valmistuu:). Vastaväittäjä tulee Joensuusta.

Airi kirjoitti...


Todella kiinnostava tutkimuskohde! Menestystä väitöstilaisuuteen ja hyvää karonkkaa.

Matkatar kirjoitti...

Hatunnosto ahkeralle miehellesi ja onnea esikoiselle! Ja mukavaa kun pääsitte kahdenkeskiselle pikku matkalle, se on tärkeää. Opiskelupaikan saanti on tosiaan nykyään aika kiven alla, meilläkin 3 neljästä lapsestamme haki tänä keväänä jatko-opintoihin, mutta kukaan ei päässyt. Nuorimmaisen päätöstä luopua edellisestä opiskelupaikasta (tietoliikenneinsinööri)ensimmäisen vuoden jälkeen harmittelen kovasti, mutta itsepä he päätöksensä tekevät ja meidän ei auta kuin hyväksyä ne..

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Airi: Ja niin ajankohtainen kaiken tämän terrorismi-puheen ja maahanmuutto-myllytyksen keskellä.

Matkatar: Kyllä se jokaisen täytyy oma polkunsa kulkea ja löytää. Nykyään tuo työelämäkin on niin toisenlaista kuin ennen. On määräaikaista hommaa ja pakko pysyä kehityksessä mukana. Harva voi tuudittautua ikuisen paikan aatokseen.

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon Karille! Intoa, voimia ja menestystä!! tv kaijjaanilainen
ps. autokuskille myös sitä samaa :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: Intoa, voimia ja menestystä minäkin toivon. On se kovaa hommaa tuo tutkiminen. Autokuski pääsee huomattavasti vähemmällä.

Tiina Martelius-Louniala kirjoitti...

Mukavaa, että väitökseni kiinnosti teitä ja vietitte tuon erityisen hetken tilaisuudessani :) Toivottavasti tilaisuus auttoi ymmärtämään itse erityistä väitöshetkeä ja tuota juhlallista tilaisuutta. Päivä on todellakin väittelijälle ikimuistoinen ja merkittävä...ainutlaatuinen. Nauttikaa kumpikin siitä täysin siemauksin sitten, kun se vihdoin koittaa. Sen eteen on tehty paljon työtä. Ja vielä yksi asia. Nikolainkulma (josta blogissasi on kuva) on erinomainen paikka pitää karonkka. Myös minun karonkkani oli siellä ja se on kyllin juhlava sekä arvokas juuri karonkan kaltaiseen tilaisuuteen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina Martelius-Louniala: Kiitos vain sinulle, kun satuit väittelemään juuri sopivasti sopivassa paikassa:). Päätös osallistumisestamme oli sukkela, mutta hyvä kun tuli mieliimme. Aiheesi oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Hyvin selvisit tilanteessa ja kun kerroit lasten kasvanneen väitöksen vierellä, niin saimme kosketuspintaa asiaan. Meillä mies siis aloitti oman työnsä Istanbulissa asuessamme, lapset olivat silloin 13, 11, 8 ja 5. Nyt 19, 17,14 ja 11. Viimeiset kolme vuotta työ on edennyt päivätyön rinnalla ja lomilla. Ja niillä automatkoilla:D. Olemme varmasti kaikki äärettömän onnellisia 6.10, kun se väitös on VALMIS!

Päätimme pitää Karonkan yliopistolla. Muitakin tiloja katseltiin, mutta olivat varattuja tai hurjan hintaisia. Tuota Nikolainkulmaa vain ihastelin ulkoa ohi kävellessämme, enkä osannut ajatella sitä Karonkka-tilaksi. Mutta epäilemättä oli tilaisuuden arvoinen paikka.

Onnittelut vielä sinulle! Ja miten hauskaa, että löysit tänne ja jätit viestiä käynnistäsi. Tuokoo tulevaisuus sinulle monta mielenkiintoista asiaa.

Hurmioitunut kirjoitti...

Omat postaukseni tulevat myöhässä ja myöhässä luen muidenkin juttuja. Mutta ihana kuulla, että poika sai opiskelupaikan! Onnea! ♥
Ja yhtä ihanaa oli kulkea kanssanne Jyväskylän kaduilla. Kauniita yksityiskohtia olit tallentanut. Sitä pitää jo joitain asioita niin itsestäänselvänä, että sokeutuu.
Kuulostaa hyvältä tuo kampuksella karonkan järjestäminen ja Seminariumin sali on upea! Siellä olen ollut pari kertaa väitöstilaisuudessa ja muuten istunut mm. museologian seminaareissa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Tyttö sai opiskelupaikan, eli se meidän esikoinen. Ja myös asunto löytyi, joten elokuussa sitten muuttaa Tampereelle.

Karonkkapaikka tosin taitaa nyt vaihtua kuitenkin. Viimeisiä neuvotteluja asiasta vielä käydään.