Aloitamme viimeisen Kioto-päivämme Kultaiselta temppeliltä. Lippu on kuin taideteos. Samaisen lipun on ostanut tänään muutama muukin ja Kinkaku-ji:llä kuhisee. Täytyy sulloutua aidan viereen ottamaan kuvaa. Odottaa, että ryhmä poistuu ja itselle jää tilaa katsella. Muistuu mieleen, kun Jeesus raamatussa kaatelee temppelillä kaupustelevien pöytiä, ettei hänen Isänsä talosta tehdä markkinoita. Buddhaa ei ehkä kaupallisuus haittaa?
Meille kuitenkin nyt riittää Kioton temppelit. Päätämme vaihtaa suunnitelmaa ja häipyä hetkeksi väljemmille vesille. Siispä auto tien varteen ja sopivaa navigaattorin käyttäjää valitsemaan. Tämä olikin tosi hyvä valinta, sillä hän sai navigaattorin hetkessä asennettua viemään meidät Kuramaan. Arigato! Voi tätä japanilaisten loputonta ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Saisiko sitä vietyä tuliaisiksi ihan itselleen?
Kuramassa on minunkin aika astua vuoristorataan. Viime päivät on kävelty niin paljon, että säästämme itseämme tältä nousulta ja astumme junaan. 210 metrin tiukka nousu, kasa rappusia ja olemme Kurama-derassa. Temppelissä, jossa Lonely Planetin mukaan on löydettävissä vielä aitoa hengellisyyttä. Totta. Alakerran henkien palvonta käytävä tuhansine pienine ruukkuineen on tosi ahdistava. Kipuamme ylös ja aurinkoon. Ihailen mieluummin temppelin ympärillä avautuvan vehreän vuoriston. Kuuntelen lintujen laulun ja vuoripurojen solinan.
Miksi näillä on ruokalaput?
Lähellä olevassa Kibunessa meillä on tarkoitus käydä syömässä. Kurvaamme heti ensimmäisen ravintolan pihaan. Palvelu on ystävällistä. Ovella tossut jalkaan ja saatettuna melkoisen maiseman ääreen. Kun on pyyhitty kädet kosteilla lämmitetyillä pyyhkeillä ja saatu kannu vihreää teetä pöytään, selviää, että ollaan hieman tyyriimmässä paikassa. Ravintola tarjoaa menun, joka sisältää monta ruokalajia. Hinta on sen mukainen. Onneksi lopulta saadaan lupa ottaa vain yksi menu ja siitä alkaakin sitten makumatkamme japanilaiseen ruokakulttuuriin.
Kaikki saadaan syötyä. Kokemus on kerrassaan upea. Mutta lopputulema on kyllä se, että emme ole tälläisen japanilaisen ruoan ystäviä ollenkaan. Tai minä olen ulkonäön ja esillepanon suhteen, mutta en maun. Eikä kannata kysyä mitä syötiin, sillä en osaa sanoa. Paitsi raakaa kalaa ja paistettua kalaa. Sekä erilaisia vihanneksia, nuudeleita ja riisiä.
Iltapäivällä lopultakin Gion. Sää on suosinut meitä tänään. Koko päivänä ei satanut ollenkaan. Iltapäivällä aurinko pilkistelee Gionin kaduille. Kaupunginosa elää selvästikin vain illalla. Kadut ovat vielä tyhjät ja ovet kiinni. Ihasteltavaa riittää silti. Miehelle sanon, että jos joskus vielä tulisin Kiotoon, tulisin kirsikankukkien aikaan ja asettuisin asumaan gionilaiseen kaupunkitaloon.
Gionissa saamme jatko-osan japanilaiseen ruokakulttuuriin tutustumisessamme. Tämä osa saa meiltä kaikilta täydet pisteet. Ravintola on pieni ja jokainen asiakas istuu tiskin ääressä. Tiskin takana kokki paistaa pyydettyjä annoksia ja asettaa ne eteesi kuumalle hihnalle. Kaikki maistuu todella hyvälle. Vatsat tyytyväisinä palaamme kohti omaan kotikoloamme Kiotossa. Viimeistä kertaa. Laitan vielä viimeiset pyykit koneeseen. Keitän kahvit. Huomenna on aika jatkaa matkaa muihin maisemiin.
Kakkosen ja kolmosen mielestä Kioton paras anti oli apina puisto Arashiyamassa. Minä sanon kuitenkin, että paras oli Fushimi-Inari Taisha. Sen värit ja tunnelma. Mukava on ollut myös palata iltaisin tänne meidän kotiin. Niin paljon kun olen iloinnutkin siitä, että lomalla ei tarvitse kokata, siivota eikä pyykätä, on tässä kuitenkin ollut mukava hiukan puuhastella normaaleja asioita. Ripustaa pyykkejä kuivumaan keittiön takana olevalle pienelle parvekkeelle. Keitellä kahvit. Illalla vetäytyä yläkertaan. Pistää ilmastointi hurraamaan ja huomata, että tatamin pistävä voimakas haju vaimenee. Uni on levollinen ja hyvä.
6 kommenttia:
On teillä ollut kyllä mielenkiintoinen seikkailumatka siellä, kaikenlaista kivaa olette kokeneet ja maistelleet :)
Upeita kohteita taas, ja niin ihana rehevää tuolla. Kala-annokset näyttävät hyvältä mutta makuja on niin monta. Tuo kisu näyttää takaata ihan samalta kuin meidän talon takana asuva Misu.
Kimonot näyttävät kauniilta, temppelt ja luonto samoin. Raaka kala ei ole minun juttuni, syömättä jäisi minulta.
Matkatar: Kyllä tämä on sellainen kerran elämässä matka, josta ammentaa varmaan tosi pitkään. Toisaalta näkemistä on niin paljon, että on pakko karsia ja valita. Onneksi, sillä huomaa täyttyvänsä. On hyvä päästä nyt kaupungista pois ja perjantaina on korkea aikakin lähteä jo kotiin.
Jael: Raaka kala ei ole minun juttuni. Pystyn sellaisen syömään leivän tms. kanssa, mutta en pelkästään. Mielenkiintoisia makuja kuitenkin, tulihan testattua.
Carola: Sama juttu. En vain pysty. Sellainen limainen tuntuma ruoassa saa oksennusrefleksin aikaan, vaikka kuinka yrittäisi olla. Mutta kokemuksena oli hauska. Kannatti kaikesta huolimatta:).
Olette tehneet hienoa matkaa yhdessä poikanne kanssa!
Oletko uskaltanut laskea paljonko matka tulee henkilöltä maksamaan?
Olisi kiva tietää noin suuruus =)
Anonyymi: Kyllä on laskettu moneen kertaan, sillä töitä tehtiin siihen tahtiin, että saadaan matka maksettua:). Varasin hotellit jo tosi ajoissa, en tiedä vaikutusta hintaan, mutta kaikki majapaikat tuli maksamaan yhteensä n. 1300€ eli 433€/hlö. Lennot ostin joulukuussa, kun oli joku tarjous ja en uskaltanut jäädä enempää odottelemaan. Ne maksoivat 1700€ eli noin 560€/hlö. Junapassia harkittiin, mutta sen hinta tuntui kovalle. Yritin nyt katsoa netistä ja jonkunlainen junapassi Suomesta tilattuna olisi ollut 250€+käsittelymaksut/hlö. Tämän lisäksi olisi pitänyt maksaa kulkemiset paikoissa, joiden hintaa en osaa nyt arvioida. Auton vuokra viikoksi maksoi lisävakuutuksella 425€. Minusta se oli edullinen. Mutta enpähän tiennyt mitä ryöväämistä täällä harrastetaan tietulleilla. Niihin paloi helposti 250€ jos ei enemmänkin. Myö parkkeeraus oli kallista. Ja tankatakin piti. Arvioisin, että viikon autoilu tuli siis maksamaan noin 850-900€ eli noin 300€/hlö. Huh. MUTTA, auton vuoksi ehdimme nähdä tosi paljon enemmän ja sellaista mitä junalla matkustava ei olisi voinut nähdä. Enkä pysty nyt vertaamaan näitä, koska itsellä ei nyt ole kokemusta muusta kuin autolla kulkemisesta.
Matka ei ollut halpa. Mutta me olimme keränneet siihen rahat. Edellisten lisäksi rahaa meni ruokaan, joka oli yllättäen aika edullista. Yksi henkilö söi hyvin kympillä, usein allekin. Lisäksi jotkut temppelit ottivat pääsymaksun, mutta se oli aika pientä. Kävimme myös huvipuistossa, joka oli aika tyyris. Mutta siihenkin oli rahat tienattu etukäteen. Toivottavasti tästä summaamisesta oli apua? Lopullista varmaa hintaa on aika vaikea laskea. Tili on kuitenkin tyhjä, mutta se ei ole yllätys normaalissakaan elämässä. Että tervetuloa arki ja kuoriperunat.
Lähetä kommentti