torstai 14. kesäkuuta 2018

KOLME YUKATAA

Aamulla jätämme Kioton. Joka puolella kohoavat vuoret. Leveät joet. Siniseltä taivaalta paistava aurinko. Huoltoasemat, joista jaksan ilahtua joka kerta. Ruoka tilataan automaatista ja sitten odotellaan, kun oma numero tulee taululle. Tällä kertaa ryppyinen vanha nainen saapuu pöytämme ääreen ja selittää kauan ja hartaasti kakkoselle asiaa, jota emme meinaa ymmärtää. Lopulta keksimme, että hän haluaa tietää syömmekö täällä vai otammeko ruoan matkaan. Ruokaa syödessämme hän saapuu miehen ja minun luo ja ojentaa meille haarukat. Niin säälittävältäkö se näyttää se meidän puikoilla syömisemme? Kakkonen on selvästi läpäissyt testin ja pistelee annostaan puikoilla itseensä tyytyväisen näköisenä.




Ruokanimme MagomeChaya oli yksin meidän.



Bussissakin oli väljää. Vain yksi muu matkustaja. Kumma kyllä, nyt ei ollut Magomen sesonki, joten saimme omia kaiken ihan itsellemme.





Magome on soma kuin postikortti. Tätä pientä kylää suojellaan nykypäivän hapatuksilta ja niin se on saanut säilyttää ainutlaatuisen ulkonäkönsä. Mukulakivikatua reunustavat vanhat talot, joissa on myymälöitä, majataloja (ryokan) ja ruokapaikkoja. Meidän ryokanissamme meitä odottaa eteiseen jätetty lappu, joka kehottaa asettumaan taloksi käytävän perältä löytyvään huoneeseen. Muistuttaa hankkimaan jotain ruokaa, koska koko kylä sulkeutuu klo. 17 ja sen jälkeen mistään ei saa enää mitään. Keittiö on kuitenkin käytössämme, kuten kuumalla kylpyvedellä täytetty amme. Huoneen pöydällä meitä odottaa kolme yukataa, joihin aiomme pukeutua kunhan saamme Tsumago-Magome vaelluksemme tehtyä. Kaapista löytyy futonit ja peitot. Ei kun taloksi.






Jossakin pienessä kylässä välillä Tsumago-Magome asusteli tällainen ihana koira. Selvästi jo ikääntynyt. Kulki niin rauhalliseen tahtiin ja kävi hakemassa meiltä molemmilta paijaukset.



Haettuamme ruoat jääkaappiin odottamaan, astumme Tsumagoon vievään bussiin. Kuljemme läpi toisen huikean vanhan kylän ja sitten on aika astua vanhalle postireitille. Kahdeksan kilometriä kuljemme entisöityä postireittiä. Ohitamme vesiputouksia, riisiviljelmiä, metsää ja pikkuisia kuvauksellisia kyliä. Säännöllisin väliajoin on kelloja, joita kehoitetaan soittamaan, jotta karhut pysyvät loitolla. Emme ota asiaa vakavasti, kunnes matkan loppupäästä yllätämme ilmeisesti lähellä oleskelevan karhun. Ihan vierestä kuuluu kumea murina, sitten ääni oksien katkeillessa raskaan eläimen alla. Mitään näköhavaintoa emme saa, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että karhu se oli. Edessämme kulkeva kakkonen ei ole törmännyt karhuun, mutta polulla häntä vastaan oli luikerrellut käärme. Kertoi pinkoneensa pitkän matkan pakoon. Meille hän oli kulkiessaan jättänyt viestejä. Maasta löytyy silloin tällöin pojan nimikirjaimet.


Kiikku keskellä matkaa. 
Ja tällaista oli kuivamassa.




Tässä kohden mies poikkeuksellisesti soitti kelloa ja vain muutama metri edempänä pinkaisi joku muriseva juoksuun. 


Kahden tunnin päästä saavumme kiinni menneeseen Magomeen. Hiljaiset kadut ja typötyhjä ryokan. Käymme pesulla ja pukeudumme yukataan. Vaellamme tyhjässä talossa ja hämärtyvillä kaduilla. On täysi hiljaisuus, jonka rikkoo veden solina pihalla ja miehen kitaransoitto kadulla majatalomme edessä. Illan pimettyä taivaalle syttyvät tähdet. Kävelemme läpi pimeän kylän ja haemme kahviautomaatilta kahvit. Tiesittekö, että automaatti jauhaa pavut ja keittää sitten niistä kahvin? Ilmankos on aina niin hirmuisen hyvää.





Matkan paras päivä, jos minulta kysytään. 

Ps. Ryoakanissa oli kahdeksan nettiä, mutta yksikään niistä ei toiminut niin hyvin, että olisin pystynyt laittamaan postauksen tulemaan. Se tulee siis vasta nyt.

ps.2 Tänään ajoimme takaisin Tokioon. Kävimme palauttamassa auton. Olemme nyt täällä lentokenttähotellissa. Suunnitelmissa käydä syömässä hyvin ja painua ajoissa maate, sillä meidän on lähdettävä lentokentälle klo. 4:00. Tämän päivän kuvasaldo taisi olla kaksi kuvaa, molemmat huoltsikan vessasta. Ette ehkä kaipaa nähdä niitä. Tässä oli meidän Japanimme. Palaan ehkä asiaan vielä koosteen muodossa, plussat ja miinukset tai jotain. Sitten kun olemme saaneet asettauduttua kotiin. Olen saanut itselleni jotenkin toimivan tietokoneen. Ja lapsi on konfirmoitu.

KIITOS MATKASEURASTANNE<3.

8 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kiitos itsellesi mielenkiintoisesta Japani postaus sarjasta, tätä oli mielenkiintoista lukea.Turvallista kotimatkaa!

Satu kirjoitti...

Teillä on ollut varmasti ihana ja ikimuistoinen matka! Mukava on ollut matkustaa kanssanne. Hyvää ja turvallista lentoa kotiin.

Allu kirjoitti...

Ihana! Tota mä odotan kovasti!

Pepi kirjoitti...

Kiitos upeista postauksista ❤️ Näihin kaikkiin tarinoihin ja kuviin täytyy kyllä palata vielä isolla ruudulla!

Jael kirjoitti...

Taas ihana paikka, ja paljon ihania paikkoja ehdittekin nähdä Japanissa, ja oli ilo seurata matkaanne. Turvallista kotimatkaa teille.

Airi kirjoitti...


Näin postausten kautta mukananne kulkeneena minustakin matkan paras päivä. Ihana, ihana paikka ja vaellus. Ja kellot karhujen karkoitukseen. :) Kiitos!

MatkaMartta kirjoitti...

Oi, WAU mitä kaikkea olette ehtineet siellä kokea! Olen onnellinen puolestanne!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Kotona ollaan. Juuri pestiin matkan pölyt pois saunassa ja käytiin vilvoittelemassa kotirannassa.

Satu: Kiitos. Turvallisesti tultiin, vaikka vaihdo kanssa meinasi tullakin melkoinen hoppu. Onneksi oli avuliasta väkeä neuvomassa.

Allu: Ja minä odotan sinun näkemystäsi Japanista. Hyvää matkaa!

Pepi: Oli se huikean ihanaa. Mutta nyt ei olisi kyllä enempää jaksanut. Miten hyvä oli tulla kotiin. Kuulla tyttöjen kuulumiset. Käydä saunassa ja nyt pujahtaa omaan sänkyyn. Sunnuntaina kolmosen konfirmaatioon ja sitten onkin perhe kasassa.

Jael: Oli kyllä onnistunut reittivalinta. Koko ajan ei kaupunkeja olisi jaksettu. Tuo lopetus oli paras kaikista.

Airi: Minä olen selvästi luontoihminen. Väsyn tuohon kaupunkiin ja jatkuvaan kuluttamiseen aika pian. Mutta luonnossa virkistyy. Sen jälkeen paluu Tokioon tuntui lähes ahdistavalta.

MatkaMartta: Hyvä reissu, ihana kun tuli tehtyä. Nyt sitten kotimaata tarjolla. Onneksi.