TÄSSÄ KODISSA ASUU ONNI

Konfirmaatiokirkko oli edellisenä sunnuntaina 2.8. Matkaan piti lähteä kello kuusi. Kerätä matkalta kyytiin mummo ja pappa ja huristella aamuteitä Sastamalaan. Pitkä matka karsi lähes kaikki vieraat, mutta onneksi yksi kummeista pääsi paikalle poikaa siunaamaan. Oli hyvä kirkko, jonka jälkeen saatiin leiriläisemme mukaamme. Leirillä oli myös kakkosemme lapsuuden ystävä Istanbulin ajoilta, jonka juhlat pidettiin Tampereen lähistöllä konfirmaation jälkeen. Kävimme siellä ottamassa vähän esimakua juhlaan ennen kotiin ja pihatöihin paluuta.

Yksi iloinen vieras ja kuvan taustahahmo oli saapunut Istanbulista asti:D.

Toinen juhla oli vuorossa loppurutistuksen päätteeksi 8.8. Säätiedotus ei paljoja luvannut, mutta siitäkin huolimatta sää suosi meitä ja muita juhlijoita. Piha pääsi heti tosi toimiin ja osoittautui vaivansa väärtiksi. Soma kulissi, joka kätki sisäänsä sen todella arvokkaan: nämä meille monesta eri syystä rakkaaksi tulleet ihmiset. Meidän juhlamme kohteen. Tässä kodissa asuu onni.

Kaksi vuotta sitten vietimme esikoisen rippijuhlia näihin samoihin aikoihin. Niihin juhliin liittyi myös tämä talo ja piha. Sinä kesänähän päätimme extemporena ostaa meille kodin. Mietteitä niistä ajoista löytyy täältä, täältä ja täältä. Miten hyvin meitä johdatettiinkaan oikeaan pihaan. Pihaan jossa tänä vuonna nähtiin paljon vaivaa, jotta täällä vielä voitaisiin juhlia monet juhlat. Kutsua kokoon mahdollisimman usein nämä ja muutkin ihmiset!

Juhlan pienin oli kerrassaan ihana.

Miehen veli, kakkosen kummisetä, on aivan loistava kuvaaja ja kävi kuvaamassa juhlan sankarin kotirannassa. Pikkukakkosestani on tullut niin komea ja hieno nuorimies.  Onnea sinulle elämäsi tiellä. Kiitos paljon kuvista, A! Näissä on nyt Paluumuuttajattaren leimat, että sain kuvat oikean kokoiseksi.

Yllä pojan lempikuva ja alla äidin. Alimpana poika ja hänen äitinsä:).

Poikani,

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa." San.3:5-6

Kuljettaa sinut näiltä pihoilta omiin pihoihin. Mutta ei onneksi vielä! 

YMPYRÄKAUPUNKI

Kotkan naapurissa sijaitsee pieni kaupunki nimeltä Hamina. Se oli minulle vuosien ajan vähän sellainen musta-aukko, joka liittyi jotenkin armeijaan. Kävimme siellä tuskin koskaan. Turkin vuosina saapuessani Suomeen lomalle, oli minulla aina kamala kirjapula. Johonkin tällaiseen pulaan lukaisin äitini Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaari) kirjasarjat. Sieltä löytyi myös Haminaan sijoittuvat Maan väkevän lapset ja Kaikilla elämän kaipuu. Yht'äkkiä tekikin mieli lähteä tutustumaan kirjan ympyräkaupunkiin. Niin meni pää pyörälle, että kävimme siellä jopa etsimässä asuntoa. Ihana se olisi ollutkin, mutta meille ihan liian pieni. 

Kotkasta ei Haminaan aja uutta moottoritietä kuin noin 15 minuuttia. Tämä matka huristettiin eilen, kun olin yhden ystävän kanssa Haminassa lähes retkellä. Käveltiin pitkin ympyräkatuja, pistäydyttiin kirkoissa, puhuttiin ja puhuttiin, tehtiin ostoksia ja ihasteltiin ikkunoita. Tällainen suloinen puoti sieltä mm. löytyi, ihan ympyrän keskeltä. Sisustus Laventelista olin aiemmin tilannut jotakin, mutta olipa kiva nähdä se ihan oikeasti. Oli käymisen arvoinen putiikki. Vanhassa puutalossa tietenkin.

Kotkaa pommitettiin sodan aikana niin paljon, että tällaisia vanhoja puutalokortteleita ei täältä valitettavasti enää löydy. Haminasta löytyy. Raatihuoneen torilta kun lähtee kiertämään, saa ihastella monet kauniit talot. Löysimme myös kirpputorin, jonka ikkunassa oli juuri sellainen haaveideni talonpoikaissohva, joka olisi onnen omiaan meidän makuuhuoneeseen. Hinta vain oli tähän elämänvaiheeseen niin suolainen, että oli pakko jättää se sinne ikkunaan:(. Tämä vinkiksi toivomuskeijuille ja joulupukeille, jos miettivät minun yllättämistäni. Haluan tuon sohvan tuossa muutama kuva alempana. Please. Lütfen. Ja mikä olisi se suomalainen kaunis ruinaussana, lisätään sekin tähän. Jooko!?

SIIS TÄMÄ TÄSSÄ:

Kirkkojakin sattui ympyrään kolme. Kaksi pelkistettyä luterilaista ja tämä kameraystävällisempi ortodoksikirkko. Ymmärrän kyllä Lutherin pointit kirkkojen pelkistämisestä, mutta olen selvästi kuvien ystävä. Ehkä sillä on jotakin yhtäläistä oman oppimiseni kanssa: minun täytyy kuulla ja nähdä, sitten opin parhaiten. Kirkossakin kuva ja sana tukee loistavasti toinen toistaan.

 Olen siis retkeillyt nyt työkseni kolme päivää putkeen. Mies aamulla totesikin, että "vaikea on välillä uskoa, että sinä olet työssä ja minä lomalla":D. Tämän päivän retki kävi kyllä työstä, sillä oli aikamoisen lämmintä. Huh. Huomenna retkeillään ihan vapaissa merkeissä, sillä lähdemme naisporukalla viettämään esikoisen synttäreitä Tallinnaan shoppailujen merkeissä. Maanantaina ja tiistaina on vielä töiden loppusuora ja keskiviikkona olen jo lomalla. Vähiin käy ennen kuin loppuu.