SE VIHREÄMPI AIDAN PUOLI

Siitä alkaa olla noin 17-vuotta kun tavattiin. Oltiin nuoria pareja, molemmat parit pienen tytön vanhempia. Saunan lauteilla me äidit istuttiin isojen vatsojemme kanssa. Pojat syntyivät kymmenen päivän välein tapaamistamme seuraavana heinäkuuna. Olimme jo silloin suuntaamassa Istanbuliin ja kun löydettiin näin kivoja kaukokaipuusta kärsiviä ihmisiä, vinkattiin, että mitä jos hekin tulisivat sinne. Ihmeellistä, eikö vain, että tulivatkin. Oltiin yli viisi vuotta toisillemme mitä sopivin vertaisryhmä. Lapsia syntyi molempiin perheisiin vielä kaksi lisää, kavereiksi toinen toisilleen. Reissattiin koko huutosakilla Mustan- ja Egeanmeren rannikot. Valvottiin yhdessä uudenvuodenyöt. Jaettiin niin vanhemmuuden kuin ulkosuomalaisuudenkin ilot. Kunnes palasivat Suomeen ja me seurasimme sitten vuosia myöhemmin perässä. 

Kummius on ollut yksi yhdistävä side. Monta muutakin sidettä on vuosien varrella tullut yhdistäjäksi. Kun on tavattu, on jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Yhdessäolo on ollut aina mutkatonta. Uuttavuotta ei enää ehkä jaksettaisiin valvoa, joten on vietetty yhdessä nyt pääsiäiset. Kukkojen munimisperinne taitaa katketa siihen, kun vanhemmat ei enää jaksa valvoa niin pitkään, että ehtisivät piilottaa ne munat? Tänä vuonna ratkaistiin asia häätämällä nuoriso piilottelun ajaksi yläkertaan. Aamulla tosin ymmärrettiin, että kukkohan ehtisi munia aamullakin moneen kertaan, sillä nuorisomme ei ole aikainen lintu-tyyppiä, enää.

Ystäväperheen nuorin on meidän kummipoika. Meidän kolmonen heidän.

Tänä pääsiäisenä huomattiin uusi ja yllättävä yhdistävä tekijä minun ja perheen rouvan kesken. Nimittäin taito luoda uusia sananlaskuja. Joko yhdistelemällä kahta vanhaa tai muistamattomuudesta mukaillen olemassaolevia. Ystäväperheessä oli rouvan taitavuus kuulema tällä saralla huomattu jo aiemmin, mutta minussa tämä kyky nousi nyt esiin tänä viikonloppuna. Mitäs sitä aina niitä vanhoja käyttämään, kun voi keksiä pussillisen uusia, eikö?

Kaikki sai alkunsa ruokapöydässä, kun ajattelin sanoa, että jos nuorison mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, eli juomatarjoilu houkuttelevampaa aikuisten pöydässä, ovat tervetulleet ottamaan sieltä. Sanoin kuitenkin, että jos aita on vihreämpää toisella puolella, niin… Niin mitä? Syy on naapurissa? Eipähän tarvitse itse sitä katsella? Home on onneksi pois omalta puolelta? Ja kas, tästä lähti urani uutena sananlaskujen keksijänä nousuun. Suu säkkiä myöten kääntyi syy säkkiä myöten. Mikä syy, sen voi kukin itse keksiä. Seuraavaksi kehaisin miestäni, sitä kuinka hän ei osaa tehdä mitään puolikätisesti. Ei siis vasemmalla kädellä, koska oikeastihan se on tyhmä sananlasku niille, jotka ovat vasenkätisiä. Ei, minun mieheni tekee työt koko kädellä, useimmiten molemmilla käsillä. Ja naapurin vanha herra se vasta on kätevä, kun tekee kaiken ilman toista kättä. 

Sananlaskujen luomisen ohella ehdittiin kokoontua yhteiseen ruokapöytään useampaankin kertaan. Kummitädillä oli vähän paineita, sillä kummipoika oli etukäteen muistellut, kuinka meiltä saa hyvää ruokaa ja sen eteen on aina panostettu. Lisäksi oli poika muistellut, että me ollaan mukavia. Minä siis koetin parhaani keittiössä ja mies oli se mukava. Käytiin myös kävelyllä. Minulla on tapana joka kerta yrittää esitellä joku kaunis puoli Kotkasta. Toistaiseksi näitä kauniita lenkkipolkuja on vielä riittänyt. Tällä kertaa käveltiin lähirantoja ja Santalahden luontopolku. Virkisti, taas kerran. Kiitos kun olette olemassa<3.

Viikonlopun teemat yhdistäen kokosin tähän loppuun muutamia sananlaskuja ystävyydestä. Omia en pistellyt väliin, olkaa huoleti:).

Aita on hyvä ystävienkin välillä. (Suomalainen sananlasku)

Aterioi ystäväsi kanssa, mutta älä tee hänen kanssaan kauppaa. (Arabialainen sananlasku)

Ei ole olemassa parempaa peiliä kuin vanha ystävä. (Espanjalainen sananlasku)

Ei ystävyys siihen pääty, että minä pidän puoleni ja sinä pidät puolesi. (Afrikkalainen sananlasku)

Erotat ystävän vihollisesta vasta sitten kun jää murtuu. (Inuiittien sananlasku)

Helpompi on vierailla ystävien luona kuin elää heidän kanssaan. (Kiinalainen sananlasku)

Joka etsii virheetöntä ystävää, jää ystävättä. (Venäläinen sananlasku)

Kupillinen kahvia voi olla alku elinikäiselle ystävyydelle. (Turkkilainen sananlasku)

Kyllä rahalla ruokaa saa, oluella ystäviä. (Saksalainen sananlasku)

Parhaista ystävistä pääset selville, jos podet pitkään reumatismia. (Jamaikalainen sananlasku)

Kun heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää. (Raamatun sananlasku)

Paljon ystäviä- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli. (Raamatun sananlasku)

OTTAA JA ANTAA

Kevät ottaa ja antaa. Ensin köhivät ja kuumeilevat perheen kaksi pienintä. Se kaikkein pienin painautuu vasten, tunkee viereen, yskii päin, eikä sille pysty sanomaan, että se on tautipesä. Siitä kärsii sitten tämä ruumis, sillä nyt köhin minä. Kuume minulle nousee todella harvoin, enkä pelkän yskän takia osaa olla sairaslomalla. Etenkin kun kotipotilaiden malli ennustaa monta päivää, jopa viikkoja kestävää köhimistä. Anoin siis työterveydestä kunnon yskänlääkkeet ja jatkan siiheksi kun pystyn.  "Tämä on kolmiolääke, mieti sitten, että pystyykö sitä käyttämään töissä", toteaa lääkäri. Toistaiseksi olen pystynyt. Tropit vie yskän ja tauti äänen. Mutta onhan minulla toimivat kädet ja jalat. Pysyttelen etäällä  muista ja toivon etten tartuta.

"Jos pitäisi tehdä vain yhtä vuoroa, tekisin iltaa," toteaa aamukankeuteni ymmärtävä työkaveri. Herääminen kello kuusi on pelkkää tuskaa, niin fyysistä kuin psyykkistä. Sitä tuskaa kyllä helpottaa hieman aurinko, joka mahdollisti tänään pakollisten aamutoimien tekemisen luonnonvalossa. Sitä helpotti myös eilen illalla ajoissa tapahtunut nukkumaanmeno. Normaalisti en illalla malta. Kuudelta kellon soidessa olen niin väsynyt että oksettaa. Ynisen vastauksia peiton alta toivotuksia syytävälle siipalle. Muistan lämmöllä sitä kesätyö-kaveria, jonka kanssa tehtiin yhteinen sopimus: keskustella täytyy vasta aamupalan jälkeen. Ennen sitä ei pysty, ei voi. Vielä kaksi herätystä ja sitten helpottaa.

Olen ostanut kevätsipulia ja porkkanan siemeniä. Perunat itää jääkaapissa.

Vaikea uskoa, mutta kohta vihertää.

Perjantaille sattui viikon ainoa vapaa. Siivoan ja järjestän pääsiäistä kotiin. Aurinko hellii, mutta järkevä minäni toppuuttelee. Ei tässä kunnossa ja pienissä vaatteissa pihalle. Kesäkalusteet raahan etutersassille sitä hetkeä varten, jolloin jo uskaltaa istua hetkeksi pihakahveille. On olemassa kaikki toivo lämpimästä tulevasta. Jos joku tietää kesän olevan (taas) kylmä, pitäköön suunsa. Kunhan ei olisi enää yhtään pakkasta ja pimeää. En tarvitse hellettäkään, mutta lämpöö ja valoo. Sitä odotellessa kannoin jo toppavaatteet komeroon. 

Jäät ovat lähteneet, ainakin melkein. 

Kuopus lähti yökyläsynttäreille. Talossa elämän ylläpitämisen varmistaa lainalapset. Mummolan takapihalta haettiin virpomaoksat, jotka koristeltiin huomista virpoma-kierrosta ajatellen. Olen itse töissä aamusta iltaan. Lainalapset ja kuopus sen sijaan voivat kiertää ovelta ovelle toivottamassa.  Mies vastaa myöntävästi saunassa esitettyyn kysymykseen: "Kuka täällä on niin kiva, että lähtee meidän kanssa uimaan." Ensi viikolla itselläni vapaapäiviä on yhden sijasta neljä. Normaalien toimien lisäksi ilmassa on lupaus ooppera-illasta Helsingissä maananataina. Yskii yskii, jaksaa jaksaa. 

Virvon varvon,

tuoreeks, terveeks,

rikkaaks, rakkaaks,

Jeesuksen Kristuksen

Jerusalemiin

ratsastamisen muistoks.

Virvon sinua...

Hyvää Palmusunnuntaita teille kaikille!

Kevättääkö? Aamu-vai iltaihmisiä? Jotakin odotettavaa vai tavan arkea? Tiedä, että jälkimmäiseenkin voi ja usein kätkeytyykin se suurin siunaus. Sillä kellä on onnellinen arki, on onni myötä muinakin päivinä. Onnellisenkin tulee levätä, sekin on hyvä muistaa. Nyt laskeudutaan hiljaiseen viikkoon. Saa nähdä onko se hiljaisuutta myös blogissa?

JÄÄHILEET LÖIVÄT RANTAAN

Pääsiäisenä viriteltiin turkki käyttökuntoon, vaihdettiin lennosta englantiin ja suomeen. Muisteltiin menneitä ja suunniteltiin tulevia. Saimme pitää vieraana kahdeksaa Istanbulin meihin yhdistänyttä  ystävää. Muutama päivä harjoiteltiin myös juhlavampaa ruoanlaittoa. Koska se sujui aika helposti, päätettiin kutsua tälle päivälle perheruokailu tänne meille.  Talo kun oli  hiljentynyt ja ruokapöytään vapautunut paikkoja vieraiden palattua eilen kotiin. 

Aamulla kävin lähi Siwassa täydentämässä ruokavarastoja ja kuulin kevään kutsun. Oikeastaan olisi tietenkin pitänyt pysyä siellä keittiössä, mutta edes tunniksi oli päästävä ulos tunnustelemaan kevättä. Lämmintä oli lähemmäs 10 astetta ja niin kaunis auringonpaiste. Miehen, minun ja kuopuksen retkitrio autoon ja kohti Santalahden luontopolkua. Kappale kauneinta Kotkaa muuten. Jos joskus päädyt tänne, älä missään nimessä jätä tätä polkua välistä.

Ensin kuului linnunlaulu. Tintti paran hermostunut ääntely puun latvassa. Liekö epäili meidän yrittävän jotakin ikävää? Metsän hiljaisuus. Rantaa kohden lokkien kirkuna. Kilinä, kun jäähileet löivät aaltona rantaan. Kevään hiljainen kohina.

Mitä rantakalliot opettavat? Isänsä tulkkaa ja kuopus kuuntelee. Minä päätän, että ensi kesänä tuon tänne bulgarialaiset ystävämme. Viritämme lämpimälle kalliolle leirin. Mukaan otetaan nuotiopuut, makkarat, onget ja uima-asusteet. Tilaan lämpimän ja tyynen illan. Hetken, jonka me kaikki tulemme muistamaan. Rantakalliot saavat silloin kertoa ystävillemme Kotkan kauneutta ja iloa siitä, että saamme heidät vieraiksemme. Niin ainakin toivon ja siltä nyt vielä näyttää. (Muistatkohan enää mansikkaprojektiani, joka ei toteutunut viime kesänä, mutta nyt näyttää valoisammalta? Jos et muista, niin ei ihme. Vinkkasin siitä täällä.)

Kevät näkyi tänään myös keittiössä. Viikonloppuna avasimme grillikauden ja tänään siellä paistui kanaa, possua ja parsaa. Lisukkeeksi perunoita, riisiä, salaattia ja roskakebappia. Jälkiruokana talo tarjosi muffinsseja. Ihanana bonuksena perheruokailussa oli miehen täti, joka oli saapunut Pohjois-Karjalasta. Mietittiin elämän lyhyyttä ja ainutkertaisuutta. Sitä mitä meistä jää jäljelle? Ei keksitty muuta kuin muistot. Niin kauan me olemme olleet olemassa, kun joku muistaa meidät. Sen jälkeen saammekin kadota tältä maailmalta olemattomiin. 

Mikä ihana ystävien täyteinen juhla meillä olikaan. Kiitos teille kaikille käynnistänne. Tulkaan pian uudelleen! Kiitos myös S&P terveisistä vieraskirjan välissä. Luin kaikki S:n lähettämät tekstiviestit vasta lähtönne jälkeen. Toivottavasti juhlaa on ollut myös ruudun sillä puolella? Huomenna valmiina arkeen ja kuoriperunoihin? 

KIIRETORSTAISTA PITKÄPERJANTAIHIN

Kiirastorstai oli varsinainen kiiretorstai. Töissä paikasta toiseen tuli takamuksen alla. Työpäivän päätteeksi kappikupposelle Cafe Laituriin työkavereiden kanssa. Viime hetken ostokset ja koti kuntoon. Niiden vieraspatjojen metsästystä ja ratsastustunteja. Ehtoolliskirkot ei ehtinyt mieleenkään ennen kello yhdeksää. Liian myöhään. Sen sijaan viriteltiin makuuhuoneeseen elokuvateatteri ja pistettiin pyörimään totaalinen pysäytys ja startti pääsiäiseen. Gibsonin  The Passion of the Christ tuli katsottua Turkin elokuvateatterissa sen ilmestyttyä. Nyt katsottiin se uudelleen meidän poikien kanssa. "Sitä en voinut katsoa, kun iskivät ne naulat," tuumasi kolmonen. Sama täällä. En silloin enkä nyt. 

Pitkäperjantai on lähtenyt rauhallisemmin liikkeelle. Herätty hissukseen. Puuhasteltu. Saatu kirkkokahvivieraita. Lapsuuden pitkäperjantait piti viettää kotona omalla porukalla ja päivä oli kirjaimellisesti pitkä. Nyt odotamme vieraita tulevaksi. Kohta ruoat tulolle ja illalla pedataan petejä.

Pääsiäinen päästää meidät pahasta. Juhla joka kulkee tuskasta täydelliseen iloon. Kaikki on täytetty! 

Hyvää Pääsiäistä!

KAIKKI ON JO TEHTY

Kristillisten juhlien hienous on sanomassa, joka vakuuttaa, että kaikki on jo tehty sinun tähtesi. Juhla on olemassa vaikka puitteet ei olisikaan kunnossa tai juhlaväki sairastaisi. Pääsiäisen olennaisin ei ole onnistuneessa lammaspaistissa tai hienosti koristellussa kodissa, vaan se tapahtui sinä historian hetkenä, jolloin naulitsivat Vapahtajan ristiin. Ja sinä hetkenä, jolloin hauta oli tyhjä. 

Kuvat perheraamatusta.

En väheksy yhtään juhlasiivousta, kodin koristelua tai panostusta keittiön puolella. Kyllä meillä on viljelty kyllästymiseen asti sitä lausetta, joka kuuluu; "juhla alkaa siististä kodista." Pääsiäinen on kuitenkin aina ollut sellainen rennompi juhla, johon ei liity liikaa "perhetraditioiden paineita", kuten jouluun saattaa liittyä. Meillä syödään siis sitä mitä mieleen juolahtaa. Tänä vuonna oli juolahdettava jotakin lampaaseen liittyvää, kun mummolasta tuli pääsiäislammas lähetyksenä. Suvun sunnuntailounas  piti sairastilanteiden vuoksi peruuttaa ja mummon varaamat lihat tuli sitten koteihin kokattavaksi. Onneksi on tuo kaverini keittokirja ja ihana ystäväni internet, josta saatiin ohjeet otettua testikäyttöön.

Apulainen osti eilen itselleen tabletin, ihan omilla rahoilla:).

Muisteltiin vähän haikeana sitä kuinka Istanbulin pääsiäisinä usein jo pukeuduttiin keväisiin mekkoihin. Siellä pääsiäisaamu alkoi hautausmaalta ja aika usein haudalla oli lämmin. Keleissä ei tosin ollut valittamista tänään täällä Suomen Metsolassakaan. Koti näytti keväiseltä auringon tehdessä kuvioita lattioihin ja pöydän pintoihin. Ruokaa käytiin kuopuksen kanssa sulattelemassa kävelylenkillä ja huomattiin, että toppavaatteissa oli jo vähän liian lämmin. Kevätmekko sen sijaan olisi vielä ollut silkkaa hulluttelua.

Tomaatit ja maissit nostaa jo päätään. Munakoiso sen sijaan murjottaa yhä mullan alla.

"Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt  mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta…" Kaikki oli jo tehty. Ei siis mitään hätää. Oikein levollista juhlanjatkoa teille ja meille!