Pääsiäisenä viriteltiin turkki käyttökuntoon, vaihdettiin lennosta englantiin ja suomeen. Muisteltiin menneitä ja suunniteltiin tulevia. Saimme pitää vieraana kahdeksaa Istanbulin meihin yhdistänyttä ystävää. Muutama päivä harjoiteltiin myös juhlavampaa ruoanlaittoa. Koska se sujui aika helposti, päätettiin kutsua tälle päivälle perheruokailu tänne meille. Talo kun oli hiljentynyt ja ruokapöytään vapautunut paikkoja vieraiden palattua eilen kotiin.
Aamulla kävin lähi Siwassa täydentämässä ruokavarastoja ja kuulin kevään kutsun. Oikeastaan olisi tietenkin pitänyt pysyä siellä keittiössä, mutta edes tunniksi oli päästävä ulos tunnustelemaan kevättä. Lämmintä oli lähemmäs 10 astetta ja niin kaunis auringonpaiste. Miehen, minun ja kuopuksen retkitrio autoon ja kohti Santalahden luontopolkua. Kappale kauneinta Kotkaa muuten. Jos joskus päädyt tänne, älä missään nimessä jätä tätä polkua välistä.
Ensin kuului linnunlaulu. Tintti paran hermostunut ääntely puun latvassa. Liekö epäili meidän yrittävän jotakin ikävää? Metsän hiljaisuus. Rantaa kohden lokkien kirkuna. Kilinä, kun jäähileet löivät aaltona rantaan. Kevään hiljainen kohina.
Mitä rantakalliot opettavat? Isänsä tulkkaa ja kuopus kuuntelee. Minä päätän, että ensi kesänä tuon tänne bulgarialaiset ystävämme. Viritämme lämpimälle kalliolle leirin. Mukaan otetaan nuotiopuut, makkarat, onget ja uima-asusteet. Tilaan lämpimän ja tyynen illan. Hetken, jonka me kaikki tulemme muistamaan. Rantakalliot saavat silloin kertoa ystävillemme Kotkan kauneutta ja iloa siitä, että saamme heidät vieraiksemme. Niin ainakin toivon ja siltä nyt vielä näyttää. (Muistatkohan enää mansikkaprojektiani, joka ei toteutunut viime kesänä, mutta nyt näyttää valoisammalta? Jos et muista, niin ei ihme. Vinkkasin siitä täällä.)
Kevät näkyi tänään myös keittiössä. Viikonloppuna avasimme grillikauden ja tänään siellä paistui kanaa, possua ja parsaa. Lisukkeeksi perunoita, riisiä, salaattia ja roskakebappia. Jälkiruokana talo tarjosi muffinsseja. Ihanana bonuksena perheruokailussa oli miehen täti, joka oli saapunut Pohjois-Karjalasta. Mietittiin elämän lyhyyttä ja ainutkertaisuutta. Sitä mitä meistä jää jäljelle? Ei keksitty muuta kuin muistot. Niin kauan me olemme olleet olemassa, kun joku muistaa meidät. Sen jälkeen saammekin kadota tältä maailmalta olemattomiin.
Mikä ihana ystävien täyteinen juhla meillä olikaan. Kiitos teille kaikille käynnistänne. Tulkaan pian uudelleen! Kiitos myös S&P terveisistä vieraskirjan välissä. Luin kaikki S:n lähettämät tekstiviestit vasta lähtönne jälkeen. Toivottavasti juhlaa on ollut myös ruudun sillä puolella? Huomenna valmiina arkeen ja kuoriperunoihin?
6 kommenttia:
Ihania keväisiä kuvia! Santalahden luontopolku... täytyykin panna mieleen!
Mutta noiden munakoisonyyttien ohjetta tässä nyt pyytelisin. Näyttävät niin herkullisilta.
Ainakin kerran vuodessa käymme Kotkassa,aika usein keväällä ja joka kerta havahdun ymmärtämään meren,kiintoisat rakennukset,luonnon ja tunnelman��
Ihania kevätkuvia! Vielä on näköjään lunta ja jäätä siellä. Täällä alkaa olla tulppaaniaika, ihanaa :) Onpa ihana, että saitte kunnon köörin pääsiäistä kanssanne juhlimaan!
Satu: Oi, mielelläni. Pitääpä katsoa, että olisinko jo ohjeen laittanutkin tuolla edellisen blogin puolella? Palaan asiaan. Nämä onkin tosi hyviä:).
Päivi: Kotka on niin kaunis. Ihmettelen vain, että miten muut paikalliset ei aina oikein nää sen ihanuutta. Täällä helposti vissiin keskitytään epäkohtiin:(.
MatkaMartta: Sulavat nyt vauhdilla. Keväällä kaivataan Istanbuliin. Siellä on kevät niin paljon meitä edellä. Vaikka valon määrä kyllä antaa sen anteeksi. Eilen tajuttiin, että kellon siirron myötä aurinko paistaa vielä lähempänä kahdeksaa illalla.
Kiitos viimeisestä! Oli maukkaat ja monipuoliset "pöperöt" pöydässä. Tarjalla oli ongelma, kun ei meihin mahtunut enää hänen herkkujaan😕
Kyllikki: No voi. Olisitte ottanut rasiaan mukaan ja nauttineet sitten, kun vatsaan valjui tilaa:). Kiitos käynnistä!
Lähetä kommentti