On palattu arkeen, mutta sitä ennen ehdin pistäytymään pyhyyden portailla. Perjantaisen ostosreissumme päätteeksi ajoin meidän tytöt Kuopion keskustaan ja palkitsin itseni kirkkomuseolla. RIISA tallentaa, säilyttää, tutkii ja pitää näytteillä Suomen ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää kulttuuriperintöä. Museo oli melkoinen kokemus ihmiselle, jolle kirkkotaide on enemmän kuin sydämen asia.
Museo herätti yllättäen mieleen matkamuistoja. Bysantin osiossa loisti kulta ja muistin Konstantinopolin Patriarkaatin ja Kreikan Meteoran. Sinisävyiset ikonit palauttivat minut Romanian ja Bulgarian luostareihin. Itse olen mattavärien ystävä, niitäkin omaa silmää erityisen paljon miellyttäviä ikoneita löytyi lukuisia. Tämä alla oleva osio helli haavettani päästä vielä käymään siellä Vanhassa Valamossa.
Minulla on lämmin suhde ortodoksisuuteen. Elinhän sen kehdossa monet vuodet. Ihailin sitä värikkyyttä ja kuvatulvaa. En taida olla Lutherin kanssa ihan samaa mieltä kuvien karsimisen tarpeellisuudesta. Minusta kuva kertoo monesti enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvien palvomista en tietenkään hyväksy, mutta uskon kuvan ja sanan liittoon. Miten ne voivat syventää toinen toistaan. Jos joskus voittaisin sen lottovoiton, ostaisin meille juhlaikonit kirkkovuoden huippukohtiin. Pidän myös tuohuksista ja en pistäisi pahakseni tuoksuja kirkossa, maltillisissa määrin.
Marian merkitys on minulle hyvin paljon pienempi, kun se on ortodokseille ja katolisille. RIISAssakin hakeuduin mieluummin Kristuksen seuraan. Tuon yllä olevan kuvan ääressä vietin monta hetkeä. Pääsiäinen oli hetken vahvasti jo läsnä. Istanbulissa käymässämme kirkossa Maria oli hallitseva persoona. Kirkkomme alttaritaulu oli alkuun peitetty muovilla. Purkasimme muovin suuren jännityksen vallassa ja mietimme, että minkä aarteen sieltä löytäisimmekään. Kuva oli Marian kruunaamisesta taivaassa. Harmitti niin, että meinasimme jo pistää muovit takaisin:). Ei millään pahalla, Maria.
Maria, Jumalan synnyttäjä. Ei ikuinen neitsyt eikä jumalolento.
Alakerrasta löytyi mm. papiston vaatetusta. Ja tuo kuva Jeesuksesta kääriliinoissa herätti halun käydä katsomassa tämän. Ehkä se onnistuukin, sillä olemme miehen kanssa saaneet kutsun syntymäpäiväjuhliin Helsinkiin muutaman viikon päästä. Sen oikean Torinon läheltähän olemme huristelleet jokin vuosi sitten, mutta eihän ne olisi meille sitä oikeaa liinaa näytelleet:).
Viimeiseksi oli vielä tarjolla"kirkollinen nykytaide". Mikähän siinä on, että joku kuva puhuttelee niin paljon. Joku ei ollenkaan. Nämä alimmat oli minusta mukavat katsoa, mutta en missään nimessä haluaisi tuollaisia ikoneita omalle seinälleni. Olen tässäkin asiassa selvästi konservatiivinen.
Olipa hienoa, että sain tämän käynnin järjestymään. Minun museoreissultani vain Henna puuttui. Jos joskus Kuopio sattuu matkan varrelle, vierailisin kyllä tässä museossa uudemmankin kerran. Nyt on pyhyyden portaat siis takana ja arki ja erittäin loskaiset tiet kastelleet sukat ja sukkahousut. Ei silti, töissähän on mukavaa. Ja kotona saa vaihdettua kuivat sukat.
11 kommenttia:
Ikonitaide on kaunista. Mammani eli aidinaiti oli ortodoksi, joten tama puoli tuli tutuksi lapsuudessa, ortodoksikirkon tuoksut ja ikonit ovat aina lampimasti mielessa kun ajattelen lapsuutta ja mammaani.
Olen käynyt Valamon ja Lintulan luostareissa monen monta vuotta sitten ja jo tuolloin ikonit, luostarien tunnelma-rauha tekivät tyttöseen kyllä vaikutuksen ja ikonit olivat todella kauniita.
Museokierroksesi oli varmasti mielenkiintoinen , minäkin pidin perinteisistä ikoneista enemmän kuin niistä moderneimmista.
No onhan loisteliasta. Ei uskoisi että Suomessa on tuollaisiakin museoita. Varmaankin ihan mielenkiintoinen kierros!
Mukavaa, että visiitti vaikutti. Olisi ollut todella mukavaa tavata, mutta ehkä sen aika tulee vielä joskus? Oletpa saanut otettua hyviä kuvia! :)
Hei
Kävin katsomassa Jeesuksen käärinliinoja Torinossa muutamia vuosia sitten. Kansaa oli melkoisesti ja jonotusta pari tuntia. Ovatko sitten aitoja tai ei niin minulle nousi mieleen ajatus siitä, että elävä Jeesus on keskellämme ja silti palvomme käärinliinoja. Mikä onkaan se tärkein pointti, joka helposti unohtuu. Silti historia on aina mielenkiintoista ja siten myös nämä museoiden tavaratkin.
Petra: Kaunista ja puhuttelevaa. Toiset puhuttelevat enemmän kun toiset. Lapselle ortodoksikirkko onkin varmasti ollut vahva kokemus. Minä tutustuin siihen maailmaan seurakuntanuori-aikana, kun kävimme seuraamassa ortodoksien pääsiäisen viettoa täällä Kotkassa. Ensin seistiin kirkossa ja sen jälkeen kierrettiin kirkkoa joukon mukana.
Carola: Luostareita on toki nähty moniakin, mutta jostakin syystä se Vanha Valamo kiehtoo. Kuten koko rajan takainen Karjala. Sortavalan reissuja tehtiin lukioaikoina muutama. Ehkä joskus vielä kierretään joku kierros niissä maisemissa.
Matkatar: Onneksi täältä blogistaniasta saa hyviä vinkkejä. Ilman Hennaa en ehkä olisi tiennyt mitään koko RIISAsta.
Hurmioitunut: Itse taas ajattelin, että kun olisi ollut enemmän aikaa, olisi vielä voinut paremmin keskittyä kuvaamiseen. Myös museon valaistus toi kuvaamiseen haasteita. Mutta hyvä näinkin:). Ja minusta tuntuu, että joskus vielä tiet risteää.
Anonyymi: Siis näyttikö ne oikeasti ne liinat??? MInä ymmärsin, että ne on todella harvoin esillä. Minusta nämä ovat mielenkiintoisia ilmiöitä, mutta eivät lisää tai vähennä omaa uskoani millään muotoa. Autuas se joka uskoo vaikka ei näe.
Kyllä, oikeat käärinliinat olivat esillä Torinon katedraalissa keväällä v. 2010. Muistaakseni ne olivat esillä myös viime vuonna.
Joka vuosi eivät kuitenkaan ole...
Tuo museo taisi olla pitkään remontissa tässä joitakin vuosia sitten. Silloin yritin sinne mennä, mutta eihän siitä mitään tullut.
Itsekin nautin ortodoksisuuden mystisyydestä, tunnelmasta ja kuvista. Ikonitaidetta arvostan ja pidän monia ikoneita hyvin kauniina. Ja se vanha Valamo, se on ollut omakin haaveeni monia vuosia.
Anonyymi: Eivät ole vuosittain. Jostakin ensin luin, että olisivat tosi tosi harvoin.
Kirjailijatar: Siellä näyttikin siiltiltä ja uudelta. Ensi kerran sitten, kun on Kuopioon asiaa. Ja ONNEA sinulle kirjasta. Ihan mahtavaa.
Ortodoksisuudessa minua kiehtoo moni asia, mutta siinä uskonnossa pappeus kuuluu vain miehille. En voi tajuta, miten sukupuoli määrittää kuka on oikea henkilö olemaan Jumalan levittäjä.
Teologian gradua tekevän tyttären äiti ihmettelee...
Leena: Meillä Suomessa on tehty pappeudesta tasa-arvo kysymys. Muualla kristikunnassa asia nähdään eri tavalla. Ortodoksit katolisten ohella liittyvät kirkon pitkään perinteeseen tässä asiassa. Jumalan sanaa voi toki levittää myös olematta pappi...
Lähetä kommentti