On palattu arkeen, mutta sitä ennen ehdin pistäytymään pyhyyden portailla. Perjantaisen ostosreissumme päätteeksi ajoin meidän tytöt Kuopion keskustaan ja palkitsin itseni kirkkomuseolla. RIISA tallentaa, säilyttää, tutkii ja pitää näytteillä Suomen ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää kulttuuriperintöä. Museo oli melkoinen kokemus ihmiselle, jolle kirkkotaide on enemmän kuin sydämen asia.
Museo herätti yllättäen mieleen matkamuistoja. Bysantin osiossa loisti kulta ja muistin Konstantinopolin Patriarkaatin ja Kreikan Meteoran. Sinisävyiset ikonit palauttivat minut Romanian ja Bulgarian luostareihin. Itse olen mattavärien ystävä, niitäkin omaa silmää erityisen paljon miellyttäviä ikoneita löytyi lukuisia. Tämä alla oleva osio helli haavettani päästä vielä käymään siellä Vanhassa Valamossa.
Minulla on lämmin suhde ortodoksisuuteen. Elinhän sen kehdossa monet vuodet. Ihailin sitä värikkyyttä ja kuvatulvaa. En taida olla Lutherin kanssa ihan samaa mieltä kuvien karsimisen tarpeellisuudesta. Minusta kuva kertoo monesti enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvien palvomista en tietenkään hyväksy, mutta uskon kuvan ja sanan liittoon. Miten ne voivat syventää toinen toistaan. Jos joskus voittaisin sen lottovoiton, ostaisin meille juhlaikonit kirkkovuoden huippukohtiin. Pidän myös tuohuksista ja en pistäisi pahakseni tuoksuja kirkossa, maltillisissa määrin.
Marian merkitys on minulle hyvin paljon pienempi, kun se on ortodokseille ja katolisille. RIISAssakin hakeuduin mieluummin Kristuksen seuraan. Tuon yllä olevan kuvan ääressä vietin monta hetkeä. Pääsiäinen oli hetken vahvasti jo läsnä. Istanbulissa käymässämme kirkossa Maria oli hallitseva persoona. Kirkkomme alttaritaulu oli alkuun peitetty muovilla. Purkasimme muovin suuren jännityksen vallassa ja mietimme, että minkä aarteen sieltä löytäisimmekään. Kuva oli Marian kruunaamisesta taivaassa. Harmitti niin, että meinasimme jo pistää muovit takaisin:). Ei millään pahalla, Maria.
Maria, Jumalan synnyttäjä. Ei ikuinen neitsyt eikä jumalolento.
Alakerrasta löytyi mm. papiston vaatetusta. Ja tuo kuva Jeesuksesta kääriliinoissa herätti halun käydä katsomassa tämän. Ehkä se onnistuukin, sillä olemme miehen kanssa saaneet kutsun syntymäpäiväjuhliin Helsinkiin muutaman viikon päästä. Sen oikean Torinon läheltähän olemme huristelleet jokin vuosi sitten, mutta eihän ne olisi meille sitä oikeaa liinaa näytelleet:).
Viimeiseksi oli vielä tarjolla"kirkollinen nykytaide". Mikähän siinä on, että joku kuva puhuttelee niin paljon. Joku ei ollenkaan. Nämä alimmat oli minusta mukavat katsoa, mutta en missään nimessä haluaisi tuollaisia ikoneita omalle seinälleni. Olen tässäkin asiassa selvästi konservatiivinen.
Olipa hienoa, että sain tämän käynnin järjestymään. Minun museoreissultani vain Henna puuttui. Jos joskus Kuopio sattuu matkan varrelle, vierailisin kyllä tässä museossa uudemmankin kerran. Nyt on pyhyyden portaat siis takana ja arki ja erittäin loskaiset tiet kastelleet sukat ja sukkahousut. Ei silti, töissähän on mukavaa. Ja kotona saa vaihdettua kuivat sukat.
