MOPOLLA MARKKINOILLE

Tiesittekö, että Vietnamissa ei ole kuin kuolleita kuninkaita. Me vierailemme tänään niistä kahdella haudalla. Ensin kuljettaja kyyditsee meidät Khai Dinhin haudalle Chau Chu-kylään. Dinh hallitsi Vietnamia vuosina 1916-1925 ja joutui kantamaan syytteitä niin ranskalaisten nukkehallitsijan tittelistä kuin homoseksuaaliepäilyistäkin. Oman hautansa hän rakennutti muiden kuninkaiden tavoin jo eläessään. Muistomerkin valmistuminen kesti 11 vuotta. Osa kuninkaista käytti hautaansa kesäpaikkana vielä eläessään, mutta tarina ei kerro, että viettikö Khai Dinh täällä kuumia kesäpäiviä eläessään vai vasta kuotuaan.

 

Molemmissa haudoissa lohikäärmeet vartioivat rappuja ja esipihalla on patsaat, joissa on kuvattuna elefantti, hevonen ja kasa reilun metrin pituisia miehiä.

 

Minh Mangin hauta sijaitsee An Bang-kylässä 12 km päässä Huesta. Täällä on edellisestä haudasta kaipaamaan jäämäni elementti eli vesi. Hauta on rakennettu lummelampien ympäröimäksi ja varsinainen hauta aukaistaan vain kerran vuodessa, kuninkaan kuolinpäivänä. Nyt saimme siis ihastella vain kaikkea hautaa ympäröivää kauneutta.

 

Kuten lattioita, värikkäitä ovia, lampia....

 

Hautojen jälkeen kävimme vielä Viatnamin ikonilla  eli Thien Mu Pagodalla.  Pagoda sijaitsee Parfyymijoen varrella, noin neljän kilometrin päässä keskustasta ja sitä pidetään Huen symbolina. Pagoda on alkujaan rakennettu tähän paikkaan vuonna 1601, mutta ajan saatossa sille on käynyt huonosti monta kertaa. Aina se on rakennettu uudelleen ja nykyinen rakennus on seissyt tässä vuodesta 1844.

 

Johan olen maininnut teille, että täällä on KUUMA. Sateesta ei ole ollut tietoakaan ja matkalle varaamani sateenvarjot on saannut lojua käyttämättömänä kassissa. Hauta ja Pagoda-kierroksen jälkeen valumme siis kiltisti hotellille viilentymään. Ensin kylmä suihku ja sitten pari tuntia ilmastoinnin alla.  Sen jälkeen olemme valmiit ottamaan vastaan Huen elävämmän puolen. 

 Mopolla markkinoille, kolmipäällä. Tämän kyydissä. Kuulostaako aikuisten ihmisten touhulta?

 

Tulee Turkin basaarit mieleen. Tarjonta tosin on erilaista. Hedelmistä moni on ennestään vieras, joskin olemme ottaneet niihin vähän tuntumaa hotellien aamupaloilla. Huen hotelli oli kallein kaikista ja siellä hedelmälautanen ilmestyy huoneen pöydälle siivouksen yhteydessä. Olemme siis maistelleet monia hedelmiä tietämättä niiden nimiä. Sekä syöneet ravintolassa monia vihreitä, joiden alkuperä on meille hämärän peitossa.

 

Samoin on kalojen laita.

 

Tällä lomalla on ostettu hyvin vähän materiaa. Vaikka hinnat olisivat edulliset, ei se tarkoita sitä, että olisi mitään ostettavaksi kelpaavaa. Vaatteet ovat pääosin turistikrääsää. Good Morning Vietnam tai kommunistipropagandaa. Paljon heppoista tavaraa kiinasta. Vaatteet tehty pygmeille tai muuten minikokoisille. Rahat ovat menneet elämyksiin tai vatsan täytteeksi ja hyvä niin. 

 

 Tällainen oli meidän Hue. Historiaa ja elävää nykypäivää. Paljon tuoksuja, makuja ja polttavaa aurinkoa. Hyvä, että lähdettiin. Hyvä on myös huomenna jatkaa matkaa.

LUMMELAMMEN KARPIT

Aamulla hyvästelemme Hoi Anin ja ihanan majapaikkamme siellä. Pakkaavat meille vielä lounaan matkaan. Sitten astumme kimpsuinemme bussiin ja lähdemme kohti Huea. Vietnam on tehnyt minusta ryhmämatkailijan. Jokainen retki, jolle olemme osallistuneet, on onnistunut erittäin hyvin. Aikataulut ovat pitäneet ja sisältö vastanut toiveitamme. Näin ollen päätimme heti ottaa osaa bussimatkalle Hoi Anista Hueen. Saamme kyyditykset hotellilta hotellille, sekä neljä kohdetta matkan varrella. Ilmastoitu bussi näissä helteissä on myös melkoisen iso plussa. Joten, matkaan.

Ensimmäinen kohde ei itse asiassa ole edessäpäin, vaan joudumme palaamaan muutaman kilometrin takaisinpäin. Kohteemme on Danangin ja Hoi Anin välillä sijaitsevat Marmorivuoret.  Siellä olevia luolia on käytetty Buddhalle tai Konfutselle omistettuina pyhäkköinä. Nykyään vuorilla myös kaivetaan kiveä ja alueella on vilkas kaiverrusteollisuus, jonka tuloksena syntyy erikokoisia patsaita Buddhasta Neitsyt Mariaan.

 

Paljon kauniita yksityiskohtia. 

  

  

Ja alueen suurin luola on kuin suoraan Indiana Jonesista.

 

 

  

Seuraavaksi pieni seurueemme kipuaa kiemuraista ja kapoista vuoristotietä aina vain ylemmäs. Olemme lyöttäytyneet yksiin saksalaisen Alexin kanssa, joka on meidän ikäluokkaamme ja viettää vuoden virkavapaataan matkustaen ympäri maailmaa. Mietin sitä jälkeenpäin moneen kertaan, että mihin minä menisin vai menisinkö mihinkään? Vuosi tuntuu aika pitkältä ajalta olla matkalla? Alex on saapunut lopulta Vietnamiin ja me koemme tämän bussimatkan nyt yhdessä. Kohtaamme myös hetken Huen illassa. 

 

 

Viimeinen kohteemme sijaitsee "ei missään". Than Toan Tiles-kylä nuokkuu keskipäivän kuumuudessa. Bussilla on ollut tiukat paikat, kun se on ajanut meitä riisiviljelysten läpi, jotta voisimme ihmetellä kylässä olevaa satoja vuosia vanhaa siltaa. Enemmänkin jaksan ihmetellä sillan alla nukkuvia kyläläisiä. Siellä he torkkuvat, kaiken ikäiset Than Toan Tilesläiset, lauantai-iltapäivän laiskaa unta.

 

Paitsi hän, hän ei ole ollenkaan väsynyt.

 

Bussin opas on kertonut meille matkan aikana monenlaista. Näistä alakuvan ankoista hän saa kimmokkeen ja kertoo meille kaikkiruokaisista vietnamilaisista. Täällä syödään kaikkea mitä kiinni saadaan. Etanoita, ankkoja, heinäsirkkoja, käärmeitä ja koiria. Sitäkin mietin tässä ankkalammella, jossa on aidan toisella puolella vauvat ja toisella valmiimmat paistit.

 

Kuumuus alkaa olla sietämätöntä. Hotellilla huilaamme hetken, mutta aikaa ei ole liiaksi tuhlattavaksi. Vietämme Huessa tämän loppupäivän sekä huomisen. Tiedän, että yhden päivän aikana emme liikoja kerkeä. Niinpä käymme pikaisesti suihkussa, etsimme hattumme ja aurinkolasimme, otamme kartan käteen ja lähdemme suunnistamaan Pekingin kielletyn kaupunkin mukaan rakennettua Huen keltaista kaupunkia kohden. 

 

Hotellien varauksissa olen onnistunut. Hyvä minä. 

Tämä Huenkin hotelli on varsinainen kaunokainen.

 

Lummelammen karpit ja keltaisen kaupungin prinsessa.

 

Vietnamin kuninkaiden historia on ollut värikäs. On oltu Kiinan vallan alla ja lopulta maalta on viety kuningas kokonaan. Sodissa keltainen kaupunki on saanut pomminsa, sitä on nakertanut aika ja välinpitämättömyys, mutta on sieltä löydettävissä kauneutta, kunniaa ja historiaa edelleenkin. Mikäli helle antaa mahdollisuuden niitä etsiä.  Jälkimmäistä vastaan taistelemme kylmin juomin ja jäätelöin, aina sopivissa väleissä.

 

 

 

Illalla mielessä on lähinnä kylmä juoma ja ilmastointi. Hoi Anin jälkeen kaupunki tuntuu jotenkin turhan uudelle ja persoonattomallekin. Vaikka eihän se tietenkään ole ja antaa siitä varmasti minulle huomenna opetuksen. Sitä odotellessa, hyvää yötä.

MINUN KAUPUNKINI

Etukäteen minulla oli suurimmat odotukset Hoi Anin suhteen. Ne kaikki ovat täyttyneet. Tämä on minun kaupunkini. Vanha, kulunut ja luonnekas. Minua miellyttää kaupungin värit, rosoisuus, kauniit kahvilat, kaupat ja ravintolat. Sekä ne suloiset ja toinen toistaan kauniimmat lyhdyt vihreän joen varrella.

 

  

  

Ensimmäisen kerran kävellessämme vanhaan kaupunkiin, seuraamme lyöttäytyy paikallinen pakkomyyjä. Hän haluaa myydä miehelleni mittojen mukaan tehdyn puvun. Puvun tarpeessa hän olikin, mutta olen niin ärsyyntynyt tyrkyttämisestä, että yritän vain keksiä keinoja, jolla saisin hänet poistumaan. Lopulta hän saa korttinsa annettua ja pääsemme vanhan kaupungin kuumille kaduille. 

 

Klo. 12 olemme lopulta pakkomyyjän putiikissa ottamassa miehestä mittaa. Puku on hänelle ollut ostoslistalla, joten täytyihän sitä tilaisuuteen tarttua. Aloitamme siis hintaneuvottelut, kankaan valinnat ja mittojen ottamisen. Pukua täytyy käydä päivän aikana sovittamassa kolmesti. Klo. 16, 18 ja 19. Seuraavana päivänä sen tulee olla valmis. 

Sovittamisten välillä me sovitamme itsemme paikallisen liikenteen sekaan hotellilta saamillamme pyörillä. Oppi on sama kuin Istanbulissa: sekaan vain ja älä törmää edessä ajaviin. Takana tulijat tekevät toivottavasti samoin. Näillä ohjeilla me poljemme An Bang rannalle ja illaksi vanhaan kaupunkiin.

 

Aamulla meidät haetaan hotellilta ja on aika pulahtaa mereen. Päiväretken aikana mies sukeltaa kahteen kertaan tutkimaan merenalaista maailmaa. Minä vietän aikaani laivan kannella leppoisassa tuulessa tai hyppään mereen vilvoittelemaan. Lounaalle meidät kuljetetaan Cham-saareen, jossa on myös mahdollista uida melkoisen paratiisimaisissa puitteissa. Kun päivään sisältyy meri, on vaikea mennä pahasti pieleen.

Olit suurenmoinen Hoi An. On aika pistäytyä vielä vanhankaupungin illassa. Huomenna otamme sitten selvää siitä mitä Huella on meille annettavana. Hyvää yötä!