Etukäteen minulla oli suurimmat odotukset Hoi Anin suhteen. Ne kaikki ovat täyttyneet. Tämä on minun kaupunkini. Vanha, kulunut ja luonnekas. Minua miellyttää kaupungin värit, rosoisuus, kauniit kahvilat, kaupat ja ravintolat. Sekä ne suloiset ja
toinen toistaan kauniimmat lyhdyt vihreän joen varrella.
Ensimmäisen kerran kävellessämme vanhaan kaupunkiin, seuraamme lyöttäytyy paikallinen pakkomyyjä. Hän haluaa myydä miehelleni mittojen mukaan tehdyn puvun. Puvun tarpeessa hän olikin, mutta olen niin ärsyyntynyt tyrkyttämisestä, että yritän vain keksiä keinoja, jolla saisin hänet poistumaan. Lopulta hän saa korttinsa annettua ja pääsemme vanhan kaupungin kuumille kaduille.
Klo. 12 olemme lopulta pakkomyyjän putiikissa ottamassa miehestä mittaa. Puku on hänelle ollut ostoslistalla, joten täytyihän sitä tilaisuuteen tarttua. Aloitamme siis hintaneuvottelut, kankaan valinnat ja mittojen ottamisen. Pukua täytyy käydä päivän aikana sovittamassa kolmesti. Klo. 16, 18 ja 19. Seuraavana päivänä sen tulee olla valmis.
Sovittamisten välillä me sovitamme itsemme paikallisen liikenteen sekaan hotellilta saamillamme pyörillä. Oppi on sama kuin Istanbulissa: sekaan vain ja älä törmää edessä ajaviin. Takana tulijat tekevät toivottavasti samoin. Näillä ohjeilla me poljemme An Bang rannalle ja illaksi vanhaan kaupunkiin.
Aamulla meidät haetaan hotellilta ja on aika pulahtaa mereen. Päiväretken aikana mies sukeltaa kahteen kertaan tutkimaan merenalaista maailmaa. Minä vietän aikaani laivan kannella leppoisassa tuulessa tai hyppään mereen vilvoittelemaan. Lounaalle meidät kuljetetaan Cham-saareen, jossa on myös mahdollista uida melkoisen paratiisimaisissa puitteissa. Kun päivään sisältyy meri, on vaikea mennä pahasti pieleen.
Olit suurenmoinen Hoi An. On aika pistäytyä vielä vanhankaupungin illassa. Huomenna otamme sitten selvää siitä mitä Huella on meille annettavana. Hyvää yötä!
