MOPOLLA MARKKINOILLE

Tiesittekö, että Vietnamissa ei ole kuin kuolleita kuninkaita. Me vierailemme tänään niistä kahdella haudalla. Ensin kuljettaja kyyditsee meidät Khai Dinhin haudalle Chau Chu-kylään. Dinh hallitsi Vietnamia vuosina 1916-1925 ja joutui kantamaan syytteitä niin ranskalaisten nukkehallitsijan tittelistä kuin homoseksuaaliepäilyistäkin. Oman hautansa hän rakennutti muiden kuninkaiden tavoin jo eläessään. Muistomerkin valmistuminen kesti 11 vuotta. Osa kuninkaista käytti hautaansa kesäpaikkana vielä eläessään, mutta tarina ei kerro, että viettikö Khai Dinh täällä kuumia kesäpäiviä eläessään vai vasta kuotuaan.

 

Molemmissa haudoissa lohikäärmeet vartioivat rappuja ja esipihalla on patsaat, joissa on kuvattuna elefantti, hevonen ja kasa reilun metrin pituisia miehiä.

 

Minh Mangin hauta sijaitsee An Bang-kylässä 12 km päässä Huesta. Täällä on edellisestä haudasta kaipaamaan jäämäni elementti eli vesi. Hauta on rakennettu lummelampien ympäröimäksi ja varsinainen hauta aukaistaan vain kerran vuodessa, kuninkaan kuolinpäivänä. Nyt saimme siis ihastella vain kaikkea hautaa ympäröivää kauneutta.

 

Kuten lattioita, värikkäitä ovia, lampia....

 

Hautojen jälkeen kävimme vielä Viatnamin ikonilla  eli Thien Mu Pagodalla.  Pagoda sijaitsee Parfyymijoen varrella, noin neljän kilometrin päässä keskustasta ja sitä pidetään Huen symbolina. Pagoda on alkujaan rakennettu tähän paikkaan vuonna 1601, mutta ajan saatossa sille on käynyt huonosti monta kertaa. Aina se on rakennettu uudelleen ja nykyinen rakennus on seissyt tässä vuodesta 1844.

 

Johan olen maininnut teille, että täällä on KUUMA. Sateesta ei ole ollut tietoakaan ja matkalle varaamani sateenvarjot on saannut lojua käyttämättömänä kassissa. Hauta ja Pagoda-kierroksen jälkeen valumme siis kiltisti hotellille viilentymään. Ensin kylmä suihku ja sitten pari tuntia ilmastoinnin alla.  Sen jälkeen olemme valmiit ottamaan vastaan Huen elävämmän puolen. 

 Mopolla markkinoille, kolmipäällä. Tämän kyydissä. Kuulostaako aikuisten ihmisten touhulta?

 

Tulee Turkin basaarit mieleen. Tarjonta tosin on erilaista. Hedelmistä moni on ennestään vieras, joskin olemme ottaneet niihin vähän tuntumaa hotellien aamupaloilla. Huen hotelli oli kallein kaikista ja siellä hedelmälautanen ilmestyy huoneen pöydälle siivouksen yhteydessä. Olemme siis maistelleet monia hedelmiä tietämättä niiden nimiä. Sekä syöneet ravintolassa monia vihreitä, joiden alkuperä on meille hämärän peitossa.

 

Samoin on kalojen laita.

 

Tällä lomalla on ostettu hyvin vähän materiaa. Vaikka hinnat olisivat edulliset, ei se tarkoita sitä, että olisi mitään ostettavaksi kelpaavaa. Vaatteet ovat pääosin turistikrääsää. Good Morning Vietnam tai kommunistipropagandaa. Paljon heppoista tavaraa kiinasta. Vaatteet tehty pygmeille tai muuten minikokoisille. Rahat ovat menneet elämyksiin tai vatsan täytteeksi ja hyvä niin. 

 

 Tällainen oli meidän Hue. Historiaa ja elävää nykypäivää. Paljon tuoksuja, makuja ja polttavaa aurinkoa. Hyvä, että lähdettiin. Hyvä on myös huomenna jatkaa matkaa.

PIENI JA SÖPÖ

Lomani loppui kahteen vapaapäivään. Kolmosella oli tiistaista keskiviikkoon Tanhuvaarassa alueleiri ja minä lähdin häntä sinne viemään. Koska Savonlinnassa asustelee anopin veli perheineneen, lähti anoppi matkalle mukaan. Tiputimme sählääjän leirilleen ja asetuimme vuorokaudeksi Savonlinnan Casino Spa-hotelliin. Sieltä olikin helppo ottaa pieni ja söpö kaupunki haltuun.

Kahden tunnin kaupunkikierroksella ehtikin jo kävellä koko keskustan. Olimme saaneen kehoituksen käydä Savonlinnan Tato Shopissa ja se olikin hieno paikka. Olemme anopin kanssa molemmat noihin käsitöihin kallellaan ja siksi jo pelkkä lankojen ja kankaiden katselu saa hyvälle mielelle. Monta ostamiseen kehottavaa asiaakin löytyi, kuten kivat hatut ja lapaset sekä etenkin nuo Lapuan Kankureiden huovat. Mutta koska ei ollut ylimääräistä rahaa, jäivät sinne hyllyille. Onneksi pelkkä katsominenkin jo ilahduttaa meikäläistä:). Anoppi sentään osti lapas-kirjan, ettei nyt mennyt ihan lapasesta tämäkään käynti.

Nuo kaksi ylimmäistä huopaa olisin kotiuttanut heti, jos. Totesimme siinä kaupasta poistuessa, että tällaisissa asioissa raha ratkaisee:).

Tuollaisen vihreän takankin huolisin, jos.

Olen joskus lapsena käynyt vierailulla Olavinlinnassa, joten sinne oli tietenkin pakko päästä. Ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa linnan vain ulkoapäin. Kaunishan se oli ja kaunis oli myös linnan lähistöllä oleva puutalokortteli. Savonlinnaan täytyy ehdottomasti tulla joskus kesällä uudelleen ja nähdä kuinka putiikit ja kadut heräävät eloon.

Tämä ihana ihana aurinko. Ilman jossia. On paistanut auliisti meille kaikille.

Illan lopuksi lilluimme hotellin Spa-osastolla. Se oli jo hieman aikaansa elänyt, mutta riitti meille varsin hyvin. Oli pieni uima-allas, lämpimät poreet ja ulkoallas lämpimällä vedellä. Testattiin ne kaikki. Sen päälle ei tarvinnutkaan kovin montaa sivua kirjasta lukea, kun nukuttiin jo sikeästi Savonlinnan yössä.

Olipa minulla onnistunut loma kaikin puolin. Kivaa oli tämä maakunta matkailu kotimaassa. Eilen palasin töihin ja miten sattuikin, että pääsin heti koulutukseen Lahteen. Leppoisa lasku työelämään. Matkalla sai työkavereiden kanssa päivittää työmaan kuulumiset ja ottaa oppia sitten työhönsä koulutuksessa. Tänään aloitan ihan oikeasti työt kävelemällä iltavuoroon.

23.

Olosuhteiden pakosta jäi ruokaostokset viime tinkaan. Jotta saataisiin päivästä edes hieman siedettävämpi, otettiin esikoisen kanssa ostoksiin vauhtia Haminasta. Ympyräkorttelien talojen ikkunoihin oli tänäkin vuonna tehty joulukalenterin luukkuja. Käytiin bongaamassa niistä muutama. Valkoinen joulu yritti samaan aikaan tehdä tuloaan ja lunta tuprutti kuin turkin hihasta. Iltaan mennessä kahlattiin jo loskassa. Vaikea on ilmaston päättää, että ollako valkea vai eikö olla.

Nuhaa vastaan taistelu on jatkunut ja parhaaksi lääkitykseksi on havaittu anopin kuuma aroniamehu terästettynä Finrexillä. Olen myös kokeillut glögin ja Finrexin yhdistelmää eikä sekään ollut hullumpi. Tolpillaan tässä siis mennään jopa lumituiskuja päin. 

Opittiin jotain uuttakin. En ainakaan muista nähneeni aiemmin tätä. Taiteilija Hugo Simberg on kotoisin pikkuisesta Haminasta. Aloitti luovaa uraansa tässä talossa, joka nykyään taitaa kuulua Haminan seurakunnalle. Ainakin oven päällä oli risti ja talo seisoo heti kirkon vieressä. Luova ilmapiiri näissä kortteleissa vallitseekin. 

Nämä puutalokorttelit vetävät minua puoleensa. Tässäkin kalenterissa niitä on nyt käyty katsomassa jo Loviisassa, Porvoossa ja nyt Haminassa. Kaunokaiset.  Tykkään minä meidän Metsolan taloistakin, mutta näihin nähden ovat nuorukaisia.

Tästä luukkujen ja kauniiden ovenedusasetelmien luota oli sitten hyvä jatkaa kohti varsinaista tehtävää eli ruokaostoksia. Ensin käytiin Haminan Disasissa jonottamassa tuoretta kalaa. Jono oli PITKÄ. Suurin osa jonottajista puhui venäjää ja poistui jonosta massiivisten kalaostosten kanssa. Kala kaikissa muodoissaan taitaa kuulua venäläiseen joulupöytään?

Joidenkin ikkunoiden edessä oli oikein portaat tarkempaa tutkiskelua varten:).

Prismassa lauloi kassojen edessä kuoro. Väkeä oli kuin pipoa. Kassoilla sai pakkausapua. Laitettiin ostoslista esikoisen kanssa puoliksi, otettiin kaksi kärryä ja runnottiin ostosreissu ohi. Kaikenlaista hiomista riittäisi täällä kotonakin, mutta jos antaisi nyt olla. Pujahtaisi puhtaisiin lakanoihin ja antaisi joulun tulla.

ps. Helmi-pupulle järjestettiin äsken joulu. Siivottiin häkki. Lahjaksi tuli uusi vessa. Ja mies vielä viritti häkkiin pienen joulukuusen. Helmi kun on erityisen innostunut joka vuosi meidän isosta kuusesta, joten haluttiin nähdä, että mitä se tuumaa pikku kuusesta. Ihmeissäänhän tuo sitä kiersi ja kävi lopulta maate kuusen juurelle:).

ps.2 Ostin meille tänään matkaliput Japaniin. Työkaverilta tuli vinkki, että lippujen hinnat olivat tippuneet odottamalleni tasolle, joten tuumasta toimeen. Jännittävää. Puolen vuoden päästä olen saanut nähdä Tokion ja Kioton, Fuji-vuorenkin. Jos Luoja Suo.