SUPIT JA SUURET ALUKSET

Bulgarian ystävät toivat auringon tullessaan. Heidän Suomessa olonsa ajan aurinko paistoi joka päivä ja Kotka näytti kauneimmat kasvonsa. Maanantaina aloitettiin Kotka-kierros Tervaleppälehdossa syöttämällä oravia. Saatiinkin kokea aikamoisia luontoelämyksiä, kun polulle kurrien sekaan asteli pähkinöille perso supikoiran pentu. Ystävät eivät kuunaan ollut moisesta elukasta kuulleetkaan, mutta yhdistivät kaverin ulkonäön perusteella villisikaan. Minäkään en ole ikinä aiemmin törmännyt supiin luonnossa, mutta todisteiden perusteella Tervaleppälehdossa asustelee nyt ainakin yksi supiperhe. 

Supia ei syötetty kädestä, vaan pistettiin pähkinät tielle tarjolle.

Oravia pääsi jokainen syöttämään kädestä. Yksi niistä oli niin mahdottoman tuttavallinen, että kiipesi tuon tuosta kuopuksen punttiin kerjäämään lisää pähkinöitä. Tämä on aina itsellekin ihmeellinen kokemus, mutta vieraille jotka kokivat sen ensimmäistä kertaa, tietenkin vieläkin ihmeellisempi. Meidän tehdessä pois lähtöä, saapui polulle naisihminen koiransa kanssa. Kertoi laskevansa koiran irti, jotta oravilla edes jonkunlaiset vaistot toimisivat ja ymmärtäisivät juosta karkuun. Hyvä niin, voivat kohta muuten kesyyntyä niin, että juoksevat suoraan supin suuhun.

Tervaleppälehdon vieressä olevassa Katariinan meripuistossa oli lukuisa joukko ihmisiä asettunut rantakiville merelle tähyämään. Selvisi, että viereiseen Mussalon satamaan oli juuri tulossa ne suuret risteilyalukset. Olihan se hassua, kun lopulta saapuivat. Suuri satama näytti melkoisen pienelle. Seuraavana päivänä mm. Iltalehdesssä oli juttu laivoista. Kotka muuttui hetkessä vilkkaaksi kansainväliseksi kaupungiksi:). Oli hassua nähdä tuon AIDAmar-laivan kuva yhdistettynä Mussalon satamaan, kun se itselle on tuttuakin tutumpi näky Istanbulista, jossa laiva oli useinkin kiinni kaupungin laidassa. Kutsuimme sitä "silmälaivaksi".

Siellä se laiva on.

Lopuksi kiivettiin keskustan Palotorninvuorelle eli Palskille. Tänä kesänä sinne rakensi Kotkan torilta tuttu yrittäjä terassin. Ei ole tullut terassilla istuttua, mutta moni muu näköjään on paikan löytänyt. Eikä ihme, sillä tästä on kyllä hieno näkymä tuonne Kotkan kantasatamaan. Tässä vaiheessa satama oli vielä tyhjä, mutta parasta aikaa se kuhisee meripäivävieraista. Tuohon laituriin on myös kiinnitettynä Tall Ship Racen purjelaivoja. Mekin meinasimme isännän kanssa veneillä illalla Meripäiviä katselemaan, jos sää vain sallii. Tällä hetkellä on pilvistä, mutta ei kuitenkaan sada.

Vapaapäivä siis minulla menossa, mutta nyt on pakko käyttää siitä osa siivoamiseen. Bulgarian vieraiden jälkeen saapui tosiaan Istanbulista yhdet ulkosuomalaiset synnyinmaahansa lomanviettoon ja viettivät tässä ensimmäisen yön. Perhe jatkoi jo matkaansa, mutta heidän kuopuksensa jäi meidän kuopukselle loppuviikoksi kyläilemään. 

ON IHMISIÄ, JOISTA ILOITA

Viime viikonloppu oli kyllä varsinainen kesä-karnevaali. Kuin koko tyhjäkäynnillä käyty alkukesä olisi pitänyt ahnehtia yhdessä viikonlopussa. Mökkireissun lisäksi ehdittiin siis juhlia yhdet synttärit täällä meillä. Ihanat terassimme tosin joutuivat vieläkin odottamaan kunnon käyttöä, sillä torstaina ei vielä tarjennut ulkona syödä. Grillattiin nyt kuitenkin. Juhlaa oli myös nähdä pitkästä aikaa miehen siskon perhettä, joka lomaili lähes koko kesäkuun Filippiineillä. Sen vuoksi juhlittiin yksillä juhlilla koko kesäinen syntymäpäivänelikkomme.

Terassilla majailee jostakin syystä nykyään myös se kolmosen Jopo. 

Perjantaina siis mökkeiltiin ja mökkeilyä seuraavana päivänä lähdettiin hengellisille kesäpäiville. Tähän syynä oli Bulgariasta saapuneet vieraamme, jotka oli kutsuttu päiville puhujavieraaksi. Oli muuten kelit kohdillaan ja päivillä hauska kesäinen tunnelma. Syötiin lettuja, jäätelöä ja makkaraperunoita. Nähtiin monta tuttua elämän eri vaiheista. Hyvä ilma oli tuonut runsaasti väkeä paikalle. 

Sunnuntaina juhlittiin rippijuhlia. Mutta ei perinteisesti juhlavasti juhlavaatteissa, vaan rennosti juhlakalun isovanhempien vapaa-ajanasunnolla melkein metsässä. Tarjolla oli hernesoppaa ja hapankaalikeittoa. Lämmin sää ja tunnelma. Paljon paarmoja. Jälkkäriksi kakkukahvit ja lapsille mm. Melodypop-tikkarit, joilla oli lupa soittaa vaikka Lapin kesää.  Lappiin olivat suunnistamassa juhlakalu perheineen, kunhan juhlista selviävät.

Serkukset, joiden melodypopit soi, mutta jotakin muuta kuin sitä Lapin kesää.

Normaalisti olisin fiilistellyt tällaista viikonloppua vaikka kuinka pitkään. Muistellut ihmisiä, joita näin. Paikkoja, joista pidin. Ruokia, jotka maistuivat. Nyt sen sijaan heti rippijuhlan jälkeen alkoi rakkaiden yövieraiden paraati, joka on menossa edelleen. Ensin rippijuhlien jälkeen saapui ne Bulgarian vieraat, joista osa oli kanssamme myös viime kesänä. Palasivat tänään kotiinsa.  Hetki sitten saapui rakas vertaisryhmä Istanbulista synnyinmaahansa kesää viettämään. Lähtivät heti Kotkan meripäiviä ihmettelemään, joten kirjoitan tässä välissä äkkiä ennen ruokahuoltoon ryhtymistä. Kun käy samalla töissä, on aika täyteläinen olo. Ihanan täyteläinen. Niin kiitollinen, kun on ihmisiä, joista iloita:).

Ja se sää: Aamulla on vettä tullut kun... Nyt on pilvistä, mutta poutaa. Koska sai viettää putkeen melkein viikon auringonpaisteessa ja lämmössä, ei pilvinen sää paina yhtään. Huomenna vielä töihin ja sitten taas viikonloppu vapaata. Yhdet kuvat on vielä laittamatta ystävien kanssa vietetystä päivästä. Ehkä on pakko myöskin käydä vähän Meripäiviä ja etenkin niitä purjelaivoja kuvaamassa vapaiden aikana? Tämä tuntuu ihan kesälle, hyvin hyvälle sellaiselle.

TOISTEN ONNET

Täällä on viimeiset neljä päivää eletty kuin viimeistä kesäpäivää. Kohdille osui neljän päivän vapaat ja samalla lämpeni ilmat. Lopultakin! Torstaina juhlittiin suvun voimin meidän pikku kakkosta, joka täytti jo 17-vuotta. Perjantaina mies sai pidettyä illan mittaisen tauon naputuksestaan ja pääsimme lopultakin ystävien saareen. Kutsu on ollut voimassa jo useamman kesän, joten ymmärsimme, että jos koskaan meinaamme sinne asti päästä, on vain lähdettävä liikkeelle. 

Ensin autolla ja sitten veneellä. 

Puheiden perusteella on jo voinut ymmärtää, että kyseessä on ystävälle tärkeä paikka. Se paikka, johon yhdistyy lapsuuden kesät, jolloin aina paistoi aurinko. Minusta on aina mielenkiintoista nähdä, että mistä tutut ihmiset ovat lähtöisin. Mikä paikka on kenellekin se, joka lataa akut. Samalla on mielenkiintoista nähdä, että mitä tunteita ne toisten onnet itsessä herättävät. Useimmiten nämä paikat täydentävät sitä kuvaa minkä toisesta ihmisestä on saanut muodostettua. Monesti voi ymmärtää, että mitä toinen ihminen saattaa siinä paikassa arvostaa, vaikka itse ei niin osaisikaan hurmioitua kyseisestä paikasta tai näkymästä. Tästä kyllä osasin. Mikä ihana, ihana paikka. 

Minun sieluni lepää veden ääressä rantakalliolla. Rakastan vanhoja puutaloja. Metsä on ystäväni. Tässä ne oli kaikki yhdistettynä kauniiseen kesäiltaan ja auringonpaisteeseen. Rannassa lämpiävää saunaa ja seuraa unohtamatta. Sohvan reunalla kuuntelimme talon tarinan. Tämä ihana huvila rakennettiin saareen 1920-luvulla. Tarina ei kerro, että millaisia kesiä sen ensimmäiset omistajat siellä viettivät, mutta sen kuitenkin, että omistajapariskunnan mies kuoli sodassa. Leski ei desanttien pelossa uskaltanut enää saareen saapua ja myi saaren huviloineen ja irtaimistoineen ystävän isoisälle. Siellä ne ovat edelleen, huonekalut ja astiat huvilan alkuajoilta. Lisääntyneenä aikojen kerrostumilla ja tulevien polvien aarteilla. 

Lattialankut narisevat. Kahvit katetaan lasiverannalle. Aikanaan matkustivat tänne junalla ja viettivät saaressa koko kesän. Veden takana oli kauppa. Vesi nostettiin järvestä ja keitettiin juomakelpoiseksi. Moni asia on ehkä muuttunut, mutta moni on ennallaan, niin kuin silloin ennen. Tänä pikakertakäyttöaikakautena tuntuu suurenmoiselle, kun törmää johonkin juurevaan. 

Laiturilla voi istua ilman, että palelee. Hyttyset eivät inise. Järven takaa kuuluu juna. Kuopus ja mukaan lähtenyt serkkunsa menevät uimaan ja saunaan. Mielikuvittelemme kuinka viime kesänä toivat jääkaapin soutuveneellä saareen. Miten mahtoikaan tulla aikanaan paikan päälle sohvakalustot, sängyt, pöydät jne. Kaatoivatko talon tarpeet paikan päältä? Saaressa olo on suloista, mutta onhan siinä omat haasteensa. Miten hyvä sekin. Monelle tekisi hyvää tiedostaa, että harva asia tulee onnistumaan näkemättä sen eteen vaivaa.

Sinne jäivät viettämään kesäisiä päiviä. Me ajoimme kesäidyllistä kesäidyllin läpi. Oli lehmät laitumella. Keltaisena hehkuvat rypsipellot. Puiden latvuksiin ripustettu usva. Kesä<3. 

PUISTOJEN KOTKA

Työt vie nyt naista, mutta jossakin törmäsin tähän videoon, joka esittelee hienosti Kotkan kauniit puistot. Katsokaapa, niin ymmärrätte tulla ihan paikan päällekin ihastelemaan. Ei Kotkaa suotta kutsuta puistokaupungiksi.

Ja päivän muut kivat: esikoinen sai opiskelija-asunnon Hervannasta. Siitä se sitten lähtee: oma elämä tai elämä omillaan? Aika jännittävää.

ELÄKÖÖN MUSEOKORTTI

Eläköön museokortti. Joulukuussa mietittiin, että raaskitaanko uusia museokortit, kun ei niin kovin usein museoon päästä. Uusittiin kuitenkin. Sen jälkeen kynnys museoon piipahtamiseen onkin niin matala, että tulee mentyä museoon kuin museoon, vaikka aikaa olisi tosi vähän. Tai vaikka siksi, että pitää päästä museon vessaan vaihtamaan vaatteet. Kun olimme päättäneet mennä seuraamaan sitä väitöstä, oli kaivettava kassista astetta siistimmät asusteet. Sen jälkeen kävelin mekko kassissa Aalto-museoon, joka oli Jyväskylän vuosina jäänyt tutkimatta. Ensin kiersin melko ripeää tahtia Schildt&Aalto näyttelyn ja ihastelin Alvarin kädenjälkeä olettamani pysyvän näyttelyn puolella. Sitten vaihdoin museon vessassa itseni väitöstilaisuuteen sopivammaksi.

Aalto liittyy tänne Kotkaankin. Aalto maljakko sai alkunsa Karhulan lasitehtaalla Alvarin ja Ainon työskennellessä siellä. Kotkan Sunilaan Aalto suunnitteli tehtaan ja asuntoja tehtaan työläisille ja pomollekin. Siellä tehtaan johtajan entisessä asunnossa voi nykyään vietellä juhlia ja olinkin siellä juhlimassa työpaikan pikkujouluja toissa vuonna. Tämä Sunilan alue oli museossakin esillä Aallon rakennuksia esittelevissä seinämissä. Mielenkiintoisia oli myös nämä huoneet, joissa on Aallon suunnittelemat kalusteet.

Aalto maljakkoa minulla ei ole, mutta tällaisen vihreän ottaisin oikein mielelläni. Passaisi just eikä melkein meidän olkkarin väreihin.

Mies testasi Aallon tuoleja. Museokortilla kun voi nipistää itselleen hetken aikaa naputteluun museossa:D.

Museokorttia toivon pääseväni vielä käyttämään tänä kesänä Tampereelle. Siellä kun on avattu se Muumi-museo viime käyntini jälkeen. Että sitten kun lähdetään esikoista muuttamaan, yhdistetään siihen reissuun ainakin yksi museo. Nyt jo voi sanoa, että kortin uusiminen kannatti, sillä kortti on maksanut itsensä takaisin, vaikka museioissa onkin tullut piipahdeltua harvakseltaan. Mikähän mahtaa olla sinun lempimuseosi? Vinkkejä hyvistä museoista otetaan vastaan kommenttilootassa!

Tänään on nautittu kesäisestä ilmasta, vaikkakin työmaalla. Olin pitkässä päivässä, mutta vein asukkaita aamulla Langinkoskelle kahvittelemaan ja omat päiväkahvit juotiin työkavereiden kanssa pihalla. Pakko yrittää tarttua jokaiseen lämpimään hetkeen, kun iltapäivälehdet jo uhkailee hyytävällä käänteellä säässä. Lyhyt kun Suomen kesä!