KUKULIN KIERROS

Eilen jo kuopuksen kanssa sovittiin, että jos säät sallii, käydään tänään kiertämässä Kukulin kierros. Tämä luontopolku lähtee Ruotsinpyhtään ruukilta, joten jos joskus meinaa siellä piipahtaa, voi yhdistää useamman kohteen samaan kertaan. Me ehdittiin Ruukin syksyä käydä jo ihailemassa, kun vietiin vieraita viikko sitten lentokentälle. Tänään keskityttiin sitten ihan vain patikointiin upeassa säässä.

Jaahas. Tästä se sitten lähtee. Trackeri päälle ja menoksi.

Kierros oli hyvin merkitty. Vain muutamalla hakkuualueella tuli epävarma olo, mutta eksytty ei silloinkaan. Maasto oli mukavan vaihtelevaa, jopa haastavakin välillä. Käveltiin metsässä ja järven rannoilla. Kiivettiin yli useamman kallion. Parissa paikassa oli köysi viritetty avuksi, eli nousut ja laskut oli sitä luokkaa, että huonompijalkaisen ei kannata tälle reissulle vaivautua.

Olin tehnyt huonosti kotiläksyni ja oletin kierroksen olevan vähän sellainen Valkmusan tyylinen pieni pyrähdys luonnossa. No, se ei ollut. Matkaa tuli kahdeksan kilometriä ja aikaa meillä meni kaksi tuntia. Pysähdyspaikkoja olisi ollut, niin grillipaikka kun laavukin ja molemmat kivoilla paikoilla veden äärellä. En vain ollut tajunnut ottaa mitään evästä mukaan. En edes juomista. Jälkimmäistä olisimme kaivanneet, sillä reitillä tuli lämmin ja matka oli siis odottamaani pidempi. Parempi evästys ensikerralla.

Perille kuitenkin päästiin ja kurvattiin heti Ruukin kyläkauppaan ostamaan limskat. Oltiin ne ihan ansaittu. Ja hyvillä mielin meni koko kierros, niin äidillä kuin tyttärelläkin. Kyllä se vaan niin on, että aina kannattaa lähteä. Ei harmita yksikään luonnossa vietetty hetki. Kiitos siis syyskuu ja tervetuloa lokakuu ja Venäjän viisumit.

AIKA VAIN MINUA VARTEN

Siten silloisten muutosten työpaikallani, en sittenkään ole harmitellut eniten sitä, että palkkani pieneni viikonloppulisien katoamisten myötä. Vaikka se on totisesti näkynyt taloudessamme. Eniten olen kuitenkin kaivannut arkivapaitani. Sitä pientä hetkeä päivästä, jolloin koti on vain omassa käytössäni. Aika on vain minua varten. Jolloin ei tarvitse miettiä, että odottaakohan joku nyt minulta jotakin, vai saanko rauhassa uppoutua käsitöihini. Lähteä kuvaamaan. Katsoa elokuvan. Tai nukkua klo. 10:30 saakka, kun ympärillä on täysi tyynnyttävä hiljaisuus.

Kuopus kuvasi äidin.

Oikeastihan meidän lapset ovat jo isoja. Harvoin ne mitään vaativat. Esikoinen jo omillaan, pojat tyytyväisiä, kun ruokaa on ja joku läsnä siltä varalta, että tarvitsevat jotakin. Kuopus vielä kaipaa enemmän yhteistä aikaa. Tulee viereen viestimään, että oman aikansa voisi jakaa hänen kanssaan. Tehdä jotain yhdessä. Ja kun vanhemmista lapsista sen jo tietää olevan ohi menevää, tulisi se aika hänelle tietenkin antaa. Kohta sitä ei enää ole ottamassa.

Kevät vetää itseäni ulos, joten perustin kuopuksen kanssa taas retkikaksikon. Kolmosen sählyharkkojen aikana käytiin viime viikolla katsomassa Ruotsinpyhtään kevään etenemistä. Oli kaunis ilta-aurinko ja mukava pieni retki hetki. Eilen kävimme ihastelemassa Niinlahden ja Kärkisaaren kevään, joten niistä sitten toisella kertaa.

Mutta nyt on minun hetkeni. Minun aamupäiväni. Siitä leijonanosa meni untenmailla, mutta se uni tuli varmasti tarpeeseen. Olen lukenut blogit, Facet ja uutiset. Seuraavaksi meinasin hetken neuloa. Sen jälkeen täytän jääkaappia loppuviikon ruoilla, jotta pääsen helpommalla sitten työpäivinä.

Ulkona sataa pitkästä aikaa, mutta se on tarpeellista sadetta. Ikuisella auringonpaisteellakaan luonto ei pärjää. Hyvää sadepäivää siis sinulle!

MITÄ MAHDOIN MIETTIÄ

Tällä viikolla olen onnistunut työvuorolistani kanssa. Ensin tosin mietin, että mitä ihmettä mahdoin miettiä silloin listaa tehdessäni, mutta nyt jälkikäteen päättelin olleeni piilonero. Minulla oli näet torstaina vapaapäivä. Pesin sitä hellaani. Laittelin perheelle ruokaa. Otin rennosti. Perjantaina siivoilin ja kävin tekemässä töissä iltavuoron. Nyt olen viikonlopun vapaalla. Näin ollen on tuntunut, että olen jatkuvasti vapaalla. Yksi iltavuoro kaiken sen vapaan keskellä tuntui vain hauskalle vaihtelulle. Olen ehtinyt vaikka mitä ja huomenna on jäljellä vielä sunnuntai. 

Tänään ajoin taas vaihteeksi Ruotsinpyhtään ruukkiin. Kun on puuhellan omistava nainen, jonka hella kaipaisi hieman uusvanhoja osia, oli paras ottaa suunta kohti rakennusapteekkia. Sellainen siis on Ruotsinpyhtäällä. Sattumalta tänään oli menossa myös Loviisan Wanhat talot-tapahtuma, joka ulottuu myös ruukkiin. Kenties tapahtuman vuoksi oli ruukin kirkon ovet lopultakin auki ja pääsin katsomaan sen Helene Schjerfbeckin maalaaman alttaritaulun. Kirkko oli muutenkin suloinen. Katsokaa nyt vaikka noita lämmönlähteitä! Ruuhkaa ei kirkossa ollut, sillä ihastelin alttarit ja lämmityslaitteet ihan itsekseni.

Poltetaanko näissä oikeasti vielä tulta? Näitä oli kirkkosalissa ainakin kolme.

Ilma oli epävakainen. Välistä satoi ja sitten paistoi. Kirkolta otin suoran linjan kohti rakennusapteekkia. Siellä sitä olikin monenmoista ikkunanpokista kaakelitakkoihin. Niitä en ostanut, vaan arvaatteko minkä?

Olen käynyt katsomassa nämä ruukin wanhat talot aiemmin sisältä. Jos et muista, niin ne löytyvät täältä ja täältä. Nyt siis tyydyin vain kiertämään alueen läpi ja kurkkimaan putiikkeihin sisälle. Mitään ei ollut tarvetta ostaa sitä ostostani pois lukien, joten en saattanut itseäni turhaan kiusauksiin.

Tallin vintille sen sijaan kipusin, kun siellä oli tarjolla taidetta. Miten kaunis tila, sitä jo olisi voinut pysähtyä ihastelemaan. Ensin käännyin oikealle ja sieltä löytyi Markku Uiton näyttely. Minulle ennestään täysin tuntematon taiteilija. Töissä oli useampikin joista pidin. Minun siinä kierrellessäni tuli miesporukka yhtä taulua ostamaan. Jos minä olisin ostanut, se olisi ollut joku noista alempana olevista.

Tästä ylläolevasta tuli mieleen Japani ja kirsikankukat:). Japani on ollut sattuneista syistä vahvasti mielessä. Varasin meille toissapäivänä hotellit ensi kesäkuulle. Tietysti niin, että ne voi vielä perua. Lentoliput on vielä kamalan hintaisia, joten täytyy odottaa. Myöskään oma kesälomani ei ole vielä pitkään aikaan varmuudella tiedossa. Eikä rahat reissuun edes koossa. Toisaalta kun lähtee maailman toiselle laidalle, ei sitä voi jättää viime tinkaan, eihän? No, haaveissani ja suunnitelmissani reissu menee näin: Kolme yötä alkuun Tokiossa erittäin korkealla nukkuen. Sieltä yhdeksi yöksi Hakoneen Fuji-vuorta ihmettelemään, jossa yö majatalossa, jossa on onsen. Seuraavat neljä yötä vietämme kaupunkitalossa Kiotossa, josta teemme päiväretkiä ainakin Naraan. Tokioon palatessa yövytään yksi yö perinteisessä ryokanissa Magomessa ja käydään kävelemässä reitti Magomesta Tsumagoon. Eläköön kakkonen, joka halusi lähteä Japaniin<3. Nyt olen ihan ihmeissäni, että miten en muka ollut aiemmin kokenut palavaa halua lähteä Japaniin.

Toisella puolella vinttigalleriaa olikin sitten aivan toisenlainen maailma ja taiteilija itse paikalla. Kiersin kierroksen, joka olikin varsin mielenkiintoinen kontrasti tuohon toiseen puoleen. Tässä ei leijaillut mielessä Japanit ja kirsikankukat, vaan... En oikein edes tiedä, että mikä. Puhukoon siis taulut ja teokset omasta puolestaan. Jaakko Stick ja hänen erilainen maailmansa, olkaapa hyvät.

Sitten palasinkin tänne omaan maailmaani ja kävin testaamassa ostostani. Vesisäilön siis ostin hellan aukkoon ja se sujahti paikalleen tuosta vain. Otin tällaisen kuparisen version, joka kaipaa vähän kiillotusta. Niin kuin koko huone ja hella. Asia kerrallaan. Päätettiin aloittaa siitä nuohoojan paikalle kutsumisesta, joten sen puoleen remontti saa nyt hetken vähän seistä.

Hinta: 15 euroa. Ei paha. Säiliön yläpuolella näkyy tuo rikkinäinen reunakaakeli. Lisäksi kaksi pientä reunapalaa päällä ovat menneet rikki. 

Kaakeleitakin kyselin rikki menneiden tilalle, mutta vielä ei tärpännyt. Olisi tosin voinut tärpätä, sillä yksi tuollainen reunapala siellä oli, mutta toisesta sivusta muutaman sentin liian pitkänä. Liesimusta oli loppunut, samoin kuparin kiillotusaine, joten niiden metsästäminen jatkuu. Tapettejakin olen plärännyt ja löytänyt muutaman kivan vaihtoehdon. Talon rakennusajankohtana oli tapana käyttää pienikuvioisia tapetteja. Jotakin sellaista taidan minäkin valita. Tekisi mieli kukkatapettia, mutta katsotaan mitä seinälle lopulta päätyy. Tässä vaiheessa kun saa vielä muuttaa mieltään vaikka viidesti päivässä. Onko siellä ollut tänään Loviisassa kävijöitä? Minun tekisi mieli käydä sitten joulua ennen katsomassa Loviisan kodin jouluasussaan.