VÄHÄN HYVÄT VAI TOSI HUONOT

"Haluatko kuulla ensin tosi huonot vai vähän hyvät uutiset", kysyi mies tänään töistä palatessani. Halusin kuulla ensin ne tosi huonot. Sain 1777,77 euroa mätkyjä. Ihan totta, se oli tosi huono uutinen. Esikoinen mietti, että siinä meni se kesäloma. Minä mietin, että kiitos vaan sille verotoimiston tädille, jonka luo eritoten menin verokorttia tekemään, ettei tule yllätyksiä. Minulla oli loppuvuoden tosi pieni veroprosentti, joka tuntuikin käsittämättömältä onnenpotkulta. Mitä tästä siis opimme? Jos se kuulostaa uskomattoman hyvälle, se on uskomaton hyvä. No, entäs sitten ne vähän hyvät uutiset? Mies sai palautuksia, kokonaiset 58,89 euroa. Se oli vähän hyvä. Tosi tosi vähän.

Barcelonaa ei kyllä peruta, joten oliskos jotain uskomattoman hyviä busines-ideoita tarjolla? Ostin ässäarvan, mutta en yllättäen voittanut mitään. Perheessämme on usein mietitty keinoja säästää, joten mietitääs taas. Toivottavasti teillä muilla lottovoitto-suomalaisilla oli paremmat uutiset verotoimiston kirjekuoressa?

Ilta ei kyllä ole kulunut mätkyjä märehtiessä, vaan muistoissa. Mies oli kaivannut jostakin videopätkiä menneiltä vuosilta. Voi miten olemme nauranneet tässä niitä katsoessa. Mitä ihania palleroita meillä onkaan ollut. Miten kiitollinen olen niistä vuosista. Ja toisaalta miten iloinen tästä hetkestä, jolloin palleroista on kasvannut isoja, fiksuja ja palleroita helpompia nuoria. Edellisen postauksen ystävät ovat illan aikana raportoineet kolmosen Tampere-turnauksesta. Siellä ovat olleet todistamassa kummipoikansa voittoisia hetkiä, jotka ovat olleet erittäin tervetulleita. Poika on harrastanut pari vuotta sählyä maalivahdin housuissa. Tämä kevät on joukkueella ollut yhtä tappioputkea ja motivaatio on ollut kateissa. Viime viikonloppuna päätti kuitenkin vielä jatkaa, mistä olen onnellinen ja kiitollinen. Harrastavalla nuorella on mielestäni paremmat mahdollisuudet pysyä pois hölmöilyistä. Ei ole ainakaan aikaa tehdä jatkuvasti joutavia.

Muuta mainittavaa tästä viikosta: torstaina kävimme kuopuksen kanssa kevätretkellä kuvaamassa. Kuvien perusteella näyttää kyllä enemmänkin syysretkeltä. Oli järkyttävän kylmä. Ymmärsin myös, että miksi meidän vierailla oli täällä meillä ollessaan kylmä. Keittiöön laittamani lämpömittari näyttää, että meillä sisälämpötila on sellaista 17,4 -18,3 astetta. Mietin vain, että paljonkohan täällä oli lämmintä talvella, jolloin minustakin sisällä oli kylmä? Tähän nykyiseen lämpötilaan olen tottunut ja varustautunut villasukilla. Vanha koira on oppinut uusia temppuja, sillä tällä viikolla opin virkkaamaan. Nyt syntyy kuulkaa isoäidinneliöitä tasaiseen tahtiin. Lämmikettä tulevaa talvea ajatellen:).

Sinulle toivon pelkästään tosi hyviä uutisia, lämmintä kevätsäätä ja uusia elämyksiä. On lottovoitto syntyä Suomeen. Kaikesta huolimatta. Kauan eläköön verotoimisto.

SE VIHREÄMPI AIDAN PUOLI

Siitä alkaa olla noin 17-vuotta kun tavattiin. Oltiin nuoria pareja, molemmat parit pienen tytön vanhempia. Saunan lauteilla me äidit istuttiin isojen vatsojemme kanssa. Pojat syntyivät kymmenen päivän välein tapaamistamme seuraavana heinäkuuna. Olimme jo silloin suuntaamassa Istanbuliin ja kun löydettiin näin kivoja kaukokaipuusta kärsiviä ihmisiä, vinkattiin, että mitä jos hekin tulisivat sinne. Ihmeellistä, eikö vain, että tulivatkin. Oltiin yli viisi vuotta toisillemme mitä sopivin vertaisryhmä. Lapsia syntyi molempiin perheisiin vielä kaksi lisää, kavereiksi toinen toisilleen. Reissattiin koko huutosakilla Mustan- ja Egeanmeren rannikot. Valvottiin yhdessä uudenvuodenyöt. Jaettiin niin vanhemmuuden kuin ulkosuomalaisuudenkin ilot. Kunnes palasivat Suomeen ja me seurasimme sitten vuosia myöhemmin perässä. 

Kummius on ollut yksi yhdistävä side. Monta muutakin sidettä on vuosien varrella tullut yhdistäjäksi. Kun on tavattu, on jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Yhdessäolo on ollut aina mutkatonta. Uuttavuotta ei enää ehkä jaksettaisiin valvoa, joten on vietetty yhdessä nyt pääsiäiset. Kukkojen munimisperinne taitaa katketa siihen, kun vanhemmat ei enää jaksa valvoa niin pitkään, että ehtisivät piilottaa ne munat? Tänä vuonna ratkaistiin asia häätämällä nuoriso piilottelun ajaksi yläkertaan. Aamulla tosin ymmärrettiin, että kukkohan ehtisi munia aamullakin moneen kertaan, sillä nuorisomme ei ole aikainen lintu-tyyppiä, enää.

Ystäväperheen nuorin on meidän kummipoika. Meidän kolmonen heidän.

Tänä pääsiäisenä huomattiin uusi ja yllättävä yhdistävä tekijä minun ja perheen rouvan kesken. Nimittäin taito luoda uusia sananlaskuja. Joko yhdistelemällä kahta vanhaa tai muistamattomuudesta mukaillen olemassaolevia. Ystäväperheessä oli rouvan taitavuus kuulema tällä saralla huomattu jo aiemmin, mutta minussa tämä kyky nousi nyt esiin tänä viikonloppuna. Mitäs sitä aina niitä vanhoja käyttämään, kun voi keksiä pussillisen uusia, eikö?

Kaikki sai alkunsa ruokapöydässä, kun ajattelin sanoa, että jos nuorison mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, eli juomatarjoilu houkuttelevampaa aikuisten pöydässä, ovat tervetulleet ottamaan sieltä. Sanoin kuitenkin, että jos aita on vihreämpää toisella puolella, niin… Niin mitä? Syy on naapurissa? Eipähän tarvitse itse sitä katsella? Home on onneksi pois omalta puolelta? Ja kas, tästä lähti urani uutena sananlaskujen keksijänä nousuun. Suu säkkiä myöten kääntyi syy säkkiä myöten. Mikä syy, sen voi kukin itse keksiä. Seuraavaksi kehaisin miestäni, sitä kuinka hän ei osaa tehdä mitään puolikätisesti. Ei siis vasemmalla kädellä, koska oikeastihan se on tyhmä sananlasku niille, jotka ovat vasenkätisiä. Ei, minun mieheni tekee työt koko kädellä, useimmiten molemmilla käsillä. Ja naapurin vanha herra se vasta on kätevä, kun tekee kaiken ilman toista kättä. 

Sananlaskujen luomisen ohella ehdittiin kokoontua yhteiseen ruokapöytään useampaankin kertaan. Kummitädillä oli vähän paineita, sillä kummipoika oli etukäteen muistellut, kuinka meiltä saa hyvää ruokaa ja sen eteen on aina panostettu. Lisäksi oli poika muistellut, että me ollaan mukavia. Minä siis koetin parhaani keittiössä ja mies oli se mukava. Käytiin myös kävelyllä. Minulla on tapana joka kerta yrittää esitellä joku kaunis puoli Kotkasta. Toistaiseksi näitä kauniita lenkkipolkuja on vielä riittänyt. Tällä kertaa käveltiin lähirantoja ja Santalahden luontopolku. Virkisti, taas kerran. Kiitos kun olette olemassa<3.

Viikonlopun teemat yhdistäen kokosin tähän loppuun muutamia sananlaskuja ystävyydestä. Omia en pistellyt väliin, olkaa huoleti:).

Aita on hyvä ystävienkin välillä. (Suomalainen sananlasku)

Aterioi ystäväsi kanssa, mutta älä tee hänen kanssaan kauppaa. (Arabialainen sananlasku)

Ei ole olemassa parempaa peiliä kuin vanha ystävä. (Espanjalainen sananlasku)

Ei ystävyys siihen pääty, että minä pidän puoleni ja sinä pidät puolesi. (Afrikkalainen sananlasku)

Erotat ystävän vihollisesta vasta sitten kun jää murtuu. (Inuiittien sananlasku)

Helpompi on vierailla ystävien luona kuin elää heidän kanssaan. (Kiinalainen sananlasku)

Joka etsii virheetöntä ystävää, jää ystävättä. (Venäläinen sananlasku)

Kupillinen kahvia voi olla alku elinikäiselle ystävyydelle. (Turkkilainen sananlasku)

Kyllä rahalla ruokaa saa, oluella ystäviä. (Saksalainen sananlasku)

Parhaista ystävistä pääset selville, jos podet pitkään reumatismia. (Jamaikalainen sananlasku)

Kun heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää. (Raamatun sananlasku)

Paljon ystäviä- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli. (Raamatun sananlasku)

KOKEMUS KUMMINKIN

Maanantaina työpäivän jälkeen ajoimme mieheni kanssa Helsinkiin. Mieheni veli vaimoineen oli järjestänyt meille erilaisen illan. Ensin kävimme syömässä heidän kotinsa vieressä olevassa intialaisessa ravintolassa hyvät ruoat. Sen jälkeen oli kulttuurin vuoro. 

Sotilaat pitivät taukoa, jotta pääsin kuvaamaan turvallisesti sisätiloja:).

Istanbulissa kävin aikoja sitten katsomassa Mozartin oopperan (en edes kuollakseni muista, että minkä niistä) ja en pitänyt siitä kuulkaas yhtään. Se oli pitkäpiimäinen ja tylsä. Oopperalaulu ei kategoroidu minussa miltään kantilta kuunneltuna kauniiksi. Se jotenkin riipii hermoja. Puoliajalla mietin, että kehtaisikohan poistua, mutta en kehdannut. Taisin silloin sanoa, että ooppera ei ole minun juttuni, joten ei tarvitse toiste mennä. Nyt kuitenkin olin menossa oopperaan. Tällä kertaa "nykyoopperaan" eli maanantai iltamme kappale oli Only the sound remains. Olin hyvin avoin tälle japanilaishenkiselle oopperakokemukselle, mutta kuinkas sitten kävikään? Se kohosi kamalat oopperakokemukseni numero ykköseksi ihan välittömästi.  

Niille, jotka ovat kyseistä oopperaa menossa katsomaan, kehoitan olemaan lukematta tätä kappaletta, sillä tässä seuraa esityksen koko juonen paljastus. Ensimmäisessä osassa pappi uhraa Sinisen vuoren luutun, joka herättää Tsunemasan hengen, jonka kanssa papilla syntyy homoeroottista säpinää. Lavastus pysyy koko ajan samana. Pappi ja henki ja valo ja varjot vaihtelevat paikkaa. Kun tämä kaikki venytetään 50 minuuttiin, voitte arvatakin, että ensimmäisessä osassa ei tapahdu oikeastaan mitään, pääosin pappi vain ilmeilee tai makoilee jonkun laatikon päällä. Laulua on Mozartin oopperaa helpompaa kuunnella, sillä se on englanniksi. Mozartin musiikki oli melodista ja kaunista, tämä musiikki puolestaan on  vingahtelevaa ja tempoilevaa.  Puoliajan aluksi takanamme istuva kultturelli väki on hurmioitunut näkemästään ja kuulemastaan. Esitys oli heidän mielestään "upea, niin väkevä ja rohkea". Minä pyörittelin miehelleni silmiä. Miehen veljeä nauratti kohdatessamme kahvin äärellä, sillä hän olikin jo osannut aavistaa, että mitä mahdoin esityksestä pitää. Joimme puoliajalla kahvit ja analysoimme esitystä asiantuntevasti.

Toisen osan alkua odotellessa kuuntelin kiinnostuneena takana istuvien pohdintoja esityksestä ja siitä miksi se on maailmalla menestynyt heidän mielestään ihan syystä. "Miten paljon on nähty vaivaa, että ei esitetä yhtään mitään." "Huomasitteko miten musiikkia oikein pidätellään, ettei ilmoille tule minkäänlaista melodiaa." Menestyksekkään oopperan salaisuus on siis se, että se ei esitä mitään eikä ole melodinen? 

Toinen osa päästi katsojan hieman helpommalla. Kahden miehen homoeroottiseen kohtaamiseen tulee lisäksi kauniisti tanssiva nainen ja edestakaisin nouseva kangas ja vähän väriä. Juoni meni näin: Kalastaja Hakuryo saapui rantaan ja löysi kauniin viitan, joka kuului hengelle. Hän halusi pitää sen itsellään, mutta suostui lopulta palauttamaan sen, jos saisi nähdä taivaallisen tanssin. Sen hän (ja me) myös näimme. Esitys päättyi ja sai raikuvat ja pitkät suosionosoitukset. 

Melkein puoli automatkaa me pohdimme tätä kokemusta. Se ei siis ollut minulle hyvä tai kaunis kokemus. En pitänyt siitä sitä tanssia lukuunottamatta ollenkaan. Se herätti silti ajatuksia. En enää sano, etten ikinä mene oopperaan, sillä elämä on opettanut, että erilaiset kokemukset, jopa surkeat sellaiset, ovat ihmiselle hyväksi. Ne herättävät meissä tunteita, opettavat jotakin meistä itsestämme ja auttavat näkemään asioita, joita elämässä arvostamme. Ravistelevat tavanomaisuutta ja antavat vinkkiä siitä, että elämässä on tarjolla monenlaista muutakin, kun se minkä yleensä valitsen. Koska tämä esitys ei maksanut meille kuin Helsinkiin ajamisen vaivan ja bensat sekä parkkimaksun, voi sanoa, että se oli ehdottomasti hintansa väärti:). Kiitos paljon A&E, kun pyysitte. Se oli kokemus kumminkin. Ja kaikista mukavinta oli saada kokea se kanssanne<3.

Kamera minulla oli Helsingissä mukana, mutta en ottanut sillä yhtään kuvaa. Tänään kun odotin kolmosta harjoituksista, kävin sen sijaan kuvaamassa teille Hallan vanhan autiotehtaan. Se ei ole perinteisellä tavalla kaunis, vaan melko ränsistynyt ja ruma. Näkemisen arvoinen kuitenkin, vai mitä? Kokemus tämäkin, joten sopinee hyvin tämän tekstin kuvitukseksi?

OTTAA JA ANTAA

Kevät ottaa ja antaa. Ensin köhivät ja kuumeilevat perheen kaksi pienintä. Se kaikkein pienin painautuu vasten, tunkee viereen, yskii päin, eikä sille pysty sanomaan, että se on tautipesä. Siitä kärsii sitten tämä ruumis, sillä nyt köhin minä. Kuume minulle nousee todella harvoin, enkä pelkän yskän takia osaa olla sairaslomalla. Etenkin kun kotipotilaiden malli ennustaa monta päivää, jopa viikkoja kestävää köhimistä. Anoin siis työterveydestä kunnon yskänlääkkeet ja jatkan siiheksi kun pystyn.  "Tämä on kolmiolääke, mieti sitten, että pystyykö sitä käyttämään töissä", toteaa lääkäri. Toistaiseksi olen pystynyt. Tropit vie yskän ja tauti äänen. Mutta onhan minulla toimivat kädet ja jalat. Pysyttelen etäällä  muista ja toivon etten tartuta.

"Jos pitäisi tehdä vain yhtä vuoroa, tekisin iltaa," toteaa aamukankeuteni ymmärtävä työkaveri. Herääminen kello kuusi on pelkkää tuskaa, niin fyysistä kuin psyykkistä. Sitä tuskaa kyllä helpottaa hieman aurinko, joka mahdollisti tänään pakollisten aamutoimien tekemisen luonnonvalossa. Sitä helpotti myös eilen illalla ajoissa tapahtunut nukkumaanmeno. Normaalisti en illalla malta. Kuudelta kellon soidessa olen niin väsynyt että oksettaa. Ynisen vastauksia peiton alta toivotuksia syytävälle siipalle. Muistan lämmöllä sitä kesätyö-kaveria, jonka kanssa tehtiin yhteinen sopimus: keskustella täytyy vasta aamupalan jälkeen. Ennen sitä ei pysty, ei voi. Vielä kaksi herätystä ja sitten helpottaa.

Olen ostanut kevätsipulia ja porkkanan siemeniä. Perunat itää jääkaapissa.

Vaikea uskoa, mutta kohta vihertää.

Perjantaille sattui viikon ainoa vapaa. Siivoan ja järjestän pääsiäistä kotiin. Aurinko hellii, mutta järkevä minäni toppuuttelee. Ei tässä kunnossa ja pienissä vaatteissa pihalle. Kesäkalusteet raahan etutersassille sitä hetkeä varten, jolloin jo uskaltaa istua hetkeksi pihakahveille. On olemassa kaikki toivo lämpimästä tulevasta. Jos joku tietää kesän olevan (taas) kylmä, pitäköön suunsa. Kunhan ei olisi enää yhtään pakkasta ja pimeää. En tarvitse hellettäkään, mutta lämpöö ja valoo. Sitä odotellessa kannoin jo toppavaatteet komeroon. 

Jäät ovat lähteneet, ainakin melkein. 

Kuopus lähti yökyläsynttäreille. Talossa elämän ylläpitämisen varmistaa lainalapset. Mummolan takapihalta haettiin virpomaoksat, jotka koristeltiin huomista virpoma-kierrosta ajatellen. Olen itse töissä aamusta iltaan. Lainalapset ja kuopus sen sijaan voivat kiertää ovelta ovelle toivottamassa.  Mies vastaa myöntävästi saunassa esitettyyn kysymykseen: "Kuka täällä on niin kiva, että lähtee meidän kanssa uimaan." Ensi viikolla itselläni vapaapäiviä on yhden sijasta neljä. Normaalien toimien lisäksi ilmassa on lupaus ooppera-illasta Helsingissä maananataina. Yskii yskii, jaksaa jaksaa. 

Virvon varvon,

tuoreeks, terveeks,

rikkaaks, rakkaaks,

Jeesuksen Kristuksen

Jerusalemiin

ratsastamisen muistoks.

Virvon sinua...

Hyvää Palmusunnuntaita teille kaikille!

Kevättääkö? Aamu-vai iltaihmisiä? Jotakin odotettavaa vai tavan arkea? Tiedä, että jälkimmäiseenkin voi ja usein kätkeytyykin se suurin siunaus. Sillä kellä on onnellinen arki, on onni myötä muinakin päivinä. Onnellisenkin tulee levätä, sekin on hyvä muistaa. Nyt laskeudutaan hiljaiseen viikkoon. Saa nähdä onko se hiljaisuutta myös blogissa?

PUPUN PÄIVÄT

Kolmas vapaapäivä aluillaan. Ilmat eivät ole hellinneet. Eilen oli tarkoitus haravoida ja mies sitä urakkaa saikin aluille, kunnes lumisade iski. Grillattiin silti. Uhallakin. Uhalla täällä toimii naapurustokin. Eilen silittäessäni pyykkiä näin ikkunasta kesältä tutun näyn: kylpytakki päällä rantaan kävelevän pariskunnan.

Koska säiden säätäminen ei kuitenkaan ainakaan minulta onnistu, on turha jäädä siitä marisemaan. Ollaan otettu Helmistä mallia ja vietetty pupun päiviä. Syöty kun on nälkä. Jaloiteltu mikä on jaksettu. Etsitty sitten talon mukavin paikka ja pistetty maate. Helmin löytää mitä suurimmalla todennäköisyydellä takan edestä. Asento vain vaihtuu ja välillä kapsuttelee maata mukavammaksi. Minut löytää takan edustaa todennäköisemmin sängystä päiväunilta tai lukemasta. Mondon Barcelona on parhaillaan aika kova sana.

Tuleva viikko on työntäyteinen. Tajusin juuri, että olen äänestyspäivänä töissä aamusta iltaan. Mikäli meinaan kansallisvelvollisuuteni suorittaa, olisi annettava ääni ennakkoon. Vaalikonetta on kyllä käytetty ja oma ehdokas löydetty. Huomenna tulevat työpaikalle ennakkoäänestystä pitämään, ehkä vain koitan siirtyä jonon jatkoksi?  Aiotko sinä äänestää?