HELMI

Meidän Helmi loikkii nyt iloloikkia tämän maailman ulkopuolella. Puputytöllä on suuri suru. Ja kyllä meistä muistakin tuntuu, että puputtomassa kodissa jotakin oleellista puuttuu. On suruaika.

 

HELMI 2012-2019<3.

PUPUN PÄIVÄT

Kolmas vapaapäivä aluillaan. Ilmat eivät ole hellinneet. Eilen oli tarkoitus haravoida ja mies sitä urakkaa saikin aluille, kunnes lumisade iski. Grillattiin silti. Uhallakin. Uhalla täällä toimii naapurustokin. Eilen silittäessäni pyykkiä näin ikkunasta kesältä tutun näyn: kylpytakki päällä rantaan kävelevän pariskunnan.

Koska säiden säätäminen ei kuitenkaan ainakaan minulta onnistu, on turha jäädä siitä marisemaan. Ollaan otettu Helmistä mallia ja vietetty pupun päiviä. Syöty kun on nälkä. Jaloiteltu mikä on jaksettu. Etsitty sitten talon mukavin paikka ja pistetty maate. Helmin löytää mitä suurimmalla todennäköisyydellä takan edestä. Asento vain vaihtuu ja välillä kapsuttelee maata mukavammaksi. Minut löytää takan edustaa todennäköisemmin sängystä päiväunilta tai lukemasta. Mondon Barcelona on parhaillaan aika kova sana.

Tuleva viikko on työntäyteinen. Tajusin juuri, että olen äänestyspäivänä töissä aamusta iltaan. Mikäli meinaan kansallisvelvollisuuteni suorittaa, olisi annettava ääni ennakkoon. Vaalikonetta on kyllä käytetty ja oma ehdokas löydetty. Huomenna tulevat työpaikalle ennakkoäänestystä pitämään, ehkä vain koitan siirtyä jonon jatkoksi?  Aiotko sinä äänestää?

PISTIN JOULUVAIHTEEN PÄÄLLE

Eilen suljin työpaikan oven ja pistin jouluvaihteen päälle. Illan saldona oli paketti postista, kinkku ja kuusi. Minä, joka en ikinä voita mitään, voitin taas. Kolmosen urheiluseuran arpajaisissa onnisti kuuden kilon kinkun verran, jonka sai käydä Sapokasta hakemassa neljän viiden välillä. Sinne mennessä kurvattiin postiin jonottamaan kuopuksen pakettia. (Kiitos kummeille!) Kinkun köllötellessä auton penkillä ajettiin vielä ostamaan joulukuusi. Kakkosen avustuksella se saatiin kuusenjalkaan ja kun isäntä saapui illalla kotiin, oli meillä jo kuusi kynttilöitä käynyt kukkimaan.

Tänään perustin kuusen viereen paketointipisteen. Helmi oli innokas apulainen koko aamupäivän. Se kävi haistamassa ja vähän maistamassakin jokaista tekemääni pakettia. Istui pitkät tovit kuusen alla ja kävi välillä aina hakemassa paijauksia. Kuusesta se tykkää kovasti. Ehkä tuoksu herättää siinä jonkun alkukantaisen metsäläisen? Nyt kuusen alla on jo paketti "Rakkaalle pupullemme Helmille". Kuopus sen juuri kääri lahjapaperiin ja laittoi nimilapun päälle.

Paketoinnin ohessa olen pessyt sohvan päällisiä. Niitä lojuu nyt kuivumassa pitkin taloa ja olohuoneessa vallitsee luova kaaos. Huomenna pistelen päälliset paikalleen ja teen sänkyihin joulupetauksen. Luvassa myös saunan pesu ja ihmisten pesu puhtaassa saunassa päivän päätteeksi. Sitten onkin kiva pujahtaa nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Niitä elämän pieniä iloja.

Viime vuonna katkesi piparkakkutalo-perinteeni. Leivoin talon osat, mutta en saanut koskaan niitä koristeltua tai kasattua. Tänä vuonna näyttää paremmalle. Talo on paistettu ja koristeltu. Huomenna vietetään harjakaiset. Kirjoitin myös kauppalistan, sillä mies oli luvannut lähteä kanssani kauppaan. Sellaista tapahtuu todella harvoin. Viimeiset lahjat hiersivät minua, joten hoidettiin homma siipan kanssa hänen työpäivänsä päätteeksi. Lahjat alkaa olla nyt melko hyvällä mallilla. Torstaina on vielä joululahjaostokset kakkosen kanssa edessä.

Opettajallekin on paketit hankittu. Torstaina on kouluissa joulujuhlat. Menen katsomaan, kun kuopuksen luokka esittää jouluevankeliumin. Silloin on toivottavasti jo isoimmat joulutyöt tehty ja sydämeen valunnut joulurauha? 

Se kuusi oli vihreä ja pihkantuoksuinen.

Sen isä (lue: äiti ja sen poika) kantoi illansuussa.

Ja kirkkaimpana yhä muistan latvatähden sen,

mi välkkyi lapsuuskodin joulupuussa.

Me lapsenkäsin sytytimme pienet kynttilät,

ja niiden myötä syttyi sydämemme.

Me näimme kedon paimenet ja lampaat säikkyivät.

Sai jouluenkelikin vieraaksemme.

Yön tummaan ruutuun piirtyi valo joulukynttilän.

Se sulatteli kylmän jään ja kirren.

Ja vaari kertoi jouluyöstä ääni väristen.

Me veisasimme tutun paimenvirren.

Sen kuusen tuoksu unessakin meidät ympäröi.

Ja unessa soi laulu heleämmin.

Ei pelottanut pakkanen, mi pirtin nurkkaan löi,

kun hehkui lähellämme liesi lämmin.

Se pirtti oli pieni, oli pienet asujat.

Jo niiden ylle kasvoi vuotten kirsi.

On lapsuusjoulun kuvat mulle yhä rakkaimmat,

ja kaunein lapsuuskodin jouluvirsi.

-Ester Ahokainen-

Töissä kollegat tekivät joulukalenterin, jonka luukuista paljastuu jouluruno jokaiselle päivälle. Niin myös tämä kaunis Ester Ahokaisen runo joulukuusesta ja lapsuuden joulusta. Kahvipöydän ympärillä oli monella kosteat silmät. Taisi tulla kaipuu lapsuuden kotiin ja sen jouluun. Joulu ei kuitenkaan ole lastenjuhla, vaan se kuuluu meille kaikenikäisille. Tunnelmat tulee ja menee, mutta sanoma pysyy. Meille on syntynyt vapahtaja, Kristus Herra. Jouluvaihde saa olla päällä. On hyvä, että pestään ja puunataan. Lahjat ovat hyviä asioita, mutta ei niistä kannata hermoja menettää. Sitä joulun oleellisinta varten kun ei voi eikä tarvitse suorittaa, maksaa eikä jännittää. Saa vain olla ja ottaa vastaan. 

HELMIN KAHVIT

Porvooseen liittyy kahdenlaiset muistot. Lapsuuden Porvoo yhdistyy äitiini, joka halusi aina silloin tällöin ajaa kaupunkiin ihastelemaan vanhoja puutaloja. Lapsen mieli haikasi aina karkkitehtaaseen josta  sai ostaa mukaan laatikollisen suukkoja. Nuoren morsion muistot taas yhdistyy hääyöhön, joka vietettiin Porvoossa. Kömmittiin hääasuissamme ulos autosta hotellin edessä ja ohikulkeva täti jäi päivittelemään: "Nuohan on vielä ihan lapsia." Oli kamala nälkä ja syötiin jossakin ihan hirmuisen hyvät pihvit. Kesä oli kuumimmillaan ja hääsviitissä kuuma kun saunassa. Silti piti lämmittää se huoneen saunakin, koska ei oltu ikinä aikaisemmin raaskittu yöpyä hotellissa, jonka huoneessa oli oma sauna. Ja ajateltiin, että ei ihan heti toistekaan raaskita.

Tänään Porvoo sattui somasti matkamme varrelle ja päätettiin pistäytyä miehen kanssa kahvilla Helmissä. Ilma oli suorastaan kesäinen, joten käytiin tekemässä kierros vanhankaupungin kujilla. Karkkitehtaan puoti ei enää kiinnostanut, vaan tytär on tullut äitiinsä. Porvoon karkit on nykyään itsellenikin ne kauniit vanhat talot. 

Helmi oli soma, mutta kuvaaminen sisällä oli kielletty. Kahvi oli "sopivasti kahvinen" ja mansikkajuustokakku sille sopiva seuralainen. Monta muutakin mielenkiintoista ravintolaa ja kahvilaa jäi katujen varsille. Etana-ravintolaan ei edelleenkään tee mieli, vaan hitaat nautinnot saa jäädä muiden maisteltaviksi.

Kakkonen oli urakoinut meidän poissaollessamme eilen saapuneet puut pinoihin. Päätettiin siis testata takka. Hyvin toimi ja sohvan pohjalta oli mukava vilkuilla tulta kirjan äärestä. On se tuli vaan oikea tunnelmanluoja. Parin tunnin sohvaunet tuli myös tarpeeseen ja päivä alkoi jo tuntua lähes levolta.

Nyt palaa tuli saunan uunissa, joten taidan hipsiä alakerran suuntaan. Toivottavasti myös ruudun sillä puolella oli leppoisa lauantai. Huomiseksi toivotaan sitten suloista sunnuntaita ennen arkeen paluuta.