Porvooseen liittyy kahdenlaiset muistot. Lapsuuden Porvoo yhdistyy äitiini, joka halusi aina silloin tällöin ajaa kaupunkiin ihastelemaan vanhoja puutaloja. Lapsen mieli haikasi aina karkkitehtaaseen josta sai ostaa mukaan laatikollisen suukkoja. Nuoren morsion muistot taas yhdistyy hääyöhön, joka vietettiin Porvoossa. Kömmittiin hääasuissamme ulos autosta hotellin edessä ja ohikulkeva täti jäi päivittelemään: "Nuohan on vielä ihan lapsia." Oli kamala nälkä ja syötiin jossakin ihan hirmuisen hyvät pihvit. Kesä oli kuumimmillaan ja hääsviitissä kuuma kun saunassa. Silti piti lämmittää se huoneen saunakin, koska ei oltu ikinä aikaisemmin raaskittu yöpyä hotellissa, jonka huoneessa oli oma sauna. Ja ajateltiin, että ei ihan heti toistekaan raaskita.
Tänään Porvoo sattui somasti matkamme varrelle ja päätettiin pistäytyä miehen kanssa kahvilla Helmissä. Ilma oli suorastaan kesäinen, joten käytiin tekemässä kierros vanhankaupungin kujilla. Karkkitehtaan puoti ei enää kiinnostanut, vaan tytär on tullut äitiinsä. Porvoon karkit on nykyään itsellenikin ne kauniit vanhat talot.
Helmi oli soma, mutta kuvaaminen sisällä oli kielletty. Kahvi oli "sopivasti kahvinen" ja mansikkajuustokakku sille sopiva seuralainen. Monta muutakin mielenkiintoista ravintolaa ja kahvilaa jäi katujen varsille. Etana-ravintolaan ei edelleenkään tee mieli, vaan hitaat nautinnot saa jäädä muiden maisteltaviksi.
Kakkonen oli urakoinut meidän poissaollessamme eilen saapuneet puut pinoihin. Päätettiin siis testata takka. Hyvin toimi ja sohvan pohjalta oli mukava vilkuilla tulta kirjan äärestä. On se tuli vaan oikea tunnelmanluoja. Parin tunnin sohvaunet tuli myös tarpeeseen ja päivä alkoi jo tuntua lähes levolta.
Nyt palaa tuli saunan uunissa, joten taidan hipsiä alakerran suuntaan. Toivottavasti myös ruudun sillä puolella oli leppoisa lauantai. Huomiseksi toivotaan sitten suloista sunnuntaita ennen arkeen paluuta.
