PUNAINEN TUPA JA PERUNAMAA

Jossakin vaiheessa haaveilin siitä mistä moni muukin suomalainen haaveilee; punaisesta tuvasta ja perunamaasta.  Kolmosen ollessa pieni, hän ihaili aina äitiään tämän pukeutuessa punaiseen. Se poika on aina pitänyt vahvoista väreistä. Niin piti äitinikin ja lapsena minulla oli niin usein päällä punaista, että pidin väristä monen vuoden paaston. Äitini nuoruuteen kuului aika kirkossa, jossa punainen nähtiin kevytkenkäisenä värinä. Tyttären pukeminen punaiseen oli ehkä protesti sille kaikelle. Nykyään punainen kelpaa taas vaatekaappiini. Punaista taloa meille ei sen sijaan tullut, vaikka yhtä käytiinkin katsomassa. Pihaan kelpuutan kukat punaisen eri sävyissä, siniset ja valkoiset, koska ne sopivat hyvin yhteen talon sinisten seinien kanssa. Loviisaan sattui myös punainen, kelpasi sen keltaisen kaveriksi.

Miksi Paholainen on punainen? Punainen on elämän väri, koska meissä virtaa punainen veri. Punaisesta tulee mieleen kommunismi ja taistolaisuus. Rakkaus on punainen. Vihaisena näemme punaista. Punaisesta tulee mieleen myös varakkuus ja kuuluisuus. Punaista mattoa pitkin jonnekin tärkeään. Purppuraan pukeutui entisaikojen mahtavat. Minä pukeudun punaiseen silloin kun kaipaan väriä. Yleensä minulla on punaiset kengät ja kohta toivottavasti myös punaiset saappaat. Yhdet punaiset maiharit jäi viime syksynä kauppaan, se kaivelee vähän vieläkin.

Loviisan rannassa on punaiset makasiinit, jotka olivat lyöneet luukkunsa kiinni. Mietin aina näitä makasiiniravintoloita ja -kauppoja katsellessa, että miksei meille Kotkaankin voisi tehdä jotakin tällaista? Kauniita vastaavia olen ihastellut ainakin Hangossa ja Porvoossa. Ihania ovat myös punaiset venevajat vesien äärillä. Tai ne Loviisan punaisten piharakennusten reunustamat sisäpihat, joista näen vain vilahduksia aitojen takaa.

Ihania punaisia: punaiset posket pakkasen jäljiltä, makuuhuoneen punainen lamppu, punaiset kukat kahvikupeissani, lapsuuden koti, omenat puussa ja puolukat metsässä, mansikat, pihlajanmarjat, joulu, ne venevajat ja punamullalla sivellyt talot, rakkauden punaiset lasit, joiden läpi katsottuna kaikki on hyvää ja kaunista. Huulipuna, jota ilman en osaa olla. Ruusu, tulppaani ja amaryllis.

LOVIISA ON KELTAINEN

Nyt kävi niin ihanasti, että kolmosen ensimmäiset sählypelit pelattiin tänään Loviisassa. Mehän lähdettiin joukolla poikaa ja joukkuetta kannustamaan. Loviisa on meitä ihan hirmuisen lähellä. Kaupunki on minusta aivan syötävän ihana. Kahdesti olen kiertänyt Loviisassa Wanhat talot-tapahtuman aikaan. Silloin, kun koko kaupunki kuhisee porukkaa, täyttää tiet ja talojen sisukset. Ihana se oli silloinkin, mutta ette arvaa miten ihana se oli tänään, kun siellä oli melkein vain minä. Jätin näet muut hallille odottelemaan pelien alkua ja käpyttelin itsekseni joka mutkan, mäen ja rantatöyrään minkä löysin. Huomasin, että Loviisa on keltainen, punainen ja haalean vaalea. Kuvia kertyi ja ajattelin, että on järkevintä jakaa ne teille kolmessa erivärisessä osassa. Arvaattekin ehkä, että ensin on se keltainen? Sen värinen oli myös kolmosen joukkueen pelipaita ensimmäisessä pelissä.

Jos lempiväriäni kysytään, en koskaan vastaisi, että keltainen. Luulin kyllä hetken olevani  keltaisen ystävä ja ostin meille mm. Istanbulin kotiin keltaiset sohvat ja maalasin samaisella värillä yläkerran seinät. Sen jälkeen en ole keltaista kotiin valinnut, enkä pukenut mitään keltaista päälleni. En ole haaveillut keltaisesta talosta ja poistin pihalta kaikki keltaiset kukatkin. Silti ihastelen Loviisan  ja muiden kaupunkien keltaisia taloja. Rakasta keltaisia auringonkukkia. Ostan joka kevät keltaisia tulppaaneja. Syksyynkin yhdistän keltaisen kaikissa sen sävyissä. 

Keltainen viittaa aurinkoon ja kultaan. Monissa kulttuureissa se on rinnastettu Jumalaan. Keltainen on huomioväri, joka varoittaa liikennemerkissä. Musta ja keltainen yhdistetään vaaraan. Keltainen aiheuttaa kuulema päänsärkyä ja jännitystä. Toisaalta sen on sanottu parantavan muistia, arvostelukykyä ja päätöksensietokykyä. Lapset oppivat jonkun tutkimuksen mukaan väreistä ensimmäisenä keltaisen. Loviisan keltaiset talot tuntuvat hyväntuulisille, aurinkoisille, iloisille ja jotenkin optimistisille. Keltainen on kaunis.

Minulle muistiin jääneet keltaiset: mummola, Van Goghin auringonkukat, koulussa saadut lyijykynät, ne Istanbulin sohvat ja seinät, keväiset narsissit, piirrustusten yläkulmaan tehty aurinko, Rooman keltaiset talot, aamun keltainen valo, rypsipelto, mandariinit, Turkin tienvierustoille levitetyt aprikoosit, Bulgarian auringonkukkapellot, ystävän kahvikupit ja kolmosen keltainen paita, jota hän rakastaa.

ANKEUTTAJIA VASTAAN

Tämä liittyy hieman edelliseen ja hieman siihen viime viikon koulutukseen. Siihen koulutukseen, joka oikeasti oli tarkoitettu työelämääni varten, mutta josta olen ammentanut sitäkin enemmän eväitä arkeen. Ei mitään uutta ja ihmeellistä ajatusta, vaan sellaista herättelyä ajatustöihin. Kehoitusta tiedostaa mitä teen ja mitä ympärilläni tapahtuu. Koulutuksen lopussa kouluttaja muistutti meitä, jotka työksemme kannamme ihmisten raskaita asioita, pitämään huolta itsestämme. Hän nosti eteemme Harry Potter kirjat, joita en ole muuten koskaan lukenut. Niissä on kuulema sellainen ryhmä, kun ankeuttajat, jotka saavat ikävää jälkeä aikaiseksi. Niitä vastaan voi kuitenkin  onneksi taistella ja aseeksi käy kirjan mukaan siivous ja suklaa. "Tai se mikä teillä itsekullakin toimii ankeuttajia vastaan," tuumasi kouluttaja.

Tänään kirkkokahveilla tuli puheeksi tuleva päivä ja sanoin, että "jos minä saisin täysin itsekkäästi päättää, niin lähtisin Ruotsinpyhtäälle Eijan puutarhaan". Jotenkin tuntui, että juuri nyt se olisi minun paras aseeni ankeuttajia ja/siis viime viikolla kertynyttä kiirettä ja väsymystä vastaan. Perheellä ei ollut mitään asiaa vastaan ja seurakseni sain anopin ja kälyn ja niin me naiset hurautimme Ruotsinpyhtäälle. Sehän on ihan tässä Kotkan naapurissa ja pitää sisällään niin ihanan Ruukkialueen, että joka kerta sinne mennessäni ihmettelen, että miksi en käy siellä useammin. Minun aseeni ankeuttajia vastaan kun on kauneus kaikissa muodoissaan. Luonnossa, esineissä, vaatteissa, ihmisissä, kirjoitetuissa sanoissa, musiikissa jne.  

Olin oikeassa. Puutarha oli niin kaunis, kun ajattelinkin sen olevan. Kesän kukkaloisto alkoi olla jo takanapäin, mutta ei se haitannut. Me kiersimme hartaudella jokaisen kolon ja mutkan. Tapasimme itse puutarhurin ja näimme kirjasta hänen sielunmaisemansa, jonka pohjalta ympärillämme olevaa puutarhaa oli ryhdytty tekemään. Ankeuttajat sai kyytiä ja unohdin autuaasti kotona olevat pyykkivuoret ja huomenna alkavan työviikon.

Ja katsokaa, olin jopa vähän pukeutunut:). Alla anopin kanssa hiljaisuuden puutarhassa, kiitos M kuvasta!

Puutarhuri itse. Töitä riittää kuulema ihan jokaiseen hetkeen.

Tänä viikonloppuna oli Loviisassa Loviisan Wanhat talot- tapahtuma. Ruotsinpyhtää on Loviisasta vain kymmenen kilometriä Kotkaan päin ja tapahtuma ulottui tänne asti. Eijan puutarha ja puutarhassa oleva torppa oli yksi avoinna oleva kohde ja senkin söpöyden pääsimme katsomaan. Oli vierastalo ja puutarhurin mökki. Molemmissa runsaasti asetta taisteluun ankeuttajia vastaan.

Eikä tässä ollut edes kaikki tästä päivästä, mutta jätetään loput seuraavaan kertaan. Sen sijaan kerron vielä lopuksi muutaman muun aseeni kauneuden lisäksi: hyvä ruoka, kirja, kuppi kahvia, kynttilät, takkatuli, sauna, ystävät, kunnon nauru, edessä aukeava meri. Mitkähän olisi sinun aseesi ankeuttajia vastaan?