SAIN SUUKON SUOLAISEN

Jos se mitenkään olisi mahdollista, asuisin saaressa. Tuulten ja tyrskyjen tavoitettavissa, meri oven takana. Edessä harmaat kalliot ja takana mustikkametsät. Korvissa lokin kirkuna ja aaltojen loiske. Rantaan kulkisi polku ja veden rajassa olisi sauna. Sen terassilla kuuluisi hiljaisuus.

 

  

 

  

Koska minun ei ole mahdollista asua saaressa, haaveilen sinne pääsystä tiheästi. Kaipaisin päästä hetkeksi sinne, jossa mielikuvissani on asiat aina oikeammin paikallaan. Missä luonto säätää päivien kulun. Meri antaa ja ottaa. Oleellinen jää ja turhat asiat hellittävät. Kauneus on Luojan luomaa, eikä sitä haeta kaupasta.

 

Muutama vuosi sitten pääsimme miehen kanssa viettämään hääpäiväämme Kaunissaareen. Halusin tehdä siitä joka vuotisen tavan. Ei onnistunut. Mutta nyt onnistui melkein. Tänää saareen kulki ilmainen lautta ja astuimme siihen aamulla sisään. Seilasimme tyyntä meren pintaa ja olimme kauneuden keskellä koko päivän. Illalla oli tultava kotiin, sillä huomenna ei ollut paluukyytiä tarjolla. Hyvä näinkin. Hääpäivän aatto Kaunissaaressa on lähes yhtä hyvä kuin hääpäivä samaisessa paikassa.

 

Mukana meillä oli kuopus ystävänsä kanssa. Kilometrejä tuli reilusti yli 10. Sää suosi. Oli aurinkoa ja pientä kesäsateen tihutusta. Hiekkaa kengissä, käpyjä selän alla, päivänokoset rannalla. Saaren parhaat ja ainoat pizzat oli niin reilun kokoiset, että sillä ruokki sielun ja mielenkin vatsan lisäksi. Paluumatkalla silmäluomia painoi hyvä väsymys. Raitis ilma, hyvä ruoka ja seura, ahmittu kauneutta kaikille aisteille

 

 

  

Huomenna on meidän hopeahääpäivä. 

25-onnenvuotta<3.

"Kaunissaari kaivaten, sua aina muistelen. Milloin saan mä sulta suukon suolaisen." Sain suukon suolaisen ja suolattoman. Voi hyvät ihmiset, jos ette ole ikinä käynyt, niin menkää ihmeessä.