SAIN SUUKON SUOLAISEN

Jos se mitenkään olisi mahdollista, asuisin saaressa. Tuulten ja tyrskyjen tavoitettavissa, meri oven takana. Edessä harmaat kalliot ja takana mustikkametsät. Korvissa lokin kirkuna ja aaltojen loiske. Rantaan kulkisi polku ja veden rajassa olisi sauna. Sen terassilla kuuluisi hiljaisuus.

 

  

 

  

Koska minun ei ole mahdollista asua saaressa, haaveilen sinne pääsystä tiheästi. Kaipaisin päästä hetkeksi sinne, jossa mielikuvissani on asiat aina oikeammin paikallaan. Missä luonto säätää päivien kulun. Meri antaa ja ottaa. Oleellinen jää ja turhat asiat hellittävät. Kauneus on Luojan luomaa, eikä sitä haeta kaupasta.

 

Muutama vuosi sitten pääsimme miehen kanssa viettämään hääpäiväämme Kaunissaareen. Halusin tehdä siitä joka vuotisen tavan. Ei onnistunut. Mutta nyt onnistui melkein. Tänää saareen kulki ilmainen lautta ja astuimme siihen aamulla sisään. Seilasimme tyyntä meren pintaa ja olimme kauneuden keskellä koko päivän. Illalla oli tultava kotiin, sillä huomenna ei ollut paluukyytiä tarjolla. Hyvä näinkin. Hääpäivän aatto Kaunissaaressa on lähes yhtä hyvä kuin hääpäivä samaisessa paikassa.

 

Mukana meillä oli kuopus ystävänsä kanssa. Kilometrejä tuli reilusti yli 10. Sää suosi. Oli aurinkoa ja pientä kesäsateen tihutusta. Hiekkaa kengissä, käpyjä selän alla, päivänokoset rannalla. Saaren parhaat ja ainoat pizzat oli niin reilun kokoiset, että sillä ruokki sielun ja mielenkin vatsan lisäksi. Paluumatkalla silmäluomia painoi hyvä väsymys. Raitis ilma, hyvä ruoka ja seura, ahmittu kauneutta kaikille aisteille

 

 

  

Huomenna on meidän hopeahääpäivä. 

25-onnenvuotta<3.

"Kaunissaari kaivaten, sua aina muistelen. Milloin saan mä sulta suukon suolaisen." Sain suukon suolaisen ja suolattoman. Voi hyvät ihmiset, jos ette ole ikinä käynyt, niin menkää ihmeessä.

OI KESÄYÖ

Paluumatkalle saimme seuraa miehen veljestä ja veljenpojasta. Minun kännykkäni oli unohtunut kotiin ja miehen kännykästä akku oli loppumassa. Sovittiin siis, että tavataan veneellä klo. 22. Veneelle kävellesämme torin lavalla soitti Suuri tuntematon ja pakkohan se oli käydä naapurin mies kuvaamassa siinä ohi mennessä. Kuka tunnistaa, että missä muussa tämä naapurin mies on kunnostautunut, kun laulamisessa ja persoonallisessa esiintymisasussa:)?

Aurinko laski ja tuuli oli tyyntynyt. Laskeva aurinko maalasi tehtaan savut punaiseen ja kultaan. Aloiteltiin paluumatkaa leppeissä tunnelmissa. Venematka meille kestäisi sellaisen reilun puolen tunnin ajan, jos ajetaan suorinta reittiä. Tällä menomatkalla kurvailtiin hieman veneiden reunoja hivutellen ja se luonnollisesti pidensi hieman matkaa.

Oletteko koskaan ajatelleet noita purjeveneiden lippuja? Olin kyllä pistänyt liput useasti merkille, mutta en tiennyt, että niillä on oma tarkoituksensa. Kyseessä on siis viestiliput, joiden merkityksen voi käydä lukemassa linkistä. Hyödylliset ja kauniit. Niin kuin purjevene itsessään. Erityisen kauniit ne olivat illan valossa siinä levätessään satamassa. Tänään käymme katsomassa klo. 15, kun lähtevät täysin purjein taas maailmalle. 

Miten armollinen onkaan ihmisen mieli. Minusta tuntuu, että mitään huonoa kesää ei ole ollutkaan. On vain ollut ihania kesäisiä kokemuksia nyt viikko pullollaan. Lämpimiä hetkiä ja ihania ihmisiä. Lämmin pintavesi kätteni alla, kun uitan sitä laidan yli. Valo, joka vaihtaa väriään ja tunnelmaa sen myötä. Kaunein taivas löytyy tietenkin kotirannasta. Oi kesäyö.

Kuvaaja työssään.

Tähän loppuun täytyy tietenkin soittaa Pariisin kevään Kesäyö.

Tänään on siis 23. hääpäivämme. Kiitos jokaisesta vuodesta, Rakas. Elämä kanssasi on ollut ihmeellinen ihana seikkailu!